Voisin ihan hyvin töiden jälkeen auttaa, mutta miten?

Kyllähän tässä nyt väkisinkin alkaa auttamisvelvollisuudentunto iskeä tämän meidänkin maahamme asti ulottuneen humanitäärisen kriisin keskellä. Ja nyt sitten viimeinen niitti nämä insertit itkevästä Unicefin työntekijästä Libanonin pakolaisleirillä. Löytyy kyllä vanhaa talvitakkia ja muuta, samoin löytyisi aikaa. Mutta olen nyt hieman hämmentynyt, että miten tähän voisin oman apuni antaa/tarvitaanko sitä edes.

Ensinnäkin aluksi toki pyydettiin vähän kaikkea, vaatteita, patjoja, mitä vaan, aikaa, rahaa jne. No sitten eriteltiin, että minkälaisia vaatteita ja että mistä erityisesti pula (esim. patjat). No sitten sanottiin, että itseasiassa nyt tarjotaan jo niin paljon, että jos vaan ilmoittaisitte mitä löytyy ja pidätte varastossa tarpeen mukaan. Sitten pyydettiin non-materiaalista apua eli siis ihan auttavia käsiä jne. Auttamishalua löytyi ja tästä kiiteltiin suomalaisia. Ja nyt tuntuu, että kommentit ovat jopa sellaisia, että auttamihalua on jo jotenkin "liikaa" ja kaikille vapaaehtoisille auttaille ei edes ehditä vastata.

Eli. Onko parempi olla tekemättä mitään vai voiskos tässä nyt jotain tehdä? Muutakin kuin miljoonan rahulin pankkisiirron virastolle ja järjestöille?