Mitä mieltä olette perheestä, joissa tehdään seuraavat asiat?

On olemassa ruokaa, jota syödään vain haarukalla. Ei ole tuossa mitään ihmeellistä.

Leipää ei syödä ruoan kanssa joten veistä ei tarvita.

Tärkeintä on osata pitää haarukkaa oikein kädessä. Vähän kuin kynää. Ei puristeta koko kättä haarukan varren ympärille.

Meillä ei ole pöytäliinoja (käyttääkö niitä mut kuin mummot) emmekä syö kotona veitsellä ja haarukalla. Molemmat maistereita, perheen tulot lähemmäs 200 000 euroa vuodessa. Maitoa saa juoda jos siltä tuntuu. Juhlaruokaa on varmaan kullekin vähän eri ruoka. Sängyn toki petaamme. 

päiväpeitto on turha ja siitä on ylimääräistä riesaa, sama koskee pöytäliinaa, lapsiperheessä ylimäärästä hommaa on tarpeeksi muutoinkin, esimerkiksi pöydänpinta on helppo pyyhkiä mutta jos pöytäliinaa pitää vaihtaa 3-5 kertaa päivässä niin tulee pyykkiä ja taas ilmasto huutaa armoa kun vettä ja pesuainetta kuluu jne...

Vierailija kirjoitti:

Alempaa sosiaaliluokkaa.

Yksi varma indikaattori on myös munakuppien puuttuminen. Kananmunat kuoritaan pöydälle ja pistellään käsin poskeen.

Tiedän erään nuoren naisen, joka kohtasi meillä elämänsä ensimmäisen munakupin. Se kohtaaminen oli hämmentävää katsottavaa. Hauska likka, mutta ihan hyvä ettei hänestä tullut perheenjäsentä.

Maidon juontia lukuunottamatta tuo voisi olla ekologisen minimalistin koti. Ei turhaa tavaraa, lihaa vain pyhäruokana.

Kun lapset ovat pieniä, on turha hienostella, vaan on parempi keskittyä käytännöllisyyteen.

Sitten kun alkavat olla kouluikäisi, hyvä opettaa ne oikeat tavat, noudatti niitä tai ei.

Keitto syödään yleensä lusikalla ja pöytäliinaa ei ole, sen saisi pistää joka ruokailun jälkeen pesuun, 2-vuotiaat ei ole vielä kovin siistejä ruokailijoita, maitoa juodaan koska halutaan, sen ei pitäs kenenkään peräreikää kutittaa 🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Leipää ei syödä ruoan kanssa joten veistä ei tarvita.

Just :DDDDDDDDDDD

Sängyssä en käytä päiväpeittoa, meillä on kauniit petivaatteet eikä sängyssä pyöritä päivällä (ei ole tosin lapsiakaan). Meillä on kyllä päiväpeittoja, mutta ei niitä tule käytettyä usein.

Ruokapöydällä on pöytäliina, mutta vain koska pöytä on lasia enkä halua siihen jälkiä. Normaalilla puupöydällä en liinaa käyttäisi.

Katan vain haarukan/lusikan, jos tiedän etten tarvitse veistä. Ei kaikkia ruokia tarvitse pilkkoa.

Tuohon maidon juontiin en voi kommentoida, maitoa ei meillä käytetä ollenkaan.

Hyvä lihakeitto voi olla juhlaruokaa,  miksi ei? Sitä paitsi kunnon liha on kallista nykyään, joten en osta punaista lihaa kovin usein.

Pöytäliina on turha

Maito on murha

Oispa keittoo

Mitä helvettiä ap?  Onko tämä aloitus mielestäsi fiksu ja asiallinen? Onko tästä aloituksesta jotain suuremmanluokan hyötyä ja mikä pointti tässä on?

Mikä tämän aloituksen pointti on?

Meillä ei ole pöytäliinoja koska pöydät on upeaa puuta, mitä niitä piilottelemaan! Eikä meillä ole verhojakaan koska en halua peittää näköalaa mitenkään, mattojakin vain 2 (työhuoneessa ja olohuoneessa). Välillä on päiväpeitto, välillä ei. Meillä on kauniit vuodetekstiilit ja sängyt kuitenkin pedattuina. 

