Lue keskustelun säännöt.
Kävin just 23-vuotiaan poikani luona. Pojan kämppä on kuin kaatopaikka.
28.03.2022 |
Siellä haisi aivan kauhealta, tölkkejä ja roskia pitkin poikin. Puoliksi täynnä oleva maitopurkki keittiönpöydällä homehtumassa. Eteinen täynnä postia. Melkein oksensin kun kävin katsomassa vessaa... Enää en ihmettele, miksi poika ei oo mun antanut tulla käymään siellä. Ei uskoisi, että hänellä on kuitenkin ainakin päällisin puolin hyvä elämä. Käy töissä ja hänellä on ystäviä. Ei ole siis mikään syrjäytynyt tai sellainen. Nyt katson peiliin, mikä meni kasvatuksessa pieleen.
Kommentit (66)
2 vuoden päästä roikkuu siellä katosta narun jatkeena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle opetettiin kotona siivousta ja osasin siivota, mutta silti ensimmäiset vuodet kämppäni oli aina ihan kauheassa kunnossa. Silloin kun siivosin, jouduin siivoamaan koko päivän ja viemään jätesäkillisiä roskia ulos, ja viikon päästä oli taas sotkuista. Nykyään pidän suht siistinä aina, koska opin että laiskana on kuitenkin helpompaa siivota vähän joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi poika ei siivonnut vessaa koskaan kotona, ap? Etkö ajatellut että olisi ollut tarpeellinen taito oppia kotona?
Hyvä kysymys. Kai mä silloin ajattelin, että oman huoneen siivouksessa oli hänelle tarpeeksi. Jos voisin, niin toisin tekisin.
Ap
Sitten vaan siivoamaan tai Auri paikalle siivoamaan.
Sotku on vähän sellaista, että kerran lähtiessään kertymään siitä ei enää välitä, ja lopulta kämppä päätyy kaaokseksi. Parin päivän siivouksella siitä pääsee eroon ja saa uuden freesin alun. Ei siinä aina mitään isompia elämänhallinnan ongelmia ole.
Antaa jätkän olla omassa himassaan niinkuin haluaa. Nuori aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on just samanlainen sotku tällä hetkellä. Ihan hyvin toimeentuleva perhe ollaan, mutta ollaan oltu koko porukka vatsataudissa eikä olla jaksettu ollenkaan siivota. Ei se sotku siis aina kerro siitä, että olisi jotain isompia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis noi asiat kuuluu oppia jo kotona, siis isä ja äiti opettaa nää asiat lapsille. Meidän piti siivota omat huoneet kotona ja muutenkin meidän täytyi auttaa siivouspäivänä. Nämä siivoustaidot sitten osattiin viedä omaan kotiimme. Meillä samat asiat opetettiin pojille ja tytöille. Kyllä nuoren miehen pitää osata siivota oma kotinsa! Nyt laitat sille rätin käteen ja lupaat tämän kerran tulla auttamaan, mutta et tee silti hommaa hänen puolestaan. Ja sanot, että jatkossa siivoaa itse ja siisteyttä ylläpidetään mm. viemällä roskat, imuroimalla kun on pölyä ja roskia ja pesemällä vessaa yms. Roskat viedään joka päivä, imurointi ja vessan siivous kerran viikossa ja tiskaus joka päivä. Annat ohjeet vaikka paperilla jos ei muuten tajua. Kyl se siitä oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti jäit auttamaan siivoamisessa. Eihän se yksin jaksa siivota, jos on tuollaiseen kuntoon päässyt koko koti.
Missään nimessä ei saa jäädä auttamaan. Muuten oppii, että muut siivoaa hänen jäljet. Poika on hyvä ja tarttuu itse imuriin.
Eli todennäköisesti kämppä sitten jääkin sotkuiseksi. Jos koti on kovin pahaan kuntoon päässyt, aika epätoivoista sitä voi olla alkaa yksin siivoamaan. Kyllä tuossa tilanteessa apu on tarpeen. Ei se sitä tarkoita että äiti kaiken siivoaisi. Poika voi ihan hyvin itse vaikka imuroida, kunhan kämppä ensin saadaan siihen kuosiin, että siellä voi alkaa imuroimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi poika ei siivonnut vessaa koskaan kotona, ap? Etkö ajatellut että olisi ollut tarpeellinen taito oppia kotona?
Hyvä kysymys. Kai mä silloin ajattelin, että oman huoneen siivouksessa oli hänelle tarpeeksi. Jos voisin, niin toisin tekisin.
