Saatteko vielä hyvä olon alkoholista, kuten ennen?

Join kuin sieni ikävuodet 18-40. Olen siis saanut nauttia osani. Nykyään kun ajattelen alkoholia, tuntuu kuinka vatsan pohjassa vääntää etovasti. Päättelen siis, että olen todellakin saanut kyllikseni.

Vierailija kirjoitti:

kyllä se on jäänyt ei viiti valvoa yötään sen takia

En saa, enkä enää saanut.

En enää juo alkoholia.

Oluen makuun ota alkoholitonta.

Ei tarvi sitä oloa, kun alkoholi poistuu elimistöstä ja on semmonen kumma olo.

Alettuani juomaan viikottain, hävisi hyvä olo humalasta ja ei ole vielä tullut takaisin vaikka puoli vuotta olin juomatta :(

Saan aikalailla, mutta vatsa ja nukkuminen menee sekaisin ihan eri lailla kuin nuorempana.

Olen ollut juomatta alkoholia kohta kolme vuotta. Siis kokonaan juomatta. Veikkaan, että saisin hyvän olon paljon vähemmästä määrästä alkoholia kuin aikaisemmin, mutta tiedän että se hyvä olo katoaisi hetkessä.

On lyhentynyt melkein olemattomiin

Nelikymppiseksi asti meni hyvin, pullo viiniä lauantai-iltaisin oli ihan vakiokamaa. Sunnuntaiaamuna maistui hetken vähän tahmealta suussa, muttei mitään sen kummempaa.

Pikkuhiljaa alkoi krapulat pahentua vaikkei juominen lisääntynyt. Noin nelivitosena tajusin, että krapula ja alakulo sen yhden viinipullon takia kesti keskiviikkoon ja huonounisuuteni johtui vain ja ainoastaan viinistä. Lopetin juomisen.

Nyt viisikymppisenä en enää juo alkoholia kuin erittäin erityisissä tilanteissa pari kertaa vuodessa, en siis ole alkanut absolutistiksi. Jo pari lonkeroa vie yöunet ja saa sydämen hakkaamaan, ja olen ymmärtänyt etten tarvitse alkoholia ollenkaan. Voi paljon paremmin ilman.

46-vuotiaana ei vaan enää jaksa lieveilmiöitä kuten huonoja yöunia ja sydämen tykytyksiä, kaikinpuolin tympeää jälkitilaa. Muuten maistuisi.

Ensihumala oli ihan uskomattoman mahtava olotila ja muistan sen tunteen vielä 30 vuotta myöhemminkin. En ole kokenut samaa enää koskaan uudelleen, alkoholista tulee vain väsynyt pöhnä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kännääminen on miellyttävää ja joskus turhauttavaa. Mieluummin nautiskelen pilveä, siitä nautin aina ja eikä tarvitse kärsiä krapulaa.

Samaa ja kännissä on tullut tehtyä tyhmyyksiä. Nekin vasta viime vuosina. Mä en tajua kuinka jekyl/hyde iskee. Onneksi vain tekstiviesteillä. Tai no "onneksi". Sitä tuskan ja häpeän määrää. Savujen kanssa ei ole koskaan ollut mitään sekoiluja. 

Nyppii kun jotkut luulee että siitä menee tyhmäksi, hitaaksi jne. Tulee hyvä olo mukava fiilis ja pystyy tajuamaan mitä tekee. Pilvi siis kannabis on nautinto kun vertaa alkoholiin. Voin pelata vaikka nopeaa tarkkaivaisuutta konsolipeliä vaikutuksen alaisena. Kännissä ei muuten onnistu keneltäkään.

Sitten semmoinen miehiä koskeva juttu. Kerran olen kokeillut niitä stondispillereitä. Silloin olin 45 tai 46. Sen aikainen nainen kielsi ottamasta toistel Kännissä noloa myöntää voi lerpahtaa. Savuissa oikeaa lajiketta niin parempaa kuin viagra. Huom. selvinpäin ettei alkoholia.

Vierailija kirjoitti:

46-vuotiaana ei vaan enää jaksa lieveilmiöitä kuten huonoja yöunia ja sydämen tykytyksiä, kaikinpuolin tympeää jälkitilaa. Muuten maistuisi.

Juuri noista syistä valitsen sen vielä suomessa kielletyn. Olen sua vanhempi. Tänään dokaan kun ei viikonlopuksi löytynyt. Ehkä tyhmää mutta olen lopettanut itselleni valehtelun. Jotain tarvii viihtymiseen. Sitä on sellaista mistä ei tarvi kärsiä seuraavana aamuna. 

Eikä tule mitään viekkareita kuten krapula. Vain 32 vuotta kokemusta satunnaisesta käytöstä. Vielä ei ole tehnyt mieli kovempia aineita. Jos ei alkoholia lasketa.

Joskus harvoin saan enää hyvää fiilistä edes siitä yhdestä, mut se on sellanen, jonka voi ottaa vaikka terassilla tai saunassa.

Viimeksi otin ihan pari, ja unet sen jälkeen oli tosi painajaisia, surullisia, mieli oli herätessä todella melankolinen ja kesti koko päivän. Sit aattelin, et ei kiitos enää.

Jonain päivinä ei toimi ollenkaan, ei tule kunnolla humalaan mutta sammuu yhtäkkiä ja filmi poikkasee