Keskenmenossa poistuu alkio

Jos lasta on toivottu ja esim jos on yritystä ollut pitkään...ja tietenkin riippuu myös siitä missä vaiheessa raskautta keskenmeno on tullut.

Vaikka lasta olisi toivottu ja tehty, niin miksi surra elinkelvotonta alkiota? Tiedän, tunteille ei voi mitään. Toisaalta tunteilu menee vähän yli, jos jotain solua surraan.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 20:16"]Jos lasta on toivottu ja esim jos on yritystä ollut pitkään...ja tietenkin riippuu myös siitä missä vaiheessa raskautta keskenmeno on tullut.
[/quote]

Niimpä niin mutta ei sitä pidä silti romantisoida liikaa. On vain hyvä jos viallinen alkio poistuu itse. Vammaisen lapsen syntyminen on aina ikävä juttu kaikille, erityisesti lapselle itselleen. Keskenmenoista pitäisi olla vain kiitollinen. Keho tunnistaa epätäydellisesti kehittyvän raskauden ja lopettaa sen. Sen jälkeen on mahdollisuus raskauteen jossa kaikki sujuu hyvin ja terve ihminen saa alkunsa maailmaan.

Luulen että monilla se suru on enemmänkin pettymystä.

Saanko minä surra kun istukka irtosi ja täysin terve vauva kuoli? Saanko? Vai meneekö romanttisen puolelle?

Keskenmeno on sinänsä "hyvä" asia. Luonnon tapa hoitaa tilanne jossa se kohdussa majaileva solumöykky ei ole vielä valmis kehittymään.
Tietysti se harmittaa, erityisesti niitä joilla on ongelmia raskautumisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 20:25"]Saanko minä surra kun istukka irtosi ja täysin terve vauva kuoli? Saanko? Vai meneekö romanttisen puolelle?
[/quote]

Mitäs ihmettä? Ymmärräthän sinä ettei solumöykkyä ja tervettä, jo kehittynyttä sikiötä voi sinänsä verrata?

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 20:25"]Saanko minä surra kun istukka irtosi ja täysin terve vauva kuoli? Saanko? Vai meneekö romanttisen puolelle?
[/quote]

Sairas, kehityskelvoton solukasa = terve sikiö ?!
Mikä ihmeen ajatuksenjuoksu sun päässäs on meneillään?

Montako keskenmenoa sinulla on ollut? Kuinka kauan yritit raskautta ennen keskenmenoa? Montako onnistunutta raskautta? Vähän perspektiiviä asiaan.
Minulla: 1 km, yritystä 1,5 v, 1 onnistunut raskaus.

Puhuit keskenmenosta. Minä koin keskenmenon. Ennen raskausviikkoa 22 tapahtunutta sanotaan keskenmenoksi, siitä eteenpäin puhutaan kohtukuolemasta. Että saiko surra vai ei?
.
6

Ei siinä niinkään surra sitä kyseistä alkiota vaan sitä että nyt meni taas tulevaisuus uusiksi, ei olekaan vauvaa tulossa.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 20:25"]Saanko minä surra kun istukka irtosi ja täysin terve vauva kuoli? Saanko? Vai meneekö romanttisen puolelle?
[/quote]

Raskauksia tulee ja menee. Ihan samanlainen vauva se toinenkin on jos uudestaan pääsee tulemaan tiineeksi. Tyypillisen naismaista surra ja vuodattaa kyyneliään asialle jota mielessään paisutellaan yhä isommaksi ja isommaksi..kun kuitenkin pitäisi muistaa että se keskeytyneen raskauden ihmisalku ei ole koskaan edes elänyt tällä maapallolla. Ei ole ollut vielä kukaan.

Ehkä osasyy suruun on, että keskenmenot ovat oikeasti tosi yleisiä, eikä asia tule tarpeeksi hyvin ilmi esim koulun seksuaalivalistuksessa. Tulee sitten ikävänä yllätyksenä, vaikka olisi kuinka luonnollista.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 20:28"]Puhuit keskenmenosta. Minä koin keskenmenon. Ennen raskausviikkoa 22 tapahtunutta sanotaan keskenmenoksi, siitä eteenpäin puhutaan kohtukuolemasta. Että saiko surra vai ei?
.
6
[/quote]

Aloituksessa puhutaan ELINKELVOTTOMASTA. Sinun kohdallasi ei ollu kyse ELINKELVOTTOMASTA, vai oliko? Älä ymmärrä tahallaan väärin.
T. Ei ap

Mä oon jotenkin ajatellut, että se olisi vähän samanlaista suremista, kun silloin kun menkat alkaa. Paitsi että vähän voimakkaampaa, kun sillon on jo kuitenkin jonkin aikaa ihan oikeasti kuvitellut saavansa lapsen.

