Mitä mieltä olette.. häpeän miestäni :((((

Vierailija:

Ite olen pystynyt pitämään kilot kurissa vaikka lapsiakin on monta. Mies levähtänyt noin 20kg.

En voi sille mitään, että oikeesti välillä ällöttää kosketella niitä läskejä. Miehellä oli todella hyvä vartalo ennen, nyyh!

Ymmärrän niitä miehiä, jotka haukkuvat vaimojaan läskeiksi. Kyllä se oikeasti ällöttää että toinen menee pilaamaan ihanan vartalonsa vain syömällä.

Eli tää olis voinut ollaan suoraan mun näppiksestä. Meillä mies kasannut keskivartaloonsa parikymmentä liikakiloa. No, on hän rotevaa tekoa ja kiloja sen vuoksi saa ollakin enempi, muttei liikaa. Hänen vattansa on kuin kuudennella kuulla. Joskus mua huvittaa, kun on tosiaan ihan kuin raskausmaha, ja ihan samanlainen kuin isällänsä. Mutta joskus se ällöttää. Ja seksihaluihin vaikuttaa.

Ei mullakaan tuo näkö ole se tärkein kriteeri, vaan se terveys. Ja sen kautta olen yrittänyt miehelle selvittää, mutta meillä siitä ainakin kehkeytyy kunnon riita. Miehellä alkaa jo nivelissäkin oireilla, eikä silti hälytyskellot soi (ja suuttuu vaan, jos sanon, että niveletkin kestäisi paremmin jos...). Ja sydäntauteja on suvussa.

Mutta minkäs teet, kun ei usko niin ei. Pitäis kai lihottaa itsensä samaan tilaan, sitten vasta tajuais.

jos ei sillä miehelle ole väliä, niin mikään ei auta. Voisin suositella, että saisit sen tosiaan kerran tapaamaan jonkun asiantuntijan, vaikka tuon yllä mainitun. Saisit sille yhden shokin, että se tajuaisi. Mutta välttämättä sekään ei auta. Joko se vaan ei ole sille niin merkittävä asia, että se pysyisi päässä tai sitten sen itsetunto ei vaan kestä. Mutta muutosta ei voi tehdä kukaan muu kuin se itse ja sen itsen pitää olla siihen motivoitunut. Ja vaikka motivaatiota olisi, niin sekään ei riitä, motivaatiota pitää olla vuosiksi! Tottakai se tarttee tukea ja kannustusta ja rakkautta, mutta kukaan muu ei sitä voi sen puolesta tehdä.



En oikein osaa selittää asiaa, en tiedä mikä minulla loppujen lopuksi kolahti. Se oli joku yhtäaikainen v*tutus kiloja kohtaan ja samalla usko siihen että minä pystyn. Keinona vähähiilihydraattinen ruokavalio. Vaati paljon lukemista, tukemista. Mieliala oli välillä sellainen, että puoliso ei saanut sanoa mitään ja välillä sen olisi tarvinnut kehua koko ajan. Parasta oli, kun se vaan jaksoi hokea että olen ihana ;-) Mukaan se ei saanut lähteä liikkumaan, koska minua vain v*tutti että olen niin läski p*ska etten pysy perässä. Joskus se kyllä näkee, että en jaksaisi, mutta saa painostettua mut salille, siitä kiitos. Kestää ihanasti sen itselleni raivoilun ja kiukkuamisen ja turhautumisen.



Painoa pudonnut 20 kiloa ja liikuntaa harrastan nyt kolmisen kertaa viikossa + arkiliikuntaa enemmän. Välillä kompuroin, mutta hiljalleen se tästä jatkuu. Tärkeämpää on ollut se, että olen ruvennut rakastamaan itseäni ja voinut luottaa siihen että puoliso rakastaa. Rakkaudesta sitä kohtaan ei valitettavasti olisi motivaatio riittänyt, vaan jos olisi sanonut että jos et laihdu, en rakasta, olisin sanonut että hei hei ja syönyt mureheeseen.



Asia on tosi tosi vaikea ja henkilökohtainen. Mutta yritä puhua nätisti ja tiukasti. Yritä saada se mies ymmärtämään, että vain se itse voi ottaa vastuun hommasta, se on sen käsissä. karppaus. infosta löytyy muitakin äijiä. Jaksamista.



T: se läski vaimo joka sai sitten vihdoin laihdutettua

Kaikkea sitä kuulee. Eli nyt se on todistettu, että teidän perheessä rakkaus on kiloista kiinni. Minä ja mieheni olemme hoikkia ja urheilullisia. Mutta en voisi kuvitella, että jonkun kilomäärän takia eroaisimme, heh!

Etkö vieläkään ole saanut puhuttua asiasta miehesi kanssa? Eiköhän kannattaisi jo tehdä asialle jotain? Mies kova kovaa vasten tai sitten jätät hänet. Ehkä hän ei sitten ole sinulle se oikea, jos kerta tunnet häpeää.

ainakin voidaan ihan avoimesti puhua siitä, että mies on lihonut vatsan kohdalta vähän liikaa ;) ja mies on innolla mukana mun laihdutuskampanjoissani (jotka siis koskevat häntä itseään :) ) eli ei siis mitenkään koe loukkaavaksi vaan pikemminkin hänen parhaansa ajattelemiseksi. minä en kylläkään häpeä mieheni vatsaa vaan ajattelen lähinnä terveydellisiä näkökohtia. keskivartalolihavuus on riski yhteen sun toiseen sairauteen.

.. eli jotain juttua minkä avulla mies itse huomaa eriparisuutenne ja herää. Itse olen aina ollut tosi hoikka - paitsi synnytysten jälkeen! En olisi muuten kilojani huomannut ellei noihin aikoihin olisi otettu niin paljon valokuvia! Ne paljastivat karun totuuden ... olin lihava!



Nykyään kuntoilen paljon, syön suht terveellisesti jne ja olen erittäin hyvässä kunnossa ja hoikka. Miehelleni taas kertyy helposti muutama makkara vyötärölle, mutta onneksi aina itse huomaa ne ja tekee asialle jotain (lisää lenkkeilyä esim.)



Eli nyt siihen vinkkiin: otata teistä pariskuntana valokuva. Keksi vaikka, että olisi kiva mennä valokuvaamoon ottamaan yhteiskuva. Tai sitten jossain sukujuhlissa pyydä jotain toista ottamaan teistä yhteiskuva. Laita kuva sitten kehyksiin jonnekin näkyvälle paikalle kotona - vaikka siten että se näkyy koko ajan, kun mies istuu sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Ehkä hän itse alkaa huomata teidän eroavaisuuden ja häiriintyy siitä. Hänen pitäisi jotenkin ruveta pelkäämään, että joku paremmannäköinen nappaa sinut häneltä. Pieni jännitys ei ole haitallista, jos mitään pettämisiä ei oikeasti tapahdu.



Järeämpi konsti olisi lähteä vaellukselle lappiin tms. yhdessä, missä kunto tulee miehellä vastaan ja hän sisuuntuu siihen, että ei pysy perässäsi :-)

...puhuimme ylipäätään terveydestä ja minä itse oli juuri laihduttanut yli12 kg. Ukko kaikessa hiljaisuudessa alkoi laihduttaan ja on nyt himo sauvakävelijä ja 20 kg kevyempi kuin puhuessamme asiasta.



tsemppiä!