Surullisinta, mitä olet nähnyt?

Typerysten sankat joukot, peilikuva taas ilahduttaa.

Työssäni olen nähnyt kuolemaa ja sairautta, nuoren perheellisen äkillinen kuolema on muutaman kerran koskettanut. Viimeksi kosketti leipäjono, johon törmäsimme 5v kanssa viedessämme pakolaisille vaatteita.

8-vuotias vammainen tyttö oli sijoitettu vanhusten kroonikko-osastolle sairaalaan. En tiedä miksi, olin siellä opiskelijana lyhyen aikaa. Äiti kävi päivittäin ja työnteli lasta pyörätuolissa käytävän päästä toiseen. 

Oman mummoni useita vuosia kestänyt hidas pois kuihtuminen. Hänellä oli neliraajahalvaus ja lisäksi puhe ei toiminut ollenkaan. Lisäksi kerran tuli todella tyhjä ja kylmä olo, kun näin auto-onnettomuuden jälkeisen täysin murskautuneen auto matkalla kouluuni. En tiedä miten onnettomuudessa oli käynyt, mutta jälki oli hurjan näköistä.

Näin etäältä, kun teini-ikäinen poika kyyditti pyörällä samanikäistä tyttöä ja auto ajoi heitä päin suojatiellä (oman näkemykseni mukaan oli autoilijan vika). Pyörä kaatui ja molemmat lensivät monta metriä pitkin asfalttia, tyttö nousi pian kättään pidellen ylös ja ryntäsi pojan luokse, joka ei enää noussut. Sen tyttöraukan huuto oli aivan järkyttävä, joka on kyllä jäänyt mieleen. Poika oli iskenyt päänsä todella pahasti maahan, ilmeisesti kallo murtunut. Soitin ambulanssin ja sain onneksi myöhemmin tietää, että kummatkin ovat toipuneet ennalleen. Sen tytön veretseisauttava huuto vaan jäi mieleen niin sydäntäsärkevänä.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 21:20"]Näin etäältä, kun teini-ikäinen poika kyyditti pyörällä samanikäistä tyttöä ja auto ajoi heitä päin suojatiellä (oman näkemykseni mukaan oli autoilijan vika). Pyörä kaatui ja molemmat lensivät monta metriä pitkin asfalttia, tyttö nousi pian kättään pidellen ylös ja ryntäsi pojan luokse, joka ei enää noussut. Sen tyttöraukan huuto oli aivan järkyttävä, joka on kyllä jäänyt mieleen. Poika oli iskenyt päänsä todella pahasti maahan, ilmeisesti kallo murtunut. Soitin ambulanssin ja sain onneksi myöhemmin tietää, että kummatkin ovat toipuneet ennalleen. Sen tytön veretseisauttava huuto vaan jäi mieleen niin sydäntäsärkevänä.
[/quote]
Kypäriä ei siis ollut kummallakaan.
-edellinen

Eläintarha Kiinassa, eläimet kolkoissa betonihäkeissään ilman minkäänlaisia virikkeitä, omissa jätöksissään istuen. Sydän murtui erityisesti koirien kohdalla (kyllä, siellä oli tavallisia sekarotuisia koiriakin), niiden katseet olivat niin surullisia. Itkimme ja kiinalaiset nauroivat reaktiollemme.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 18:13"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 17:10"]

Surullisinta             ,           mitä olet nähnyt?

[/quote]

Tämä. Siihen ei tule pilkkua.
[/quote]

Voi v*ttu... ihan ilman pilkkua.

Titanic

Olin naistenklinikan päivystyksessä ystäväni tukena, kun pihaan ajoi ambulanssi. Paareilla tuotiin raskaana oleva nainen, joka katsoi silmät epätoivoisena tyhjyyteen ja piteli suojelevasti käsiään mahakumpunsa päällä. Muistan varmaan lopun elämääni hädän naisen ilmeestä. Se pysäytti. Olin tuolloin teini-ikäinen.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 18:35"]

Turkissa semmoiseen 1m*1m-häkkiin suljettu papukaija joka ei varmasti ollut päässyt lentämään ikinä vapaana. Oli houkuttimena erään ravintolan ovipielessä. Kysyin onko myytävänä ja ei ensin ollut, sopivan summan seteleitä kun kaivoin lompakosta niin sitten olikin.

Ruoka oli pelkkää leipää.

Tuontilupa ja CITES-todistus olisivat olleet hankalia hankkia joten hommasin kaijalle kodin Turkissa asuvan ystäväni luota. Nyt saa lennellä isossa omakotitalossa vapaana, saa kunnon ruokaa ja ulkotarhankin rakennutin. Juuri eilen kyselin kuulumisia ja kaija on innostunut suihkuttelusta, ulkotarhaan antaa aina välillä letkun jolla leikkii :)

Onnellinen loppu jutulle, siis. Mutta linnun ilme kun sen ensikertaa näin, niin musertava että ihan oikeasti itkin siinä keskellä katua. 

[/quote]

Kiitos! Ihana ihmineen olet. :)

Siis, ihminen. :P t. 42

Naapurin ilme, kun oli juuri saanut tietää vauvansa kuolleen kohtuun. En tiennyt surullisen katseen ja ikuisen silmien syytä vielä silloin, myöhemmin vasta sain tietää. Se tuska ja suru. .. :(

Pieni poika pomppimassa lapsen riemulla isovanhempiensa kanssa kohti sairaalan kappelia, jossa onnettomuudessa menehtyneet vanhempansa makasivat. Ei raukka edes ymmärtänyt siinä kiviä ihaillessaan, että on menettänyt iäksi tärkeimmät ihmisensä. Toisaalta helpottavaa, toisaalta ihan riipivän surullista.

Iäkäs dementoitunut puolisonsa hautajaisissa. Sitä tuskaa ja hätää,herätä hetki hetken perään siihen että elåmänkumppani on poissa. Ja vielä itsekin hauras kuin pieni lapsi.

Koirani viimeinen henkäys. <3

Kun täynnä odotuksia ja toiveita olevalle ihmiselle kerrotaan, että mitään ei ole tehtävissä ja elinaikaa on päiviä tai korkeintaan muutama viikko. 

Toinen on pienen lapsen arkku siunaustilaisuudessa. 

Poikaystävä kuoli syöpään kun olin 15. Pidin kädestä kiinni viimeiseen hengenvetoon. Hiljaa hipui pois. Se oli koskettava mutta muserti mielen joka ei ikinä tule korjaantumaan.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 21:56"]Pieni poika pomppimassa lapsen riemulla isovanhempiensa kanssa kohti sairaalan kappelia, jossa onnettomuudessa menehtyneet vanhempansa makasivat. Ei raukka edes ymmärtänyt siinä kiviä ihaillessaan, että on menettänyt iäksi tärkeimmät ihmisensä. Toisaalta helpottavaa, toisaalta ihan riipivän surullista.
[/quote] voi, nyt itkettää :'(

Varmaan se, kun veljeni lapsi kuoli pitkäaikaisen sairauden riuduttamana ja veljeni itki (en ole nähnyt hänen itkevän sitten lapsuuden) täysin lohduttomasti pienen arkun ääressä. Surullisin näky koskaan.