Ai niin, silloin kun alkio tulee pihalle niin kyseessä ei välttämättä ole silti keskenmeno. Minulla on esimerkiksi ollut neljä kertaa alkio kohdussa enkä silti ole koskaan vielä ollut raskaana.

Juu, provohan tämä on vaikkakin varsin mielikuvitukseton sellainen. Ymmärrät varmaan herättäväsi kipeitä tunteita asian kokeneen keskuudessa ja paljastat samalla oman täydellisen kykenemättömyytesi kokea empatiaa kanssaihmisiäsi kohtaan. Kuulostat varsin luotaantyöntävältä yksilöltä mikäli puhut viesteissäsi oikeista omista ajatuksistasi joten suosittelen pientä itsetutkiskelua.
Ja ehkä myös faktojen kertaamista, 11 puhuu asiaa.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 20:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 20:28"]Puhuit keskenmenosta. Minä koin keskenmenon. Ennen raskausviikkoa 22 tapahtunutta sanotaan keskenmenoksi, siitä eteenpäin puhutaan kohtukuolemasta. Että saiko surra vai ei? . 6 [/quote] Aloituksessa puhutaan ELINKELVOTTOMASTA. Sinun kohdallasi ei ollu kyse ELINKELVOTTOMASTA, vai oliko? Älä ymmärrä tahallaan väärin. T. Ei ap

[/quote]

Ei keskenmennyt raskaus aina tarkoita elinkelvotonta alkiota.

Totta kai sitä saa surra, ja pitääkin, jos siltä tuntuu.

Jokainen suree tavallaan ja eri syistä. Itse itkin ja surin siksi, että lasta yritettiin kahdeksan vuotta. Näin ultrassa ne pienet kädet ja jalat mutta sydän ei enää lyönyt. Kyllä siinä itku pääsi kun oli lasta kauan toivonut ja ehtinyt jo alkuraskauden ajatella sitä elämää lapsen kanssa. Toisella kerralla sama juttu kun näin ultrassa taas ne pienet kädet ja lisäksi kuulin lääkärin puheen kun sanoi minulle, että sydänääniä ei valitettavasti löydy, harmi sillä tämä olisi muuten ihan täydellinen. Taas romuttui haaveet perheestä ja haave äitiydestä. Toisella kerralla tunsin ennemmänkin vihaa ja turhautumista. Lisäksi toisella kerralla oli myös kamala pelko kun tiesin millaiset kivut oli edessä. Lisäksi nyt jäi pelko, että uskaltaako sitä enää edes yrittää uudestaan. Kaiken kaikkiaan minä itkin koska, pelkäsin, olin vihainen, turhautunut, pettynyt sekä surullinen. Ja kyllä olen tietenkin onnellinen siitä, että keskenmeno tuli varhaisessa vaiheessa eikä käynyt niin, että lapsi olisi kuollut myöhemmin. Itkin siis silloin ultrapäivänä en enää sen jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 20:28"]

Montako keskenmenoa sinulla on ollut? Kuinka kauan yritit raskautta ennen keskenmenoa? Montako onnistunutta raskautta? Vähän perspektiiviä asiaan. Minulla: 1 km, yritystä 1,5 v, 1 onnistunut raskaus.

[/quote]

Tätä juuri tarkoitin. Mennään tunteen tasolla ja luullaan, että raskaustestin plussa on valmis lapsi.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 20:25"]Saanko minä surra kun istukka irtosi ja täysin terve vauva kuoli? Saanko? Vai meneekö romanttisen puolelle?
[/quote]

Raskauksia tulee ja menee. Ihan samanlainen vauva se toinenkin on jos uudestaan pääsee tulemaan tiineeksi. Tyypillisen naismaista surra ja vuodattaa kyyneliään asialle jota mielessään paisutellaan yhä isommaksi ja isommaksi..kun kuitenkin pitäisi muistaa että se keskeytyneen raskauden ihmisalku ei ole koskaan edes elänyt tällä maapallolla. Ei ole ollut vielä kukaan.
[/quote]

Niimpä. Ainoa mikä ON ollut jo olemassa, on ollut se naisen oma olotila. On jotenkin itsekästä, että keskenmenon jälkeen jää piehtaroimaan ja vatvomaan sitä omaa menetettyä oloaan, kuin ajattelisi muiden kannalta (eli sen ihmisalun), että epätäydellinen raskaus älysi keskeytyä itse ja yksi ihminen säästyi kenties vammautumiselta. Jokaisella lapsella on oikeus saada syntyä terveenä ilman vammoja.