Ap
No, vielähän sä voit sen sille opettaa siellä omassakin kämpässä. Viemärin hajulukon puhdistukset sun muut kans. Kerran yhdessä teette kaikki kodin jutut niin siitä se itsenäinen elämä sitten lähtee. Ja sen jälkeen annat pojan itse hoitaa. Hyvää jatkoa molemmille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muutin omaan asuntoon, niin päätin, että elän siellä juuri tasan niin kuin tahdon enkä siivoa, jos ei huvita. Lapsuudenkotona jouduttiin puunaamaan koko valtava omakotitalo porukalla kerran viikossa ja VIHASIN sitä. Silloin päätin, etten pakota itseäni tai ketään siivoamaan ikinä. Lattialla lojuvat vaatteet ei ole mikään ongelma eikä haittaa, jos tiskejä ei tiskaa heti.
Äitini varmaan olisi pitänyt parikymppisen itseni kotia kaatopaikkana, jos olisi ikinä käynyt, mutta vain koska kodin pitää olla täysin tiptop. Siihen aikaan elinkin aikamoisen sotkun keskellä, koska en halunnut olla kuin nipottava äitini. Myöhemmin on alkanut itsekin arvostaa siistiä kotia ja siivoaa ylimääräisiä tavaroita ja pitää tiskipöydän siistimpänä, mutta edelleen ei tuolilla lojuva vaatemytty haittaa.
Oma sotkuisuuteni siis johtui täysin turhasta nipottavasta ja nalkuttavasta äidistäni.
Poikahan on jo aikuinen anna hänen olla, itsepähän pyörii lätissään, mitä sinä itseäsi siitä alat syyttelemään, sitäpaitsi siisti ja puhdas koti on suhteellista…
Kantapään kautta jos ei muuten, siinä vaiheessa poikasi oppii viimeistään imuria käyttämään kun alkaa naiset kiinnostamaan ellei käy niin huon flaksi että löytää juuri sen toisen lapasen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka hel vetin Auri?
Joku somettava siivoaja.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneisuus myös voi näkyä omassa kämpässä.
Joillakin tuo siivoamattomuus on vaan silkkaa uusavuttomuutta ja laiskuutta. Mulla oli joskus tuollainen kämppis. Ei vaan yksinkertaisesti osannut eikä myöskään viitsinyt siivota. Mistään masennuksesta ei ollut kyllä tietoakaan. Kovasti oli menossa joka paikassa ja energiaa riitti kaikkeen muuhun paitsi siivoukseen. Ei edes tiskejä tiskannut, vaan ne homehtui puoli vuotta altaassa lilluessa ja tyyppi söi kertakäyttöastioista.
Mulla ei ihan noin paha tilanne ole mutta on tämäkin kyllä aika kaatopaikka. Syynä on se että luonnostani en ole kovin siisti ja asiat ehtii kerääntyä ennen kuin tajuankaan, mutta sitten en jaksa siivota säännöllisesti kun aika menee kouluun ja siitä stressaamiseen. Toisaalta kyllä tämä sotkukin stressaa välillä ja sitten toisinaan välttelen muita töitä siivoamalla.
No mitä sieltä peilistä näkyy. Onko vielä myöhäistä korjata virheet?
Ensin yhdessä pojan kanssa kauppaan ja kunnon siivousvälineet. Poika tietysti maksaa itse.
Sen jälkeen päivä kerrallaan yksi paikka kuntoon ja opetat kädestä pitäen, miten homma tehdään, mutta poika siis tekee itse. Korjaat tarvittaessa ja pyydät tekemään uudestaan. Viikossa on jo pojan kämppä kunnossa, jos käytätte 2-5 tuntia illassa siivouksen opetteluun.
Äitini pisti minut joka lauantai siivoamaan huoneeni ja viemään roskat. Silti,kun muutin omilleni eteinen oli täynnä roskapusseja ja joka paikassa oli likaisia kahvimukeja ja karkkikääreitä. Äitini itki ettå miten voin asua semmoisessa läävässä ja enkö oppinut kotoa mitään. Raivostutti kun ajattelin että viimein saa olla ilman ettå joku tunkee hönkimään niskaan pölynimurin kanssa.
Aikanaan 20 vuotta sitten kun asuin soluasunnossa (miesten), niin tuo sotkuisuus oli hyvin yleistä. Varsinkin keittiö oli kuin pommin jäljiltä. Yhdellä kämppiksellä oli kyllä huoneen lattiakin roskien peitossa. Sitten se oli patjan pistänyt poikittain lattialle huoneen ovelta tietokoneelle. Patja oli ainut kohta (polku) huoneessa, jota pitkin pääsi kulkemaan. Kai hän siinä nukkui myös, jos ei pelannut.
Ihmisillä on kyllä erilaisia siisteysstandardeja. Joskus akateemisillakin tuppaa olemaan todella sotkuiset asunnot.
Vissin kai se on myös 19 vuotiaan pojan kämpää vuosaaressaa?.Ei pidä kehenkään yhteys.Oletetavasti pelaa vaan?Mutta aikuinen on jo 18v. pitääkin vastata oma kämppä itse.Vaikka hukuisi kakaan. Ei kuulu mennä nokaa sinne työntää eikä: Siivoamaan!