Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Annoin miehelle väärän kuvan ulkonäöstäni (netti)
12.09.2015 |
Tapasin siis melkein vuosi sitten miehen netissä ja chattailtiin ihan kaverimielessä. En olisi halunnut näyttää kuvaa hänelle, mutta hän pyysi moneen kertaan niin en viitsinyt olla näyttämättäkään, koska itse olin nähnyt hänet videolla, kuvissa jne (kyllä, tiedän että hän todella on kuka sanoo olevansa). Näytin sitten kuvan, mutta se oltiin otettu hyvässä valaistuksessa, olin muokannut ihoani ja valaistusta kuvankäsittelyohjelmalla, oli tietty kuvakulma jne. Näytin kuvassa hyvältä verrattuna siihen, miltä oikeasti näytän.
Hän pyysi muutamaa kuukautta myöhemmin uuden kuvan, yritin vältellä kuvan näyttämistä. Näytin sitten pitkän ajan jälkeen, koska hän kyseli ja se oli taas muokattu kuva ja sellaisella kameralla otettu, että näytin muutenkin ihan erilaiselta kuin miltä oikeasti.
Miksi tällä on niin paljon väliä? Koska olen todella ihastunut häneen, hän on sanojensa mukaan myös minuun, ja tiedän, että menetän hänet jos hän saa tietää miltä oikeasti näytän. Olemme suunnitelleet tapaavamme.
En näytä tavalliselta, vaan olen oikeasti erittäin ruma vaikka laittaudunkin ja pukeudun kivasti. Ja ihan oikeasti, en edes liioittele. Olen todella ruma. Ja älkää vain sanoko, että se mies on kusipää eikä minun arvoiseni, jos hän ei hyväksy minua sellaisena kuin on. Minä olen se joka on valehdellut tärkeästä asiasta, ja on ihan ymmärrettävää, ettei kukaan mies huolisi minua rumuuteni takia.
Taustatietoina, asutaan ihan Suomessa, välimatka n. 100 km ja olemme 20-vuotiaita molemmat. En tiedä mikä olisi paras ratkaisu, lopettaa hänelle juttelu ja kertoa totuus tai kertoa totuus, ja nähdä, miten hän sen ottaa (ainakin varmaan haluaisi nähdä totuudenmukaisen kuvan itsestäni, mutta en usko, että haluan näyttää).
Tuntuu tosi pahalta, sen miehen puolesta ja myös sen, etten koskaan tule saamaan tai tuntemaan mitään läheisyyttä ulkonäköni vuoksi. Rumilla on oikeasti vaikeaa, tuhoontuomittua.
Kommentit (77)
Minä olen ruma ja läski, enkä ole ikinä suostunut näyttämään nettikavereille kuvia. Joskus jopa haistattelin, kun joku vaatimalla vaati kuvaa. En ole myöskään myöntänyt olevani ruma, mukamas pidin itseäni korkeintaan vähän pulskana. Enpä ole kyllä romanttista seuraakaan hakenut...
Miesystävä löytyi silti netistä, komeakin vielä. Tavattiin kahvilassa, tunnistusmerkiksi annoin tietyn värisen kaulahuivin. Rumuus ei näyttänyt haittaavan, mies tuli juttelemaan innoissaan ja muutamaa kuukautta myöhemmin ehdotti jo seurustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumien pitäis sit tutustua muihin rumiin jos haluu pariutua eikä antaa ymmärtää olevansa "paremmille" jotain muuta ja tavotella ainaki omasta mielestä saavuttamatonta.
Mut en väitä ap:ta ainakaa sysirumaks nii kauan ku kuvaa en oo nähnyt.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 11:04"]
Rumien pitäis sit tutustua muihin rumiin jos haluu pariutua eikä antaa ymmärtää olevansa "paremmille" jotain muuta ja tavotella ainaki omasta mielestä saavuttamatonta. Mut en väitä ap:ta ainakaa sysirumaks nii kauan ku kuvaa en oo nähnyt.
