Miksi osaa reagoida vitt*iluun aina vasta jälkikäteen

Koska olet hidas.

Höhö, mä tajusin vasta viime viikolla, kuinka esimies vittuili mulle joku vuosi sitten. Oikeasti kamalaa. Mulle tule kauhee morkkis tuosta. Eli kysyin häneltä ohjetta yhteen työtehtävään (teoriassa mun olisi pitänyt tietää kuinka homma menee, mutta halusin vielä esimieheltä varmistaa, että näin toimitaan). Joo, sain kyllä ohjeet, mutta sellaisen vittuilun kera, että kun viime viikolla tein saman työtehtävän uudelleen, tajusin kuinka paljon mua vedätettiin siinä "ohjeistuksessa".

Usein parempikin noin. 

Itse olen niin sähäkkä, että liian nopeasti miettimättä olen poltellut siltoja. Eli voit pitää tuota itsessäsi vahvuutena. 

Olen ihan perusystävällinen ihminen, mutta auta armias, jos koen, että vääryyttä tehdään/sanotaan rumasti aiheetta. Annan palaa kuvainnollista keskisormea niin, että katua olen saanut. 

Sitä vaan hölmistyy sen vastapuolen ilkeydestä niin paljon, että jää monttu auki ja vasta myöhemmin osaa käsitellä sen asian ja tajuaa, mitä olisi voinut sanoa tai mitä olisi pitänyt sanoa. 

Parempikin ettei sano mitään takaisin. Vittuilija vittuilee, ja sinun ei tarvitse ottaa sitä tunnetta itsellesi. Se on ihan hänen oma ongelmansa, ikävä luonne tai paha päivä. Työyhteisössäni olen saanut vittuilijat hiljaiseksi katsomalla ensin vittuilijaan sanomatta mitään, kääntänyt katseeni johonkin toiseen työkaveriin ja toistanut aiemmin sanomani, johon on vittuiltu, tai vaihdan puheenaihetta. Yleensä minulle ei viitsitä vittuilla, koska en reagoi siihen.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:54"]

Parempikin ettei sano mitään takaisin. Vittuilija vittuilee, ja sinun ei tarvitse ottaa sitä tunnetta itsellesi. Se on ihan hänen oma ongelmansa, ikävä luonne tai paha päivä. Työyhteisössäni olen saanut vittuilijat hiljaiseksi katsomalla ensin vittuilijaan sanomatta mitään, kääntänyt katseeni johonkin toiseen työkaveriin ja toistanut aiemmin sanomani, johon on vittuiltu, tai vaihdan puheenaihetta. Yleensä minulle ei viitsitä vittuilla, koska en reagoi siihen.

[/quote]Olen nykysin kahden vaiheilla siitä että pitäisikö sanoa takaisin vai näyttää eleillä ettei kiinnosta mitä toinen sanoo? -ap

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:00"]

Koska olet hidas.

[/quote]Niin, olen aika hidas, koska olen tottunut siihen että itse olen kohtelias toisille. Nykysin olen jättänyt sen roolin. -ap

Ap, sinä olet normaali ja ystävällinen ihminen. Se on hyvä niin. Ja oikeasti voi olla ihan hyvä, ettet ole provosoitunut vaikka sua provosoidaan. Sitä se vittuilija haluaa. Heti, kun siihen vittuiluun vastaa samalla mitalla, tää vittuilija siirtää sulle sen vastuun tästä tilanteesta ja ottaa kaiken ilon irti siitä että sai jonkun reaktion aikaiseksi. Se, ettei vastaa mitään, säästää isolta vaivalta. 

Vittuilijat on tosi rasittavia. Ei sellaiseksi kannata ryhtyä. Vittuilu ei ole ikinä älykkyyden merkki, pelkästään ilkeyden.

