Mika on sopiva rangaistus, kun sisarukset vahingoittavat toisiaan tahallaan?

En osaa tuohon rangaistukseen sanoa mitään. Totean vain, että kuulostaa normaalilta. Itse muistan siis TODELLA tapelleeni siskoni kanssa aivan verissäpäin jopa päivittäin ja tosi pitkään. Ihan oikeasti on muistikuvia, miten hakkaan hänen päätään lattiaan. Ihme että ollaan hengissä. :) Ja me ollaan tyttöjä. Uskoisin, että sisarusriidat on normaaleja eikä välttämättä mitenkään estettävissä. Haluaisin vain kertoa, että vaikka keskenämme tappelimme, muuten olimme henkeen ja vereen taas toisen puolella. Esim. emme koskaan kannelleet tappeluista vanhemmille ja kielsimme tapelleemme, jos äiti kysyi. Ja ulospäin pidimme aina yhtä. En siis osaa auttaa sinua varsinaisesti, kunhan lohdutan, että hyvään sisarussuhteeseenkin tuo vaihe voi kuulua ja mennä ohitse aikanaan.

Kyllä raapimajäljet ja ruhjeet kasvoissa, kuten tikitkin suoraan sanottuna ylittävät fyysisen koskemattomuuden. Vanhempien tehtävä on kuitenkin suojata lasta fyysiseltä koskemattomuudelta. Se että tekijä on sisarus (kuinka pieni tahansa) ei tee siitä hyväksyttävää. Täten ymmärrän alkuperäisen kirjoituksen huolen. Asia on tainnut mennä hieman yli pojilla- vai oliko lähinnä vanhemmalla pojalla ja nuorempi seuraa perässä?



Luulisi että pelkkä rangaistus ei ole riittävä keino. Rangaistuksena sitten luulisi että jäähy, keskustelu ja anteeksipyyntö olisi toimiva. Mutta sen lisäksi olisi ehkä syytä seurata tilanteita ja niiden kehittymistä ja puuttua tilanteisiin ajoissa, jo ennen kuin mitään tapahtuu. Tällöin voi vielä ohjata toimintaa ja ratkaisumalleja riidoille paremmin. Siis ohjata oikeanlaiseen käytökseen ja kehua, kehua ja kehua- antaa myönteistä palautetta. Ja tuon myönteisen palautteen kanssa voisi kai käyttää monen hyväksi havaitsemaa tarrataulua, tietystä yhdessä toimitusta ajasta ilman konflikteja voisi saada tarran ja tietystä määrästä tarroja palkinnon- yhteisen kivan jutun.



Toisaalta voi olla että pojat tarvitsevat myös omaa tilaa ja omaa aikaa ja omia juttuja, ettei kaikki ole liikaa yhteistä. Eli aikaa kummankin kanssa erikseen.



Teillä ei ole ainoat veljekset joiden olen nähnyt kohtelevan toisiaan noin. Olen nähnyt kun isompi tönii pienempää keinusta kesken vauhdin tai heittää metallisilla pikkuautoilla päin jne (kaikki sellaista missä voi sattua kunnollakin) ja luultavasti en edes nähnyt pahimpia. Eli ei teillä tilanne ole ainoa laatuaan.



Jos asia vaivaa niin kannattaa varmaan soittaa vaikka perheneuvolaan ja kysyä neuvoa. Tuskin siinä mitään menettää.

Siis suojella lapsen fyysistä koskemattomuutta... Ja alkuperäisen kirjoittajan huolen.

