Mistä tunnistaa ihmisen, jolla on sisäinen rauha?

Vierailija kirjoitti:

On ystävällinen, muut huomioon ottava ja rauhallinen, ei anna kävellä ylitseen eikä myöskään koe tarvetta alistaa muita.

Ihmiset jotka eivät anna kävellä ylitseen, ovat "helikoptereita" nykypäivänä. Missä todellisuudessa elät? :D

Ei välitä siitä mitä muut ajattelee

Vierailija kirjoitti:

Kyllä rauhallisen ihmisen läsnäolon pystyy tuntemaan omassa kehossaan jos on viritäytynyt siihen. Mutta jos on paljon omia käsittelemättömiä asioita, ei välttämättä ole kykenevä tämän rauhan aistimiseen.

Tässä vinkkejä mitä merkkejä katsella toisesta ihmisestä sellaisille ihmisille, jotka eivät pysty tätä toisesta henkilöstä huokuvaa rauhaa tuntemaan omassa kehossaan:

Autonomisen hermoston aktiivisuus on yksi todella paljastava merkki, eli miten levottoman tai levollisen oloinen ihminen on, kuinka paljon hänen liikeratansa suorittavat ns. turhia liikkeitä eli onko liikkuminen energiatehokasta ja taloudellista, miten hänet on hermotettu, kuinka paljon hän räpyttelee silmiänsä ja mikä on hänen normaali hengitysrytminsä (hengenvetoa per minuutti). Mitä rauhallisemman oloinen ihminen, sitä todennäköisempää on, että kyseinen ihminen on rauhallinen joko hyvällä tai sitten huonommalla (esim. psykopatia, mielenterveysongelmat) tavalla.

En usko että tämä hermostollinen rauhallisuus on ollenkaan sama asia kuin sisäinen rauha. Uskon, että sisäisen rauhan saavuttaneita ihmisiä on hyvin eri temperamentilla varustettuja, osa on noita ulkoisesti rauhalllisia mutta osa ihan aivan muuta. Tunnen erään jota monet pitää valaistuneena, ja hän on todella nopea ja vilkas liikkeissään ja kova puhumaan. Mutta silti vaikka hän puhuisi kuin papupata ja elehtisi vilkkaasti ja liikehtisi hänessä on jotain sellaista selittämätöntä täysin läsnä olemista ja siitä syntyvää erityistä karismaa jota harvoin kohtaa. Jotenkin mikään määrä nopeaakaan toimintaa ei riko sitä hänen rauhaansa.

Sellainen joka ei panikoi ja hermostu mistään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä rauhallisen ihmisen läsnäolon pystyy tuntemaan omassa kehossaan jos on viritäytynyt siihen. Mutta jos on paljon omia käsittelemättömiä asioita, ei välttämättä ole kykenevä tämän rauhan aistimiseen.

Tässä vinkkejä mitä merkkejä katsella toisesta ihmisestä sellaisille ihmisille, jotka eivät pysty tätä toisesta henkilöstä huokuvaa rauhaa tuntemaan omassa kehossaan:

Autonomisen hermoston aktiivisuus on yksi todella paljastava merkki, eli miten levottoman tai levollisen oloinen ihminen on, kuinka paljon hänen liikeratansa suorittavat ns. turhia liikkeitä eli onko liikkuminen energiatehokasta ja taloudellista, miten hänet on hermotettu, kuinka paljon hän räpyttelee silmiänsä ja mikä on hänen normaali hengitysrytminsä (hengenvetoa per minuutti). Mitä rauhallisemman oloinen ihminen, sitä todennäköisempää on, että kyseinen ihminen on rauhallinen joko hyvällä tai sitten huonommalla (esim. psykopatia, mielenterveysongelmat) tavalla.

Tämä on kyllä pitkälti geneettinen juttu, onko ihmisellä hermostollinen tarve harjoittaa ns. mikroliikuntaa vai olla levollisesti paikallaan. Ihmisen itse kokemasta sisäisestä rauhasta se ei kerro mitään, mutta ulospäin "mikroliikkuja" voi toki vaikuttaa hermostuneemmalta.

Hän istuu lotusasennossa ja hymisee mantraa.

Sillointällöin katselee aurinkoon ja maalailee kuukautisverellä kananmunia.

Olen saanut kuukauden sisään kaksi kommenttia siitä, että minulla taitaa olla rauha itseni kanssa. Toinen upouudelta tuttavuudelta ja toinen myös uudehko tuttavuus.

Voi se olla tottakin. Kuvittelmissani suurin osa ihmisistä on sinut itsensä kanssa ja rauha sisällään, että tämä on "normaalitila". Se että joku uusi ihminen erikseen kommentoi asiaa, saa sen kuulostamaan ei-niin-yleiseltä. Vai olivatko nämä kaksi ihmistä kenties ne rauhattomat poikkeukset, jotka kiinnittävät asiaan huomiota?

Hänen kanssaan on helppo olla. Voi olla vaan, ja on hyväksytty.

Ei hengaa täällä.

sisäinen rauha on ihmisellä joka on Jumalan oma ja se näkyy

pohojanmaa kirjoitti:

sisäinen rauha on ihmisellä joka on Jumalan oma ja se näkyy

Seurakunnissa sitten valitettavasti paljon paholaisen kätyreitä.

Se on kuollut.

En tiedä mikä on sisäinen rauha. Onko sitä olemassakaan.

On jatkuvassa flow-tilassa. Toisin sanoen keskittyy 100% siihen, mitä kulloinkin tekee. Näin kokemus minästä katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei käy vauva.fi-palstalla tai ole nettiriippuvainen

Tämä voitti👍👏😂

Ei jauha koko ajan työolosuhteista ja vertaa omaa palkkaansa insinööreihin.

He ovat tyyniä ja seesteisiä ihmisiä joiden seurassa on helppo viihtyä jopa silloinkin kun ollaan hiljaa.

Mä tavallaan olen tuollainen. Olen aina aidosti oma itseni, saatan sanoa jotain hölmöäkin ja osaan nauraa itselleni. Saan usein ihmiset avautumaan asioistaan ja muutaman työpaikan ilmapiiri on parantunut pitkälti mun ansiosta, kerran olen jopa palkittu pienesti siitä.

Mutta syvällä sisimmässäni olen tietyistä asioista (raha-asiat, menestyminen) ärsyttävänkin kateellinen, tämä on tunne josta en vaan pääse eroon vaikka kuinka harjoittelisin ja toisinaan pääni sisällä ajattelen ihmisistä todella kamalasti. Eli pääni sisällä myllertää aina silloin tällöin, mutta osaan kätkeä ne ajatukset pois, johtuen ehkä siitä että ihan aidosti nautin muiden ihmisten seurasta ja olen tavattoman kiinnostunut kaikenlaisista ihmisistä enkä tuomitse ketään mistään.

Köntsä housussa, mutta ei harmita yhtään.

Ei sitä välttämättä päälle päin näe. Kokemukseen muista ihmisistä nimittäin vaikuttaa oma mielentila.

Esimerkkinä vaikkapa viime aikojen puheenaihe:

1. Joku voi rauha sisällään varautua eri asioihin, hymyillen käydä nukkumaan ja herätä ja kohdata ongelmat viileästi sopeutuen.

2. Toinen pelkää ja stressaantuu jo varautumisen näkemisestä, ei rauhattomuudessaan näe toisen rauhaa ja olettaa toisenkin olevan peloissaan.