Toki ap:n käytös on ystävällistä, mutta tässä ei ole minusta kyse siitä. On kyse siitä, mikä vahvistaa häntä ihmisenä ja mikä heikentää. Jos et pysty reagoimaan "ajallaan" vittuiluun, vaikka haluaisit tehdä niin (puolustautua, ei jäädä alakynteen, näyttää rajasi) on ihan eri asia kuin "ystävällisyys", jos se vain näyttää siltä, mutta johtuu ihan muusta.

Eli ap, sinulle sanoisin, että jos kyse on siitä, että haluaisit puolustautua, muttet vain keksi mitään nasevaa, aina voi sanoa voimakkaalla, itsevarmalla äänellä (harjoittele vaikka peilin edessä): "Mitä tarkoitat tuolla?" Se on aina ihan hyvä keino, jos ei muuta tule  mieleen. Joskus vastapuoli alkaakin nikotella ja jää alakynteen. Jos vastapuoli ei nikottele, sinulle jää aikaa enemmän siihen reaktioon ja ehkä jotain tulee mieleesi. Jos ei muuta, niin voit aina sanoa: "Halusin vaan olla ihan varma, että ymmärsin tarkoituksesi oikein." Sellainen on myös vahvuutta ja jättää vastapuolen pieneen epävarmuuden tilaan. Opettele tällaista puolustautumista! Kiakki eivät ole hirveän sanavalmiita, mutta voivat sitten näillä keinoin näyttää, ettei heidän yli kävellä.

Eihän se vittuilu ole millään tavalla kunnon ihmisen käytöstä, siksi kai sitä ei ole antennit höröllään odottamassa, että olisikohan vittuilua tulossa. Vittuilija taas pitää sitä vituiluaan varastossa ja vaan oikein kyttää enemmän tai vaikka vähemmänkin sopivaa tilaisuutta pullauttaa se ulos. Siksi se ei tunnu liittyvän mihinkään, eikä sopivan keskustelun kontekstiin. Jos se nyt oli oikeasti naseva ja sisälsi suolahippusen, voi sen ottaa haasteena ja joskus antaa näppärästi takaisin. Mutta yleensä ei ollut, vittuilija vain halusi sanoa jotain ilkeää, ihan mitä tahansa, silloin kannattaa vain välttää koko tyyppiä.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:54"]

Parempikin ettei sano mitään takaisin. Vittuilija vittuilee, ja sinun ei tarvitse ottaa sitä tunnetta itsellesi. Se on ihan hänen oma ongelmansa, ikävä luonne tai paha päivä. Työyhteisössäni olen saanut vittuilijat hiljaiseksi katsomalla ensin vittuilijaan sanomatta mitään, kääntänyt katseeni johonkin toiseen työkaveriin ja toistanut aiemmin sanomani, johon on vittuiltu, tai vaihdan puheenaihetta. Yleensä minulle ei viitsitä vittuilla, koska en reagoi siihen.

[/quote]

Minä olen eri mieltä. Minusta se, että kiltisti on reagoimatta vain provosoi.

Tuossa olen toki samaa mieltä, että vittuilu on vittuilijan vika, eikä siitä kannattaisi ideaalimaailmassa loukkaantua, mutta kas kun me olemme kyllä ihan tuntevia ihmisiä. Vaikka kuinka yrittäisimme ajatella, että ei hätää, ei ole minun vikani, se ilkeys loukkaa silti. Niitä alkaa hillota sisäänsä, ja katkeruus kasvaa. Jonkin ajan päästä saattaa purskahtaa esille aivan toisessa yhteydessä, mikä paljon suuremmalla todennäköisyydella aiheuttaa välirikon kuin se, jos olisit reagoinut heti siitä vittuilutilanteessa.

Mitäpä ap, jos opettelisit jonkin vakioreaktion? Voisit vaikka sanoa rauhallisesti, että "tuo oli todella ikävästi sanottu, miksi ilkeilet minulle?"'

Annat hiljaisuuden puhua sen jälkeen, vaikka se vittuilija kommentoisi jotain tyyliin "mitä, en minä mitään sanonut, mitä muka?"

