Hakisitteko työpaikkaan jossa esimiestehtävissä toimii entinen koulukiusaaja?
Paikka olisi hyvä mutta epäilyttää tämä henkilö.
Miksi tästä aiheesta ei saa puhua?
Kommentit (85)
. [/quote]
Valitettavasti homma ei mene ihan näin. Olen ollut työpaikassa, jossa (narsistisella) kiusaajalla oli oman esimiehensä vankkumaton tuki. Ei valitettavasti mennyt kiusaajalta matto alta, vaikka meitä oli useampia, jotka eivät hänen peliinsä lähteneet. Yli puolet pienen työyhteisön osaajista lähti ja ne, jotka jäivät, voivat töissä huonosti. Kiusaaja sen kun porskuttaa….[/quote]
Olemmeko kenties samassa työpaikassa töissä? Kuullostaa niin tutulta.
Jos mulle tulis (ja on joskus tullutkin) huonot vibat esihenkilöstä, en menisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varma, että lapseni koulussa olevista öykkäreistä tulee johtajia ja minun kiltistä lapsestani joku matalapalkkalainen, joka ei etene mihinkään ja kärsii siitä, tai ihmisarka työtön.
Sun lapsella on kuitenkin ihmisyys tallella ja mahdollisuus onneen.
Suomessa, jossa koko elämä pyörii työnteon ja rahojen laskemisen ympärillä, aika harvat tuntevat onnea köyhänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä työpaikassa esimies oli omien sanojensa mukaan ollut joskus koulukiusaaja. Oli loistava esimies, paras urallani. Ei ole mitään pahaa sanottavaa hänestä. Ihmiset muuttuvat ajan saatossa.
- entinen koulukiusattu
Ettet ole samanlainen. Tietyt ihmiset viihtyvät kaltaisensa kanssa.
Hei, työskentelen samalla alalla kuin entinen esimieheni, koulutuksena on samantyyppinen kuin hänellä ja olemme samaa sukupuolta. Kyllä, onhan meissä siinä tapauksessa selvästi pakostakin jotain samankaltaisia piirteitä, jos tuo asia sinua mietityttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä työpaikassa esimies oli omien sanojensa mukaan ollut joskus koulukiusaaja. Oli loistava esimies, paras urallani. Ei ole mitään pahaa sanottavaa hänestä. Ihmiset muuttuvat ajan saatossa.
- entinen koulukiusattu
Ettet ole samanlainen. Tietyt ihmiset viihtyvät kaltaisensa kanssa.
Hei, työskentelen samalla alalla kuin entinen esimieheni, koulutuksena on samantyyppinen kuin hänellä ja olemme samaa sukupuolta. Kyllä, onhan meissä siinä tapauksessa selvästi pakostakin jotain samankaltaisia piirteitä, jos tuo asia sinua mietityttää.
Mieluusti olisin tulevaisuudessa loistava esimies.
Kuten joku jo edellä kirjoitti, voisin hakea sijaisuuteen, mutta vakipaikkaan en. Siinä on vielä valta-asetelma, kun se kiusaaja on esimies, mutta en kaipaa veemäisiä työkavereitakaan. Samassa asemassa oleva työkaverikin voi saada paljon pahaa aikaan, jos on kiusaaja edelleen.
Taitaisin siis jättää vakipaikan hakemisen väliin kokonaan, jos kuulisin kiusaajan yleensä työskentelevän firmassa. En lähtisi testailemaan sitä, että hän on mahdollisesti saattanut muuttua.
En missään nimessä. Mulla oli yksi narsistipomo, ja se oli helvettiä. Ylemmilleen oli mielin kielin, piti hovia imartelemalla, ja valitsi aina jonkun jota nälviä ja näykkiä, selän takana suoraan, edestä salakavalasti.
Ihmiset ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Mulla oli yksi narsistipomo, ja se oli helvettiä. Ylemmilleen oli mielin kielin, piti hovia imartelemalla, ja valitsi aina jonkun jota nälviä ja näykkiä, selän takana suoraan, edestä salakavalasti.
Ihmiset ei muutu.
Etkö sinä ole ala-asteen jälkeen muuttunut lainkaan? Hämmentävää.
Muuttuuko ihminen?
Tässä on tasan kaksi koulukuntaa: toisten mielestä muuttuu, toisten mielestä ei.
Ei tähän kysymykseen mitään yleispätevää vastausta voi tältä pohjalta olla.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä työpaikassa esimies oli omien sanojensa mukaan ollut joskus koulukiusaaja. Oli loistava esimies, paras urallani. Ei ole mitään pahaa sanottavaa hänestä. Ihmiset muuttuvat ajan saatossa.
- entinen koulukiusattu
Mekin ajateltiin, että meillä on ihan paras esimies, jopa annettiin hänelle hyvät pisteet ja suositukset. Hän sai ylennyksen. Muutama vuosi näytti hyvältä, ihmettelin kyllä kun itsellä alkoi tuntua huonommalta, enkä edennyt ja oikeastaan työtehtävät huononi.
Hän sattui jäämään pitkälle sairaslomalle, ja me puhuimme enemmän keskenään, kun hän ei ollut kontrolloimassa.
Se valheiden verkko oli ihan käsittämätön. Hän oli puhunut jokaisesta jotain pahaa muille, näiden tajuamatta että hän tekee siitä kaikille, ja että ne on kaikki valheita. Puolet osastosta vaihtoikin työpaikkaa sitten lyhyen ajan sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Muuttuuko ihminen?
