Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun tajuaa jälkikäteen tuhlanneensa elämäänsä turhuuteen?
27.03.2022 |
Olin jostain aivan käsittämättömästä syystä vuosikausia ihastunut itseäni reilusti vanhempaan ihmiseen, jolta en saanut vastakaikua satunnaista flirttailua enempää. Tavattiin hänen töidensä kautta. Hänen oikeista tunteistaan ym. en loppujen lopuksi tiedä mitään. Hän sanoi "virallisen kantansa" ja sen mukaan olin ihan ok ihmisenä ja naisena, muttei hän nyt vain halunnut suhdetta kanssani tai edes ystävyyttäkään. Todennäköisesti olin melko yhdentekevä ihminen hänelle. En ollut yli kolmeen vuoteen enää missään tekemisissä hänen kanssaan, mutta haaveilin hänestä jatkuvasti edelleen.
Tuhlasin elämästäni viisi arvokasta vuotta hänestä haaveiluun ja siihen, että käytännössä haaveissani elin hänen kauttaan. En tajua, miten voin antaa itselleni anteeksi tämän kaiken ja miksi en huomannut tilannetta ajoissa. Mikä aiheutti tilanteen ja miten tällaisesta pääsisi ilman itseinhoa eteenpäin?
Kommentit (16)
Kuten kirjoitit: eteenpäin pääsee antamalla itselleen anteeksi. Täältä vinkkejä miten se tapahtuu, kun tuntuu ylivoimaiselta
http://tuulikkisaaristo.putteri.fi/?cat=0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni muukin "rakennelma" sen ihailuni ympäriltä romahti samalla ja elämänarvot menivät uusiksi, kun heräsin siihen tilanteen totaaliseen järjettömyyteen.
Sitä en vain ymmärrä vieläkään, mitä edes hain hänestä ja miksi masokistisesti tuhlasin elämääni vuodesta toiseen. Muistan sen, kuinka tavallaan olin niissä haaveissani koko ajan ja kaikessa. Jos kävin sukulaisteni luona kylässä, mietin sitä ihastustani samalla. En päässyt siitä irti millään, vaikka yritin kaikkeni. Vasta kun koin todella kammottavia asioita, heräsin siitä omasta typerästä illuusiostani.
5 vuotta? Et sinä varmaan vieläkään ikäloppu ole. Jos toinen olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, olisit voinut olla hätävarana hänelle vaikka 20 vuotta. Silloin olisit heittänyt elämästäsi ison osan hukkaan.
Hyvä, että herätys tuli. Sinulla on vielä aikaa ja nyt myös jonkinlainen suunta elämässä. Ainakin tiedät mitä et halua tehdä. Keskityt olennaiseen.
Vierailija kirjoitti:
5 vuotta? Et sinä varmaan vieläkään ikäloppu ole. Jos toinen olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, olisit voinut olla hätävarana hänelle vaikka 20 vuotta. Silloin olisit heittänyt elämästäsi ison osan hukkaan.
Hyvä, että herätys tuli. Sinulla on vielä aikaa ja nyt myös jonkinlainen suunta elämässä. Ainakin tiedät mitä et halua tehdä. Keskityt olennaiseen.
Parikymppisestä olin juuri tuollaisena hätävarana viisikymppiselle miehelle seitsemän vuoden (!) ajan. Olin nuori, hoikka, huonoitsetuntoinen opiskelija. Silloinkin tuhlasin elämääni aivan turhaan. Olin itse suuresti ihastunut, mutta mies hyväksikäytti minua ja lisäksi pettikin.
Hän eli sen toisen naisen kanssa ja minulle selitteli tekosyitä, miksi emme voineet olla yhdessä tai tavata hänen luonaan muualla kuin autotallissa. Olin todella naiivi ja hän oli ensimmäinen kumppanini koskaan. Luulin, että olisimme myöhemmin menneet naimisiin ja odottelin vuosikausia kosintaa häneltä.
Ap
Elämäähän sekin on. Et täällä kukaan vietä optimaalista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leukaproteesi.
Keksisitkö jotain vähän omaperäisempää. Taidan oikeasti hakea keskusteluapua jostain muualra, kun kommentit ovat täällä tätä tasoa. Olen ihan oikea, tunteva ihminen. Haluan rakastaa ja löytää parisuhteen. Tulen surulliseksi loukkaavista ja pahantahtoisista kommenteista.
Onko vaikeaa olla empaattinen ja rakentavasti kommunikoiva muita ihmisiä kohtaan? Jos ei ole mitään fiksua ja rakentavaa sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.
Ap
Elämäsi on säälittävää parisuhteesta haaveilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin oli outoa, että kukaan läheiseni ei puuttunut ihan tosissaan siihen nuoruusvuosieni suhteeseen, jossa olin lähinnä hyväksikäytetty nuori tyttö viisikymppisen pettäjän kynsissä. Kukaan ei sanonut, että haluaa nyt puhua ihan kahdenkeskisesti naamakkain ja ohjata minua parempaan. Kukaan ei ilmeisesti vain välittänyt, ei edes oma äitini tai paras kaverini, jotka tiesivät tilanteesta. Kaikki jotenkin väistelevät sitä, jos näkevät vääryyttä maailmassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi on säälittävää parisuhteesta haaveilua.
Niinhän se on, mutta nimenomaan siitä pahimmasta haaveilustani heräsin. Olen ollut sinkku tai jossain huonossa hyväksikäyttösuhteessa 90% aikuisiästäni. En jotenkin vain kykene nauttimaan elämästäni, vaan fiksaannun siihen rakkaudenkaipuuseeni.