Olet vaan hiljaa ja katsot vakavana hetken ja poistut sitten paikalta.

Olet kommunikoinut, että toinen on ollut loukkaava, mutta ET ole vittuillut takaisin - et ole alentunut samalle tasolle, etkä ota siten osasyyllisyyttä, vaan se vittuilija on ja pysyy ainoana huonosti käyttäytyneenä. Vedät rajoja sille, miten toisella on oikeus sinua kohdella. Myös säilytät oman itsekunnioituksesi, kun et niele ilkeilyä.

Ja vielä: et kerää katkeruutta, koska olet kumminkin reagoinut. Hyvällä tuurilla toinen pyytää anteeksi, koska oli ilkeä!

Välejä kannattaa pyrkiä puhdistamaan saman tien. Voihan olla myös niin, että ymmärsit sen toisen väärin, eikä hän tarkoittanut kommenttiaan ollenkaan vittuiluksi - on reilua, että hänelle jää tilaisuus reagoida. Ihmisten välinen viestintä on kumminkin kovin altista väärille tulkinnoille, siksikin olisi viisasta ilmaista, jos kokee, että viestinnässä oli piikkejä mukana.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:03"]

Toki ap:n käytös on ystävällistä, mutta tässä ei ole minusta kyse siitä. On kyse siitä, mikä vahvistaa häntä ihmisenä ja mikä heikentää. Jos et pysty reagoimaan "ajallaan" vittuiluun, vaikka haluaisit tehdä niin (puolustautua, ei jäädä alakynteen, näyttää rajasi) on ihan eri asia kuin "ystävällisyys", jos se vain näyttää siltä, mutta johtuu ihan muusta.

Eli ap, sinulle sanoisin, että jos kyse on siitä, että haluaisit puolustautua, muttet vain keksi mitään nasevaa, aina voi sanoa voimakkaalla, itsevarmalla äänellä (harjoittele vaikka peilin edessä): "Mitä tarkoitat tuolla?" Se on aina ihan hyvä keino, jos ei muuta tule  mieleen. Joskus vastapuoli alkaakin nikotella ja jää alakynteen. Jos vastapuoli ei nikottele, sinulle jää aikaa enemmän siihen reaktioon ja ehkä jotain tulee mieleesi. Jos ei muuta, niin voit aina sanoa: "Halusin vaan olla ihan varma, että ymmärsin tarkoituksesi oikein." Sellainen on myös vahvuutta ja jättää vastapuolen pieneen epävarmuuden tilaan. Opettele tällaista puolustautumista! Kiakki eivät ole hirveän sanavalmiita, mutta voivat sitten näillä keinoin näyttää, ettei heidän yli kävellä.

[/quote]

Komppi!

12

Vittuilu on taitolaji siinä missä vittuiluun vaastaaminenkin. Jos joku vittuilee mulle niin, ettei muita ole paikalla, saa vittuilija täydeltä laidalta takaisin korkojen kera. Jos paikalla on muita ja vittuilu tämän yhden toimesta on jatkuvaa, en tee mitään. Vittuilu kääntyy tällöin vittuilijaa vastaan ja kaikki ällillä varustetut pitävät häntä säälittävänä. Joskus multakin menee jotain ohi, ei se ole niin vakavaa.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:28"]

Mitäpä ap, jos opettelisit jonkin vakioreaktion? Voisit vaikka sanoa rauhallisesti, että "tuo oli todella ikävästi sanottu, miksi ilkeilet minulle?"'

Annat hiljaisuuden puhua sen jälkeen, vaikka se vittuilija kommentoisi jotain tyyliin "mitä, en minä mitään sanonut, mitä muka?"

Olet vaan hiljaa ja katsot vakavana hetken ja poistut sitten paikalta.

Välejä kannattaa pyrkiä puhdistamaan saman tien. Voihan olla myös niin, että ymmärsit sen toisen väärin, eikä hän tarkoittanut kommenttiaan ollenkaan vittuiluksi - on reilua, että hänelle jää tilaisuus reagoida.

