Laiskat ihmiset, millaisia olette?

Tienaan hyvin ja kotona käy siivooja siivoamassa. Ruoat tilaan aina kotiinkuljetuksena, kun ei jaksa lähteä kauppaan, Vapaa-ajalla ulkoilen ja liikun paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Tienaan hyvin ja kotona käy siivooja siivoamassa. Ruoat tilaan aina kotiinkuljetuksena, kun ei jaksa lähteä kauppaan, Vapaa-ajalla ulkoilen ja liikun paljon. 

Olen siis laiska siivoamaan ja käymään kaupassa, mutta en kuitenkaan ulkoilemaan ja liikkumaan muuten. 

Olen aina ollut laiska, mutta vain asioiden suhteen, joita ei ole pakko tehdä. Olen laiska kotona ja aikoinaan koulussa. Töissä pakko saa kummasti liikettä niveliin. Laiskuus ei tietenkään koske niitä asioita, joista pidän, esimerkiksi harrastukset ja ulkoilu.

Laiska-Jaakko kirjoitti:

Olen aina ollut laiska, mutta vain asioiden suhteen, joita ei ole pakko tehdä. Olen laiska kotona ja aikoinaan koulussa. Töissä pakko saa kummasti liikettä niveliin. Laiskuus ei tietenkään koske niitä asioita, joista pidän, esimerkiksi harrastukset ja ulkoilu.

Just tämä. Laiskuus riippuu siitä mitä asia koskee. 

Todella paljon saan tehtyä töissä ja vapaa-ajalla, mutta kotona laiskuus iskee. 

Laiskottelen 3 päivää viikossa. Töissä teen kahdenkin edestä.

Onko laiskuus sitä, kun ei jaksa siivota ja palkkaa siivoojan vaikka muuten on hyvin tarmokas muissa hommissa? 

Kämppä imuroimatta ja roskat viemättä. Olen koko päivän istunut tietokoneella tyhjä kahvikuppi vieressä...ja edelleen yöpaita päällä.

Mutta muuten olen ihan mukava ihminen 🤗

En tee paljoa mitään. Vähän kotitöitä teen.

Olen super tehokas töissä ja vapaa-ajalla, mutta kotona hyvinkin laiska, kun ei vaan jaksa enää. Kotona pitää rentoutua. 

Olen tosi laiska, kun en jaksa siivota, mutta muuten teen miljoona muuta asiaa 

Kun ei huvita, väsyttää, mieli on huono, rupean ajattelemaan luovasti, kyseenalaistamaan ikiaikaisia kunnon ihmisen normeja, ja miettimään, mikä on oikeasti tärkeää juuri silloin.

Toisinaan olen tosi ahkera ja toimelias. Töissä sekä kotona.

Välillä oikeutan saamattomuuteni elämäni pahoilla vastoinkäymisillä.

Olen ehkä hieman boheemi, mukavuudenhaluinen haahuilija. Heräsin äsken 12 tunnin yöunilta, seuraavat pari tuntia juon kahvia. Loppupäivän taiteilen jotain. Kivaa on aina :)

Joo olen rehellisesti laiska nykyään. Meillä käy siivooja ja ruoat tilataan kotiinkuljetuksena. 

Töissä saan tehtyä. Koska on ns. "pakko". Tulee sanottavaa, jos et tee työtäsi kunnolla. Kotona kaikki on aina levällään, en vaan jaksa. Makaan kaikki vapaapäivät. huh

Olen varmaan joidenkin mielestä laiska, kun töissä teen vain minimin mitä minulta päivän aikana vaaditaan, koska en aio uhrata sekuntiakaan ylimääräistä vapaa-ajastani työpaikalle joka ei edes maksa minulle tarpeeksi hyvää palkkaa että siellä viitsisi oleskella virallisen työajan yli. Kotona istuskelen ja makoilen ja olen tekemättä mitään "hyödyllistä" myös niin paljon kuin mahdollista. Kotiaskareet jaan yleensä useammille päiville ettei tule liikaa aherrettua yhden päivän aikana, ja tällä askareiden kierrolla myös koti pysyy tasaisesti edustuskelpoisena laiskottelustani huolimatta. Arvostan vain omaa vapaa-aikaani ja palautumistani enemmän kuin jatkuvaa aherrusta. En ole koskaan ollut sellainen ihminen, jolla pitäisi jatkuvasti olla jotain tekemistä, eikä minua jaksa kiinnostaa muiden ihmisten minuun kohdistuvat painostukset sellaiseen elämäntyyliin.

Olen ansaitusti laiska. Reilut 40v ahkeraa työntekoa takana, nyt eläkkeellä. Aika kuluu ihan vaan käpsehtiessä, käsitöissä, lukiessa, leipoessa yms

Koen olevani ihmisenä aika laiska mutta just sen takia teen kaiken ajallaan ja kunnolla. :D Hermot menee totaalisesti jos joutuu korjailemaan juosten kustuna tehtyä tai panikoimaan viime tingassa. Yksinkertaisesti helpommalla pääsee kun ryhtyy vaan tekemään niitä v*ttumaisiakin juttuja.

Pidän itseäni kuninkaana. En halua tehdä mitään. Tehkööt muut.

olen lamaantuneisuuteen saakka laiska ja työttömyys on pahentanut tilanteeni niin järkyttäväksi, että olen siitä itsekin huolissani. Ääritilanne oli kesällä, kun en enää keksinyt yhtään syytä nousta sängystä. luin vain selälläni tablettia. Jos ei olisi tullut kusihätä, en olisi koskaan noussut.

Minulle on iso juttu, jos jonain päivänä jaksan pestä pyykkiä. Voi mennä kuukausi, etten imuroi, koska en vaan pysty enkä jaksa. Päivät menevät palstaillen. Ruokaa laitan. Ja tosiaan vessassa käyn. Nykyään pidän huolen että pesen joka päivä hampaat ja se on iso juttu.

Kaupassa käynti on pelottavaa, pyrin käymään kaksi kertaa kuukaudessa. Kirjastossa käynnistä luovuin viime kesänä. Nyt on ongelmana, miten uskallan vielä viimeiset sakkokirjat sinne. Laiskuus ylittää jo moraalisen tarpeen hoitaa asiansa.

Tilani on niin äärimmäinen, että tämä on jo varmaan jotain muuta kuin laiskuutta mutta en pysty enkä uskalla soittaa mihinkään. En edes tiedä, mistä apua hakisi, etenkin, kun palstailun ansiosta tiedän senkin, millaisia sensaationnälkäisiä haaskoja sairaanhoitajat ovat ja sellaisen kanssahan ensimmäisenä pitää jutella, jos aikoo varata lääkärille aikaa. En myöskään halua potilastietoihin julkisesti kaikkien lääkärien tietoon tietoja mahdollisesta mt-puolen ongelmaksi luokitellusta masennuksesta tai vastaavasta.

Olen tosi pahassa jumissa. Vain ihme voi pelastaa.