[/quote]
No siis rumat naiset saavat pakit oman tasoisiltaan rumilta miehiltä, ei auta kokeiltu on.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 11:04"]Rumien pitäis sit tutustua muihin rumiin jos haluu pariutua eikä antaa ymmärtää olevansa "paremmille" jotain muuta ja tavotella ainaki omasta mielestä saavuttamatonta.
Mut en väitä ap:ta ainakaa sysirumaks nii kauan ku kuvaa en oo nähnyt.
[/quote]
Sysiruma :D
Kyllä se ulkonäkö on joillekin miehille kaikki kaikessa. Menin kerran yhen tyypin kanssa sokkotreffeille, mulla oli tuolloin n. 6 kiloo ylipainoo päällä ja lyhyemmät hiukset. Voi jeeeeeeesus, että se mies oli silminnähden pettynyt kun näki mut. Oli myös äärimmäisen tyly, vaikka yritin olla hänelle rento, mukava ja hymyileväinen. Treffit päättyivät niin, että mies lopetti ne 20 min. jälkeen vedoten ilmiselvään tekosyyhyn. Uskomattominta on se, että puolentoista vuoden jälkeen tapaamme sattumalta eräässä Helsinkiläisessä baarissa.Tyyppi tulee mun luo tosi iloisen ja lipevän oloisena juttelemaan. "Eikös me oltu silloin joskus treffeilläkin?" "Mitä kuuluu? Voisinko tarjota sulle jotain juotavaa?". Olin tyypille yhtä tyly kuin hän oli minulle silloin treffeillämme ja onneksi tyyppi tajusi häipyä läheisyydestäni melko pian. Asiahan oli niin, että minä olin tuon puolentoista vuoden aikana laihtunut ja kiinteytynyt rankan treenin myötä sekä kasvattanut pitkät hiukset jotka olin vaalentanut kampaajalla. Muutenkin vaatetus ja meikit olivat tuona iltana kuin viimeisimmästä muotilehdestä. Eli nyt olisin sitten kelvannut hänelle, vaikka maanläheisempi versioni minusta ei. :D Harmi vaan, ettei hän kelpaisi minulle enää koskaan. Neuvoni on: jos törmäät pinnalliseen mieheen, ota välittömästi etäisyyttä ja kierrä tyyppi vastaisuudessakin niin kaukaa kuin pystyt. Paitsi tietysti jos olet itsekin pinnallinen nainen, silloinhan jaatte samat elämänarvot. Uskokaa minua, parempiakin miehiä on olemassa. Omani löysin lopulta netistä. Mieheni on tavallinen, kiltti ja ihana mies joka kykenee näkemään myös pintaa syvemmälle. On hyväksynyt minut alusta asti tällaisena kuin olen, hieman pulleana (kyllä, olen lihonnut sittemmin alkuperäisiin mittoihini), maanläheisesti pukeutuvana tavallisena naisena. Onni löytyy siis ihmisistä joilla on samat arvot elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos suuntaisit energiasi nyt aivan muihin asioihin kuin oma ulkonäkö ja persoona? Jättäisit nämä kelpaanko kenellekään - kysymykset pois mielestäsi (kun vastaus on kuitenkin mielestäsi ei) ja ottaisit etäisyyttä omistautumalla jollekin hyödylliselle asialle, vaikkapa vapaaehtoistyölle. Keräisit muuta sisältöä elämällesi kuin negatiivinen itsekeskeisyys. Itsensä kiusaamisesta kun ei kuitenkaan ole hyötyä ja itsearvostus voisi vaikka nousta, kun näkisi työnsä tuloksia.