Silti minulla on ollut todella vähän mitään läheisyyttä tai s*ksiä oikeasti elämäni aikana. Lähinnä haaveilen ja elän sitten selibaatissa ja nuorena odottelin sen vanhemman miehen soittoja ja tapaamisia, kun hänelle soittaminen oli kielletty ja tapasimme ehkä kerran kuukaudessa-kahdessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet samanlainen velloja kuin Ammattivalittaja. Teidän molempien elämä on loputonta valitusvirttä eikä siitä ikinä muuksi muutu.
Mene terapiaan, olet näissä tapahtumissa selvästi vieläkin ihan jumissa. Älä jää vellomaan tuohon, tai viiden vuoden päästä taas ihmettelet miksi olit vuosia jälkipyykissäkin kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi on säälittävää parisuhteesta haaveilua.
Niinhän se on, mutta nimenomaan siitä pahimmasta haaveilustani heräsin. Olen ollut sinkku tai jossain huonossa hyväksikäyttösuhteessa 90% aikuisiästäni. En jotenkin vain kykene nauttimaan elämästäni, vaan fiksaannun siihen rakkaudenkaipuuseeni.
Silti minulla on ollut todella vähän mitään läheisyyttä tai s*ksiä oikeasti elämäni aikana. Lähinnä haaveilen ja elän sitten selibaatissa ja nuorena odottelin sen vanhemman miehen soittoja ja tapaamisia, kun hänelle soittaminen oli kielletty ja tapasimme ehkä kerran kuukaudessa-kahdessa.
Ap
Mulle riitti tähän viimeisimpään fiksaantumiseen se, että sain pari halia siltä ihastukseltani. Niitä sitten muistelin vuosikaudet jälkikäteen päivästä toiseen ja kaipasin. Olin aivan totaalinen idi00tti.
Todennäköisesti mulla on joku trauma varhaislapsuudesta, joka ilmenee siten, että en osaa jotenkin vaatia muilta ihmisiltä normaalia kohtelua ja ihastun ikihyviksi sellaiseen, joka edes vähän osoittaa huomiota edes, hymyilee ja koskettaa. Se tuntuu niin ihmeelliseltä luksukselta jotenkin.
Haluaisin parantua tästä, enkä enää koskaan halua kokea samaa uuvuttavaa unelmointilimboani uudelleen. Voisin olla jollekin ihan hyvä puoliso, mutta nykytyylillä en edes kykene tapaamaan ketään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet samanlainen velloja kuin Ammattivalittaja. Teidän molempien elämä on loputonta valitusvirttä eikä siitä ikinä muuksi muutu.
En osaa ottaa kantaa muihin ihmisiin tai nimimerkkeihin. Minulla ei ole läheisiä ystäviä, kumppania tai varaa terapiaan, joten siksi itse juttelen täällä. Ei ole siis oikeassa elämässä ketään muuta, jolle oikeasti voisin puhua parisuhdeasioista.
Tosin koetan löytää jotain oikeaa keskusteluapua ehkä, kun siis eihän tämäkään oikeasti toimi. Saan vinoilua ja kiusaamista pääosin vastaukseksi kysymyksiini.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan, olet näissä tapahtumissa selvästi vieläkin ihan jumissa. Älä jää vellomaan tuohon, tai viiden vuoden päästä taas ihmettelet miksi olit vuosia jälkipyykissäkin kiinni.
Olet oikeassa. Ja se syy epäonnisiin parisuhteisiin on se sama, joka aiheuttaa kavereiden ja kumppanin puutteen ja senkin, miksi puhun edes täällä ja juutun jankkaamaan. En osaa muodostaa ihmisten kanssa suhteita. Livenä jännitän ihmisiä ja olen todella virallinen, muodollinen ja etäinen sekä yliasiallinen. En kerro tuttavilleni vaikeista asioista ja pidän ihmiset etäisinä. Menen suunnilleen paniikkiin, jos joku kutsuukin kylään/tapahtumaan/treffeille. Alan keksiä tekosyitä, miksi en voi mennä. Elän kuoressani, näennäisesti kiireisenä ja oikeasti todella yksinäisenä.
En osaa etsiä parisuhdetta siten kuin muut etsivät ja olin keksinyt liudan tekosyitä, miksi en voi laittaa treffi-ilmoitusta tai mennä ns. viihteelle koskaan. Olen elellyt kuvainnollisesti itse rakentamassani häkissä.
Ap
En tiedä, missä kaupungissa asut, mutta ainakin isommissa on kaupungin järjestämiä ilmaisia matalan kynnyksen psy keskustelupalveluita, joita saa heti ja joista ohjataan eteenpäin, jos asia ei siellä aukene tai olo ei helpota. Nettilomakkeella otetaan yhteyttä ja soittavat ja sopivat ajan parin päivän sisällä.
Kyseessä oli jonkinlainen addiktio niihin tunteisiin, joita hän herätti minussa. Elättelin toiveita parisuhteesta kaikesta huolimatta jne. Sitten yhtäkkiä havahduin siihen, miten se kaikki olikin täysin katteetonta roskaa, jonka varassa olin elänyt.
Olisin voinut nauttia täysin siemauksin ihan omasta oikeasta elämästäni, mutta valitsin sen, että kärsin siitä hänen ikävöinnistään ja kehitin addiktion hänen ajattelemisensa ympärille.