[/quote]

Minusta oma ehdotukseni oli parempi. Ehdotin ap:ta kysymään, mitä vittuilija tarkoitti. Eli vittuilija laitetaan selittämään sanojaan. Se voi toimia paremmin kuin ""hyökkäys"", johon vittulija vaan saa vettä myllyynsä, että enkä ilkeillyt ja mitä sä selität ja ootpa outo. Ei, vaan kysytään, mitä hän tarkoitti. Se voi horjuttaa vittuilijaa, että hänelle esitetään kysymyksiä ja halutaan selventää. Se voi olla jopa noloa ja kiusallista vittuilijalle. Ja ap jää niskan päälle.

#10

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:32"]

Vittuilu on taitolaji siinä missä vittuiluun vaastaaminenkin. Jos joku vittuilee mulle niin, ettei muita ole paikalla, saa vittuilija täydeltä laidalta takaisin korkojen kera. Jos paikalla on muita ja vittuilu tämän yhden toimesta on jatkuvaa, en tee mitään. Vittuilu kääntyy tällöin vittuilijaa vastaan ja kaikki ällillä varustetut pitävät häntä säälittävänä. Joskus multakin menee jotain ohi, ei se ole niin vakavaa.

[/quote]

Joskus sultakin menee jotain ohi ja nyt tässä kävi niin, että tämän ketjun tarkoitus meni sulta ihan ohi.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:28"]

Mitäpä ap, jos opettelisit jonkin vakioreaktion? Voisit vaikka sanoa rauhallisesti, että "tuo oli todella ikävästi sanottu, miksi ilkeilet minulle?"'

Annat hiljaisuuden puhua sen jälkeen, vaikka se vittuilija kommentoisi jotain tyyliin "mitä, en minä mitään sanonut, mitä muka?"

Olet vaan hiljaa ja katsot vakavana hetken ja poistut sitten paikalta.

Välejä kannattaa pyrkiä puhdistamaan saman tien. Voihan olla myös niin, että ymmärsit sen toisen väärin, eikä hän tarkoittanut kommenttiaan ollenkaan vittuiluksi - on reilua, että hänelle jää tilaisuus reagoida.

[/quote]

Minusta oma ehdotukseni oli parempi. Ehdotin ap:ta kysymään, mitä vittuilija tarkoitti. Eli vittuilija laitetaan selittämään sanojaan. Se voi toimia paremmin kuin ""hyökkäys"", johon vittulija vaan saa vettä myllyynsä, että enkä ilkeillyt ja mitä sä selität ja ootpa outo. Ei, vaan kysytään, mitä hän tarkoitti. Se voi horjuttaa vittuilijaa, että hänelle esitetään kysymyksiä ja halutaan selventää. Se voi olla jopa noloa ja kiusallista vittuilijalle. Ja ap jää niskan päälle.

#10

[/quote]

Kumpikin toimii. Sinun versiosi siinä mielessä, että se panee jauhot suuhun tehokkaammin.Mutta siihenkin voi reagoida jankuttamalla samaa uudestaan tai "miten rautalangasta sinulle pitää asiat vääntää, kun et selvää suomea ymmärrä?" 

 Minun versioni siinä mielessä, että loukattu rehellisesti ilmaisee loukkaantuneensa, reagoi. Voi myös pakottaa toisen pyytämään kommenttiaan anteeksi, tai ainakin ilmaisee, että välit ovat kärsineet, ja syy on vittuilijan. Se on rehellistä ja suoraa.

Mutta mielestäni molempia voi soveltaa tilanteen mukaan. Kovin "rivien välistä" vittuiluun tehoaa varmaan tuo "mitä tarkoitit" paremmin, mutta jos piikki on ollut selvästi näkösällä, siihen voi olla tehokkaampaa reagoida kertomalla omista tunteistaan ja kysymällä motiivia ilkeilyyn.

