Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Köyhä lapsuus. Onko oikeutta olla pahoillaan?
07.09.2015 |
Aina oli ruokaa ja puhtaat vaatteet. Mulla on aina ollut ongelmia sos.suhteissa. Mulla oli kuitenkin yksi kaveri, joka sai aina lähes kaiken minkä keksi pyytää. Mulla tällaisella ollut ehkä vaikutusta huonoon itsetuntoon.
Kaveri sai lahjaksi välillä 7 barbia, mä ehkä yhden. Ja kaverin perhe kävi ulkomailla matkoilla ja mun vanhemmat ei tietenkään halunneet tehdä mitään sellaista. Mulla ei ollut omaa huonetta ja en kehdannut kutsua kavereita kylään.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki on oikeus olla pahoillaan. Sitten voi ruveta kurkkailemaan miten muilla on ja on ollu ja millaisia heistä on mielestään tai sinun mielestäsi tullut.
Ja sitten voi tässä olemassa olevassa elämässään ruveta tekemään sellaista mitä nyt haluaa ja pystyy. Aloittaa alusta. Se voit aina tehdä.
voi ruveta etenemään sieltä lapsuudesta...tulla tähän hetkeen.
Mä olen aina ollut ns outolintu porukassa. Ja mietin että miksi vanhemmat halusivat "ylläpitää" outouttani.
Oli mulla muutakin. Sain välillä selkääni jos en totellut ja ilmapiiri oli melko kireä.
Olen ihan kunnossa. Työelämässä jne. Välillä vaan mietin lapsuuttani.
Te alapeukutatte, koska ette voi antaa lapsillenne edes ruokaa ja vaatteita? Tuo kait kolahtaa kun olette itse samanlaisia tai pahempia.
Johtuuko tämä kulttuurista. Täytyy olla VAATIMATON. Paitsi jos täytyy olla vaatimaton, niin miksi kaveri sai ja minä en?
Luojan kiitos siitä ei ole tullut mitään kummempaa kuin minusta.
En jaksa uskoa siihen, että kaverin barbit olis syy tai seuraus. Joku muu sen häpeän aiheuttaa. Työskentele sen kanssa. Löydät vastauksen ja alat löytää itsetunnon ja oman hienon arvokkaan itsesi. Sellaisen kuin sinä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oliko siinä taustalla jotain muutakin? sinänsä nuo mitä luettelit ei kuulosta kovin pahoilta jutuilta.
omalla kohdallani en kaivannut niinkään tavaroita, mutta kyllä sitä että olisi tehty asioita, menty ja ehkä tehty joku pieni matka joskus. nämä jutut ei varmasti olleet rahasta kiinni. jonkunlanen vanhempien aloitekyvyttömyys on tarttunut minuunkin, jossain määrin.
Et edes ollut köyhästä perheestä. Mutta tunnevammaisesta ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se köyhyys ole mikään huono juttu, jos on perustarpeet kuitenkin hoidettu. Olen köyhästä perheestä ja yhden asian opein jo nuorena mitä osa omista koulukavereista ei ole oppinut vieläkään eli nöyryys ja vähempään tyytyminen. Näin aikuisenakaan ruoan ei tarvitse olla mitenkään ihmeellistä. halvoista aineista saa taidolla todella hyvää ruokaa. Kirpparilta saa myös hyviä vaatteita, mitä turhaan ostamaan uutena.
Ennemminkin olen onnellinen köyhyydessä kasvanut kuin kaiken saanut (usein) itsekäs ja vaativa
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 22:46"]
Ei se köyhyys ole mikään huono juttu, jos on perustarpeet kuitenkin hoidettu. Olen köyhästä perheestä ja yhden asian opein jo nuorena mitä osa omista koulukavereista ei ole oppinut vieläkään eli nöyryys ja vähempään tyytyminen. Näin aikuisenakaan ruoan ei tarvitse olla mitenkään ihmeellistä. halvoista aineista saa taidolla todella hyvää ruokaa. Kirpparilta saa myös hyviä vaatteita, mitä turhaan ostamaan uutena.
Ennemminkin olen onnellinen köyhyydessä kasvanut kuin kaiken saanut (usein) itsekäs ja vaativa
[/quote]
Jatkan vielä... mitä on ne monet barbit verrattuna isän kanssa yhdessä veistettyyn pajupilliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäänkö vielä että olin pienikokoinen, kehityin murrosiässä hitaasti. Ns. kaikki pielessä.
Jos piti saada jotain, usein oli tavara "vähän sinne päin" tai halvin mahdollinen.
Ei me kyl tehty hirveästi mitään perheenä. Isä taisi aina tuskailla jos piti lähteä johonkin. Lintsille tai Puuhamaahan tms.
Alue: Aihe vapaa
No ei tuo hirveän traumatisoivalta lapsuudelta kuulosta. Mitä jos lopettaisit märehtimisen ja yrittäisit keskittyä nykyiseen ja tulevaan?