Mielenterveysongelmaiset ovat vähiten toivottuja työkavereita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hankalin tyyppi taitaa olla sellainen normaali, josta näkee, että päästä viittaa, mutta ei suostu menemään hoitoon. Sitten kiukuttelee kaikesta kaikille.

Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä "terveessä" väestössä, mutta päätyvät diagnosoiduksi vasta jos tulee muitakin ongelmia.

Totta esim. narsisti jyrää muiden mielipiteet kokouksissa, puhuu paljon itsestään.

Jep, olen melko varma, että Petri Pirisen työkaverit Kavo Kerrillä ovat tuota mieltä. Etenkin se murhattu raukka. 

Vierailija kirjoitti:

Jep, olen melko varma, että Petri Pirisen työkaverit Kavo Kerrillä ovat tuota mieltä. Etenkin se murhattu raukka. 

Ja sinä luokittelet kaikki psykoottispiirteiiä sairauksia sairastavat ihmiset Pirisiksi?

Maanisdepressiivisiäkin ihmisiä on Suopmessa kymmenin tuhansittain ja tuskin heistä kaikki ovat eläkkeellä, vaikka ko. sairauteen kuuluvat vahvasti jumaluusharhat ja osittain psykoositkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu töistä.

Vapaamatkustelu on tympeää. Ei se mt ongelmia edellytä tosin.

Sinänsä olisi hyvä jos helppoja rutiinihommia keksittäisiin lisää.

Miksi mt-ongelmista kärsivää pitäisi vielä rangaista helpoilla rutiinihommilla? Eikö mielenterveysongelmassa ole jo tarpeeksi painolastia. Pitäisikö sen lisäksi vielä viedä mielekkyys työelämästäkin?

Onko jonkun mielestä muka oikeasti työ mielekästä? No siltähän pitää sitten leikkaa palkkaa jos se niin kivaa on että sitä mielellään tekee.

Onko työskentely ollut sitten suuremman palkan arvoista, jos sen tekee hampaat irvessä työtään inhoten ja laske tunteja työpäivän päättymiseen? 

Henkilökohtaisia valintoja, mutta kummalla tavalla mieluummin elantosi tienaat? Työstä, jossa koet merkityksellisyyttä, yhteisöllisyyttä, iloa ja inspiraatiota  - vai työstä jota teet rahan takia, ajatellen, että tämänkin ajan voisin käyttää johonkin mielekkäämpään ja haaveilet eläkepäivistä? Kummassakin sama työaika ja palkka sekä sama työmäärä.  Kummankohan valitsisin?

kiltti mies 40v kirjoitti:

Niinhän se on ollut varmasti niin pitkään kun ihmisiä on ollut olemassa että me mielenterveysongelmaiset ihmiset olemme aina olleet vainottuja, vihattuja ja halveksittuja koska ihmisillä on aina ollut meistä ties mitä kummallisia ennakkoluuloja koska he eivät tiedä että minkälaisia me oikeasti olemme. Nykyään meitä ei ainakaan yleensä pidetä riivattuina, polteta noitina roviolla, suljetta loppuelämän ajaksi jonnekin koppiin mistä ovessa olevan aukon läpi työnnetään ruoka tai hoideta todella epäinhimillisillä hoitokeinoilla kuten lobotomialla mutta silti ns. "terveiden" joilla ei mielenterveysongelmia ole mielestä me niistä kärsivät olemme yhteiskunnan pohjasakkaa ja huonompia kuin he itse.

Niinpä. Miten ihmisillä onkin tapana aina potkia jo valmiiksi maassa makaavaa? Ja sitten vielä ihmettelevät "miksi niin monella on mielenterveys ongelmia?" No miksköhän?

Minä olen mielenterveys ihminen ja olen joutunut järjestelmällisen syrjinnän kohteena olemaan. Mutta jos kerran ihmisen asema on tämmöinen niin kuka minä olen sitä teille sanomaan tai itseäni todistelemaan. Monet ovat jo ennakkoon leimannut mielenterveys ihmiset, oudoiksi, epäluotettaviksi, skitsoiksi, vaarallisiksi, yms.

Minkä takia minun tarvitsisi teille todistella että olen kelpaavainen vaikka olen mielenterveys ihminen? Jos teillä on ennakkoluuloja ja vaikka ne olisivatkin valheellisia luuloja kuten edellä mainittua, niin omapahan on vikanne jos luulette.

Mihinkäs heidät sitten pitäisi laittaa? Kaasukammioon?

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan mun mt-ongelmista tietäis? Ei ne näy työnteossa.

Kyllä niitä tässä työuran aikana on tullut nähtyä. Saadaan ihme raivokohtauksia tai käyttäydytään muuten oudosti, ikävästi, itketetään muita.

Yllättävän moni kuitenkin on mt ongelmainen ilman, että edes tiedätte sitä. Ei me kaikki missään eläkkeellä olla! Kuka tahansa työkaverisi voi olla yksi meistä hulluista, huhuuuu, run to the hills!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan mun mt-ongelmista tietäis? Ei ne näy työnteossa.

Kyllä niitä tässä työuran aikana on tullut nähtyä. Saadaan ihme raivokohtauksia tai käyttäydytään muuten oudosti, ikävästi, itketetään muita.

Ne, joita itketetään on niitä mielenterveysongelmaisia ja ne raivokohtailijat "terveitä".  Eiväthän he tietenkään mitään HULLUJA ole vaan täysin oikeutettuja vittumaiseen käytökseensä. He savustavat mielellään kaikki MT-ongelmaiset pois.

Vierailija kirjoitti:

Mihinkäs heidät sitten pitäisi laittaa? Kaasukammioon?

Tämä on hyvä kysymys. Eläkkeelle ei saa päästää, töihin ei huolita. Ei saa eutanasiaa vaikka haluaisi. Mihin?

Mielenterveysongelmainen/persoonallisuushäiriöinen pikkupomo on paljon pahempi.

Kuka ihminen näkee työkaverinsa saati itsensä ensisijaisesti mielenterveysongelmaisena? Etenkin kun mielenterveys on aika laaja käsite ja tuskin kukaan on koko elämäänsä täysin balanssissa. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä omine piirteineen ja omine vahvuuksineen ja ongelmatkin ilmenevät eri tavoin eri yksilöillä.