12

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:28"]

Mitäpä ap, jos opettelisit jonkin vakioreaktion? Voisit vaikka sanoa rauhallisesti, että "tuo oli todella ikävästi sanottu, miksi ilkeilet minulle?"'

Annat hiljaisuuden puhua sen jälkeen, vaikka se vittuilija kommentoisi jotain tyyliin "mitä, en minä mitään sanonut, mitä muka?"

Olet vaan hiljaa ja katsot vakavana hetken ja poistut sitten paikalta.

Välejä kannattaa pyrkiä puhdistamaan saman tien. Voihan olla myös niin, että ymmärsit sen toisen väärin, eikä hän tarkoittanut kommenttiaan ollenkaan vittuiluksi - on reilua, että hänelle jää tilaisuus reagoida.

[/quote]

Minusta oma ehdotukseni oli parempi. Ehdotin ap:ta kysymään, mitä vittuilija tarkoitti. Eli vittuilija laitetaan selittämään sanojaan. Se voi toimia paremmin kuin ""hyökkäys"", johon vittulija vaan saa vettä myllyynsä, että enkä ilkeillyt ja mitä sä selität ja ootpa outo. Ei, vaan kysytään, mitä hän tarkoitti. Se voi horjuttaa vittuilijaa, että hänelle esitetään kysymyksiä ja halutaan selventää. Se voi olla jopa noloa ja kiusallista vittuilijalle. Ja ap jää niskan päälle.

#10

[/quote]

Kumpikin toimii. Sinun versiosi siinä mielessä, että se panee jauhot suuhun tehokkaammin.Mutta siihenkin voi reagoida jankuttamalla samaa uudestaan tai "miten rautalangasta sinulle pitää asiat vääntää, kun et selvää suomea ymmärrä?" 

 Minun versioni siinä mielessä, että loukattu rehellisesti ilmaisee loukkaantuneensa, reagoi. Voi myös pakottaa toisen pyytämään kommenttiaan anteeksi, tai ainakin ilmaisee, että välit ovat kärsineet, ja syy on vittuilijan. Se on rehellistä ja suoraa.

Mutta mielestäni molempia voi soveltaa tilanteen mukaan. Kovin "rivien välistä" vittuiluun tehoaa varmaan tuo "mitä tarkoitit" paremmin, mutta jos piikki on ollut selvästi näkösällä, siihen voi olla tehokkaampaa reagoida kertomalla omista tunteistaan ja kysymällä motiivia ilkeilyyn.

12

[/quote]

Joo, olet ihan oikeassa, että voihan se vittuilija sanoa todella noin, että voi voi kun et tajua niin ei voi mitään.

Pääasia on, että tekee itselleen selvksi, ettei tarvitse osata naljailla tai olla ihan eri ihminen kuin on eli hypätä äkkiä supliikiksi ja päihittää vittuilija verbaalisesti, vaan voi muilla keinoilla reagoida: kysymällä noita e.m. kysymyksiä ja näyttämällä, että uskaltaa tehdä niin, reagoida ja puolustautua eikä vaan (ainakin henkisesti) pää kyyryssä kuunnella hiljaa.

#10

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:28"]

Mitäpä ap, jos opettelisit jonkin vakioreaktion? Voisit vaikka sanoa rauhallisesti, että "tuo oli todella ikävästi sanottu, miksi ilkeilet minulle?"'

Annat hiljaisuuden puhua sen jälkeen, vaikka se vittuilija kommentoisi jotain tyyliin "mitä, en minä mitään sanonut, mitä muka?"

Olet vaan hiljaa ja katsot vakavana hetken ja poistut sitten paikalta.

Välejä kannattaa pyrkiä puhdistamaan saman tien. Voihan olla myös niin, että ymmärsit sen toisen väärin, eikä hän tarkoittanut kommenttiaan ollenkaan vittuiluksi - on reilua, että hänelle jää tilaisuus reagoida.