Mutta kun minusta ihan oikeasti tuntuu siltä, etten kelpaa mihinkään. Edes vapaaehtoistyöhön. En osaa olla ihmisten kanssa, koska itsetuntoni - tai rumuuteni saa minut voimaan fyysisesti pahoin, eli saan ihan paniikkikohtauksia sen takia. Eli aikalailla poissuljettu vaihtoehto..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö, jos peseydyt säännöllisesti, et käpälöi ihmisiä ja harrastat normaalia kielenkäyttöä, olet aivan riittävän hyvä muiden ihmisten joukkoon. Sosiaalisia taitoja voi oppia, jännittämisestä voi päästä totuttelemalla eroon, ainakin jossain määrin. Fokus olisi juuri asetettava niihin muihin asioihin kuin oma naama ja olemus.
Naisena nyt ei voi kompensoida sisimmällä ulkoista kuorta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisimmällä ei ehkä enemmistön silmissä voi kompensoida ulkokuorta (suuri osa miehistä on erittäin yksinkertaisia olentoja), mutta olisitko mieluummin omalla huonoudellaan ja rumuudellaan itseään ruoskiva murehtijasinkku vai mielenkiintoista, sisällökästä elämää elävä määrätietoinen, aktiivinen sinkku? Kumman uskot ennemmin löytävän elämänkumppanin?
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 12:46"]
Pienet silmät ja ruman väriset, kulmakarvat tosi alhaalla niin että näytän tosi vihaiselta, huono iho vaikka hoidankin sitä, ns perunanenä, todella epäsymmetriset kasvot, pieni leuka, vähän kuin Hjallis Harkimolla mutta leukaperät suuret, niin ettei se leuka sovi kasvoihin.. t Ap
[/quote]
Opette meikkaamaan. Värjää ne kulmakarvat. Osta Lorealin kulmakarvatuotteet. Osta eyeliner ja joku neutraali paletti. Hanki myös se poskipuna ja varjostusväri. Opettele laittamaan hiuksesi ja meikkaamaan niin ettei se alaleuka korostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:22"]
Sisimmällä ei ehkä enemmistön silmissä voi kompensoida ulkokuorta (suuri osa miehistä on erittäin yksinkertaisia olentoja), mutta olisitko mieluummin omalla huonoudellaan ja rumuudellaan itseään ruoskiva murehtijasinkku vai mielenkiintoista, sisällökästä elämää elävä määrätietoinen, aktiivinen sinkku? Kumman uskot ennemmin löytävän elämänkumppanin?
[/quote]
Ei ap, mutta ei se ole miestä elämään tuonut vaikkei nykyisin enää välitä omasta rumuudesta vaan keskittyy mielekkääseen elämään, josta nauttii.
69, teen jo kaiken ulkonäköni eteen minkä vaan voin. Silti olen ihan järkyttävä näky. T ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Www.theuglybugball.com saisi laajentua Suomeen.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 12:57"]
Itse olet itsesi ajanut tähän tilanteeseen, nyt joko paljastat totuuden tai unohdat koko tyypin, jos kerran niin älyttömästi pelkäät hänen reaktiotaan. Uskon että näet itsesi paljon rumempana kuin se mies, ja toiseksi, mitä väliä jos hän pistääkin pelin poikki? Ei sitten ollut kovin hääppöinen tyyppi.
[/quote]
En ole tän kanssa samaa mieltä. Ei voi sanoa ettei olis "hääppöinen tyyppi", jos itse on kusettanut ja antanut toisen ihastua johonkin epätodelliseen. Monikohan nainen olis itse niin "hääppöinen", ettei tuollainen huijaus tuntuis missään? Minä en ainakaan. Voin myöntää, et ottais päähän. Mut vaikea muuten kommentoida ku eihän me tiedetä liioitteleeko ap. Moni 20 v nainen pitää itseään paljon epäviehättävämpänä kuin mitä onkaan! Se on sääli.
Jos Ap murehtii vuosikausia omaa rumuuttaan, muokkaa kuvaa reippaasti ja sitten laittaa muokkaamattoman kuvan johon mies toteaa että kaunis on niin missäköhän se vika on? Kaikesta saa kehitettyä pakkomielteen jos sellaiseen on taipumusta.
Alue: Aihe vapaa
Tympeä ja ilkeä mies. Älä ap välitä.