Haluaisin puhua jonkun kanssa, mut en tiedä kenelle vois soittaa...
Ja ihmettelen tässä miten on jäänyt niin yksin. Omasta mielestäni en ole mikään erakko, mutta en toki mikään super sosiaalinen.
Ystävien kanssa vaan vieraannuttu vuosien saatossa. Äiti kuoli vuosi sitten, isä ei yleensä jaksa puhua puhelimessa 5min kauempaa. Sisko asuu ulkomailla, veljen kanssa ei olla läheisiä. Lapsetkin tulleet teini-ikään, niin ei niitä keskustelut äidin kans enää kiinnosta.
En yleensä masennu, mut nyt tuntuu että joutais täältä pois. Lapset ehkä tarttee vielä jonkun vuoden, joten niiden vuoksi kyllä jaksan.
Kommentit (6)
Voi harmi. Olen käynyt Mieli ry:n tukihenkilökoulutuksen mutta ne, joitten kanssa puhun, tulevat heidän välityksellään. On meitä jotka kuuntelevat ihan vapaaehtoisesti, kun nyt vaan saisit meidät kiinni jotenkin. Siis jos kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi harmi. Olen käynyt Mieli ry:n tukihenkilökoulutuksen mutta ne, joitten kanssa puhun, tulevat heidän välityksellään. On meitä jotka kuuntelevat ihan vapaaehtoisesti, kun nyt vaan saisit meidät kiinni jotenkin. Siis jos kiinnostaa.
Tuo kiinnostaa minuakin. Olen yksinäinen ja haluaisin puhua enemmän ihmisten kanssa. Olen käynyt pitkään terapiassa ja miettinyt paljon asioita. Voisin ehkä auttaa muita kuuntelemalla. Ehkä parannun samalla itsekin.
Tuttu tarina. Tuo ei ole pelkästään sinun syysi vaan ne muutkin ihmiset ovat passiivisia jurottajia. Suomalaiset ovat ihmeellistä kansaa.
Niin. Olis vaan kiva jos olis edes yksi ihminen, ystävä, joka haluaisi kuulla mitä mulle kuuluu.
Mutta hyvä että löytyy vapaaehtoisia kuuntelijoita. Tärkeää työtä teette.
En mielestäni ole masentunut. Ainoastaan yksinäinen. Ehkä.
Joskus on hyödyllisempää puhua kaukaisemman tai täysin vieraan henkilön kanssa, tukihenkilökoulutuksen saanut voi olla siinä tosi hyvä. Ystävillä on usein odotuksia ja vaatimuksia, joskus se on liikaa.
Yölinjalla Pekka Suuri