[/quote]

Minusta oma ehdotukseni oli parempi. Ehdotin ap:ta kysymään, mitä vittuilija tarkoitti. Eli vittuilija laitetaan selittämään sanojaan. Se voi toimia paremmin kuin ""hyökkäys"", johon vittulija vaan saa vettä myllyynsä, että enkä ilkeillyt ja mitä sä selität ja ootpa outo. Ei, vaan kysytään, mitä hän tarkoitti. Se voi horjuttaa vittuilijaa, että hänelle esitetään kysymyksiä ja halutaan selventää. Se voi olla jopa noloa ja kiusallista vittuilijalle. Ja ap jää niskan päälle.

#10

[/quote]

Kumpikin toimii. Sinun versiosi siinä mielessä, että se panee jauhot suuhun tehokkaammin.Mutta siihenkin voi reagoida jankuttamalla samaa uudestaan tai "miten rautalangasta sinulle pitää asiat vääntää, kun et selvää suomea ymmärrä?" 

 Minun versioni siinä mielessä, että loukattu rehellisesti ilmaisee loukkaantuneensa, reagoi. Voi myös pakottaa toisen pyytämään kommenttiaan anteeksi, tai ainakin ilmaisee, että välit ovat kärsineet, ja syy on vittuilijan. Se on rehellistä ja suoraa.

Mutta mielestäni molempia voi soveltaa tilanteen mukaan. Kovin "rivien välistä" vittuiluun tehoaa varmaan tuo "mitä tarkoitit" paremmin, mutta jos piikki on ollut selvästi näkösällä, siihen voi olla tehokkaampaa reagoida kertomalla omista tunteistaan ja kysymällä motiivia ilkeilyyn.

12

[/quote]

Joo, olet ihan oikeassa, että voihan se vittuilija sanoa todella noin, että voi voi kun et tajua niin ei voi mitään.

Pääasia on, että tekee itselleen selvksi, ettei tarvitse osata naljailla tai olla ihan eri ihminen kuin on eli hypätä äkkiä supliikiksi ja päihittää vittuilija verbaalisesti, vaan voi muilla keinoilla reagoida: kysymällä noita e.m. kysymyksiä ja näyttämällä, että uskaltaa tehdä niin, reagoida ja puolustautua eikä vaan (ainakin henkisesti) pää kyyryssä kuunnella hiljaa.

#10

[/quote]

Juuri niin. AINA se vittuilija voi vastata jotenkin takaisin, mutta ainakin kohde on ilmaissut, että on havainnut vittuilun, ei hyväksy sitä, ja toinen on käyttäytynyt huonosti. Kynnysmatoksi ei pidä ruveta, mutta ei myöskään vajota samalle tasolle vittuilemalla takaisin, koska moraalinen ylemmyys on itsekunnioitukselle ihan hyväksi...

12

Mieheni on todella ystävällinen, mutta tiukan paikan tullen tosi sanavalmis ihminen. Ihailen ja vähän myös kadehdin häntä siitä. Jos hänelle vittuillaan, mieheni reagoi takuulla niin, että vittuilija hiljenee. Joo, hienoa, kun sen osaa. Minullekin hän on aikanaan antanut niitä kuuluisia "samalla mitalla takaisin"-neuvoja, mutta nykyään toki tietää, että vaikka kotioloissa osaisinkin (kun riidellään ;), muiden seurassa se ei onnistu ollenkaan. Siksi olen ottanut käyttöön tuon kysymisen. Katson silmiin ja kysyn: "Kuule, mitä sä tuolla nyt oikein tarkoitit? Voitko vähän selventää?" Minusta tämä toimii hyvin. Ainakin yhden työkaverin ja lapseni päiväkodissa olevan ärsyttävän äidin sain ihan hiljaiseksi tällä keinolla. Kesti kyllä viikkoja (vittuilun jatkuessa) ennenkuin tajusin tätä käyttää, mutta kun keksin, se vittuilu loppui siihen. Heidän vastauksensa oli epämääräistä mutinaa, mutta siihen se todella sitten jäi. Sain olla rauhassa.

#10