Hillitön ikävä näin keväisin kotiin.
Tarkemmin kotipaikkakunnalle. Se on yli sadan kilometrin päässä, eikä siellä joka päivä käydä. Mies ei halua eikä töiltään voi lähteä. Hänen sairaat omaiset myös esteenä lähdölle. Lapset muuttaa nyt pois. Neuvokaa. Toiniiko etäsuhde, kun oltu pitkään ensin yhdessä? Ainakaan minua ei houkuta kuin suvun ja ystävien tapailu ja ne monet harrastukset joita täällä ei ole. Työt voisin ehkä järjestelyillä tehdä molemmissa paikoin vuorotellen. Mutta halajanko turhuuksia? Olenko itsekäs jos vain muutan?
Kommentit (6)
Aikuisten kanssa ei voi olla itsekäs. Alaikäiset lapset mielestäni ainoa este elämässä mihinkään.
Muuttakaa yhdessä puolen välin tienoille eli 50 km lähemmäksi kotiseutuasi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Hankkikaa kakkosasunto tuolta paikkakunnalta ja asukaa kahdessa paikassa.
Faith kirjoitti:
Muuttakaa yhdessä puolen välin tienoille eli 50 km lähemmäksi kotiseutuasi.
Mies ei halua muuttaa mihinkään ja työmatka olisi kohtuuton.
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa kakkosasunto tuolta paikkakunnalta ja asukaa kahdessa paikassa.
Tätä juuri suunnittelen että vuokraisin ensin sieltä asunnon. Mutta mies ei halua siellä viettää aikaa vaan kotonaan.
Eii kantsi ainakaa jos ukko lähtee vieraisii. Millaine ukko? Sitte on vaa kahen huushollin ylöäpito ja voi ukko olla mustasukkanen. Lähtisin ite jos voisin kun kotitalo tyhjä. Ottasin lampauta ja koiria. Rahaa kun ei oo köyhä vaa haaveksii. Ukkoa en huolisi mukaa mutta suuttuisi lähöstä.