Tässä on tasan kaksi koulukuntaa: toisten mielestä muuttuu, toisten mielestä ei.
Ei tähän kysymykseen mitään yleispätevää vastausta voi tältä pohjalta olla.
Ei muutu. Tiedän yhden koulukiusaajan josta tuli työpaikkakiusaaja. Voisin kertoa yhtä sun toista tästä ihmisrauniosta, mutta olkoon.
Voisikohan sekin vaikuttaa, että minkä ikäisenä kiusaaminen on tapahtunut? Ala-asteella tulee helposti toimittua tyhmästi ajattelemattomuuttaan. Toki kiusaaminen on väärin silloinkin, sitä en kiellä. Mutta nuoruusikäisten olettaisi jo osaavan asettua paremmin muiden asemaan ja ymmärtävän syy-seuraussuhteita, joten silloin kiusaaminen on luultavammin harkittua ja osoitus ihmisen luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Mulla oli yksi narsistipomo, ja se oli helvettiä. Ylemmilleen oli mielin kielin, piti hovia imartelemalla, ja valitsi aina jonkun jota nälviä ja näykkiä, selän takana suoraan, edestä salakavalasti.
Ihmiset ei muutu.Etkö sinä ole ala-asteen jälkeen muuttunut lainkaan? Hämmentävää.
Syvimmältä olemukselta en, eikä ole luokkakaveritkaan. Tottakai on opittu pitämään parempaa käytöstä ja kulissia.
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan sekin vaikuttaa, että minkä ikäisenä kiusaaminen on tapahtunut? Ala-asteella tulee helposti toimittua tyhmästi ajattelemattomuuttaan. Toki kiusaaminen on väärin silloinkin, sitä en kiellä. Mutta nuoruusikäisten olettaisi jo osaavan asettua paremmin muiden asemaan ja ymmärtävän syy-seuraussuhteita, joten silloin kiusaaminen on luultavammin harkittua ja osoitus ihmisen luonteesta.
Aikaisempaan aloitukseen kirjoitinkin että tapahtui ylä-asteella 7-9 luokilla mutta se aloitus poistettiin. En tähän aloitukseen kirjoittanut niin paljon, koska kuvittelin että tämäkin poistuu vilauksessa kun täällä ei saa tälläisestäkään aiheesta keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienenä koulukiusaaja, isona työpaikkakiusaaja
Näinhän se valitettavasti menee.
Kiusaajilta menee matto alta kun ette usko niiden valtaan enää. Se on kaikki illuusiota ja ryhmädynamiikalla pelaamista. Tarkkailkaa ja harjoitelkaa peli, mutta käyttäkää sitä vain hyvään tarkoitukseen.
Valitettavasti homma ei mene ihan näin. Olen ollut työpaikassa, jossa (narsistisella) kiusaajalla oli oman esimiehensä vankkumaton tuki. Ei valitettavasti mennyt kiusaajalta matto alta, vaikka meitä oli useampia, jotka eivät hänen peliinsä lähteneet. Yli puolet pienen työyhteisön osaajista lähti ja ne, jotka jäivät, voivat töissä huonosti. Kiusaaja sen kun porskuttaa….
Teidän silmissä ja sydämessä menee matto alta, muulla ei ole väliä eivätkä voi teitä satuttaa. Jättäkää narsistit narsistien seuraan, ja edetkää itse elämässänne. Puhun kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Muuttuuko ihminen?
Tässä on tasan kaksi koulukuntaa: toisten mielestä muuttuu, toisten mielestä ei.
Ei tähän kysymykseen mitään yleispätevää vastausta voi tältä pohjalta olla.
Sillä ei ole kysymyksen kannalta väliä, onko henkilö muuttunut. Vain sillä on väliä, miten tämä entinen kiusattu työhön hakeva henkilö kokee tuon entisen kiusaajan läsnäolon. En minä ainakaan pystyisi olemaan entisten kiusaajieni kanssa samassa työpaikassa, vaikka tiedostan kyllä, että mahdollisesti he ovat muuttuneet. Se kiusaamisen muisto ja alistettuna ja naurunalaisena olemisen tunnemuisto on liian vahva. Kutistuisin heidän edessään samanlaiseksi alistetuksi itsetunnottomaksi hylkiöksi kuin silloin kiusaamisaikoina. Toki voisi olla mahdollista, että jos he olisivat oikeasti muuttuneet ja pystyisimme puhumaan siitä kiusaamisesta ja ns. sopimaan ne vanhat asiat, pystyisinkin työskentelemään heidän kanssaan. Mutta jos he käyttäytyisivät kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut, en pystyisi olemaan, vaikka olisivatkin siinä työssä ihan asiallisia. Ja näitä asioitahan en voisi vielä hakuvaiheessa tietää, joten en ottaisi riskiä. Eli en hakisi mainittuun työhön.
Voihan sillä ajattelulla, että ihmiset muuttuvat eikä saa tuomita lapsuuden perusteella, myöskin kätevästi vapauttaa itsensä vastuusta eikä tarvitse oikeasti miettiä vanhojen tekojensa seurauksia.
Ettet ole samanlainen. Tietyt ihmiset viihtyvät kaltaisensa kanssa.