Rakastan juoda kylmää maitoa Oetkerin tonnopizzan kanssa kerran pari vuodessa. 

Jos lihakeitto olisi poroa, peuraa tai hirveä se kelpaa mulle kyllä juhlaruuaksi!

Emme ole alempaa tuloluokkaa:)

Huolestun vasta siinä vaiheessa, kun sängyssä ei ole lakanoita.

Meillä on päiväpeitot, mutta niitä ei käytetä juuri koskaan, koska sänkyjä ei pedata aamuisin ennen töihin/kouluun lähtöä.

Maitoakin juodaan, pöytää katetaan harvoin, jokainen ottaa itse tarvitsemansa ruokailuvälineet. Maitoa toki juodaan.

t. Ylempi toimihenkilö -perhe & teini

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä nykyään on pöytäliina?

Minulla on 7-8 kappaletta.

Ja sulla on lapsiperhe ja aina kankainen pöytäliina ruokapöydässä?

On mullakin pöytäliinoja varmaan 20, mutta ei niitä arjessa käytetä, juhliin tai sunnuntaisin kyllä.

Arkena on vahakangas tai pyyhittävät tabletit.

Meilläkään ei ole päiväpeittoja, pöytäliinana on kiva vahakangas, mikä on helppo pyyhkiä. Haarukoiden kanssa yleensä katetaan veitset. Maito on ihan normaalia ruokajuomana Suomessa. Lihakeitto on useimmissa talouksissa viikonloppuruokaa, kun sen valmistamiseen menee kolme tuntia. Lihakeittoa tarjotaan usein myös esim hautajaisissa tai ainakin ennen eli ei se mitään arkista ruokaa ole.

Melkeen kuin meillä, paitsi että juodaan enimmäkseen piimää.

Lihakeiton kun tekee kunnolla, ei sitä ehdi arki-iltana hauduttaa, joten on usein sunnuntain (ja seuraavan maanantain) ruokaa.

Eikä arkena edes kateta sitä pöytää, lautaset ja muut vermeet on pinossa hellan vieressä ja jokainen kokoaa annoksensa ennen lautasen siirtämistä pöytään. Kurkut, paprikat yms. on esillä tyyliin "leikkaa itse sopiva pala" ja viimeinen ottaja siirtää ne takaisin jääkaappiin.

Joskus nostelin ne lautaset pöytään, mutta jokainen haki sen lautasen ja siirtyi hakemaan hellalta ruokaa, niin vähensin askelia kaikilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä nykyään on pöytäliina?

Minulla on 7-8 kappaletta.

Ja sulla on lapsiperhe ja aina kankainen pöytäliina ruokapöydässä?

On mullakin pöytäliinoja varmaan 20, mutta ei niitä arjessa käytetä, juhliin tai sunnuntaisin kyllä.

Arkena on vahakangas tai pyyhittävät tabletit.

Lapset ovat 8 ja 11 vuotta, eli osaavat jo syödä sivistyneesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä nykyään on pöytäliina?

Minulla on 7-8 kappaletta.

Ja sulla on lapsiperhe ja aina kankainen pöytäliina ruokapöydässä?

On mullakin pöytäliinoja varmaan 20, mutta ei niitä arjessa käytetä, juhliin tai sunnuntaisin kyllä.

Arkena on vahakangas tai pyyhittävät tabletit.

Lapset ovat 8 ja 11 vuotta, eli osaavat jo syödä sivistyneesti.

No minusta vahakangas on paljon monikäyttöisempi kun sen päällä voi myös kokata, leipoa ja vaikka maalata.

Etiketti opitaan lapsuudenkodissa. Meillä katetaan ihan kunnolla joka päivälliselle. Päivällinen on niin paljon enemmän kuin pelkkä ruoka. Se on se kokonaisuus, joka on tärkeä. Meillä syödään hyvin yksinkertaista mutta hyvää ruokaa, kaikki tehdään itse, ja kattaus on aina viimeisen päälle. Eilen söimme tomaattisilakoita ja selleripyreetä kiinalaisilta antiikkilautasilta hopea-atrimilla.