Meillä tytöt 1v 2kk ja 2v 10kk ja ainoa rangaistusmuoto , minkä olen havainnut tehokkaaksi on eristys yksin makkariin , jotta tajuaa , että on satuttanut. Meillä suurin osa kuopuksen kiusailuista jäi pois, kun honasimme arestit.

mutta riidat menee yhä tosi nopeasti tappeluksi. Isompi toki jo ymmärtää mitä voi tehdä eikä yleensä satuta kovin pahasti mutta voisin hyvin kuvitella tuon pienemmän tekvän jotain ihan kamalaa suutuspäissään. Minä en itse kestä (muiden) huutamista ja erotan pojat aika vähästä. Eli meillä kuvio on yleensä se, että pikkuveli menee ilman lupaa isomman huoneeseen ja hiplaa tämän tavaroita eikä suostu poistumaan (The ultimate crime). Seuraavaksi isompi alkaa kiskoa pientä ulos ja tässä vaiheessa on käsirysy lähellä. Jolloin minä menen ja nostan pikkuisen ulos ja läksytän molemmat. Sen kummempia rangaistuksia en ole jakanut koska syytä on minusta yhtä paljon molemmissa. Jos toista sattuu ihan oikeasti meillä on pyydetty anteeksi ja halattu, mutta silloinkin riidassa on aina ollut kaksi osapuolta enkä ole lähtenyt rankaisemaan tai etsimään aloittajaa.



Jos teillä satutetaan ilman syytä, siihen puuttuisin aika ankarasti. Rikoksentekijä heti sisälle tai eri huoneeseen ja ensin hoidetaan uhri. Sitten vakava puhuttelu syylliselle. Pitkälle venyvät rangaistukset (tv-kiellot tms.) ei ainakaan meidän 5-vuotiaaseen tepsi. Hän tulee niistä vain entistä kiukkuisemmaksi ja kerää sitten lisää rangaistuksia kiukuttelullaan. Hyvistä päivistä palkitseminen sen sijaan toimii, sitä käytin vuosi sitten kun poika joutui pari kertaa tappeluun päiväkodissa. Vahtisin lapsia myös tosi tarkkaan ja pyrkisin puuttumaan tilanteisiin ennen kuin ketään sattuu, näin tuon tavan ja kierteen voisi saada katkeamaan. Jos muu ei auta, eristäisin pojat toisistaan aina kun en pysty vahtimaan, sekä poikien turvallisuuden että ennen kaikkea omien hermojeni vuoksi :-) Varmasti tuo menee ohi iän myötä ja on ihan tavallistakin, joten suurempaan huoleen ei varmaan kuitenkaan ole syytä.

Meillä tyttö 4,5 vuotta ja poika 3 vuotta tappelevat lähes päivittäin ja rajusti. Se erona teihin, että satuttaminen on molemminpuolista. Tämä on alkanut ihan vasta n. parin kuukauden sisällä ja aluksi olin ihan ihmeissäni miten ne voi tapella noin rajusti ja mietin juuri samoja kuin sinäkin, että mitä ihmettä keksin rankaisuksi toisen satuttamisesta. Nyt olen keksinyt omasta mielestäni hyvän keinon joka jo 1. viikon aikana toi tuloksia. Joka kerta kun satutetaan toista, otan yhden lelun pois satuttajalta. Itkuhan siitä tulee mutta se menee nopeasti ohi ja päälle vaadin vielä anteeksi pyynnön. Lelun saa takaisin sitten joskus...kun käyttäytyy hyvin, yleensä lelu on useamman päivän jäähyllä. Nyt yksi lelu satsi on ollut hattuhyllyllä jo viikon ja ne palautuvat varmaan seuraavan viikkosiivouksen aikaan! Voin jonkun mielestä olla ehkä julma mutta tämä on toiminut meillä tosi hyvin, nytkin jäähyllä on molemmilta vain yhdet lelut ja olen kyllä tosi tarkka että jokaisesta toisen satuttamisesta lelu lähtee, eikä siinä itkut eikä anteeksi pyytämiset enää auta!!

Lainaus: " Onnimannille, minusta vanhempien tehtävä on suojata lasta väkivallalta- oli se sitten kenen tahansa, jopa pienen sisaruksen aikaansaannosta"



En oikein ymmärtänyt kommenttiasi minulle. En hyväksy väkivaltaa ja olen kanssasi samaa mieltä, että vanhempien on se pystyessään estettävä. Lohduttelin alkuperäistä, että sisarussuhde riidoista huolimatta voi olla hyvä eikä riidoille välttämättä voi mitään.