Lue keskustelun säännöt.
Miksen saa naisista ystäviä?
05.09.2015 |
Aloitin uudet opinnot juuri yliopistossa. Olen suurimpaa osaa muutaman vuoden vanhempi, koska aiemmin opiskelin alaa, joka ei lopulta sopinut minulle. En kuitenkaan koe, että muutaman vuoden ikäero voisi mitenkään olla este parikymppisten ihmisten väliselle ystävyydelle. Yritin kovasti päästä porukoihin ja olen raahautunut nähin kaikinlaisiin fuksijuhliin. Mutta nyt näyttää siltä, että muut ovat jälleen ystävystyneet keskenään ja ajautuneet omiin porukoihinsa ja minä jäin yksin. Edes ne ihmiset, joiden kanssa ensimmäisinä päivinä juttelin ja kävin jopa yhdessä syömässä, eivät enää hengaile kanssani.
Mikä minussa on oikein vikana? Miksei kukaan halua olla kanssani? Olenko jotenkin omituinen ja ihmiset huomaavat sen juteltuaan kanssani vähän aikaa? Miksei naiset halua viettää aikaa kanssani? Miksei osaa aikuisiällä luoda ystävyyssuhteita? Lapsena minulla vielä oli ystäviä, mutta jotenkin murrosiän jälkeen minulla ei ole ollut ystäviä. En ilmeisesti osaa toimia, kuten naisten seurassa pitäisi toimia. Tuntuu, että on kauheasti jotain piilossa olevia sääntöjä, joita naisten ystävyydessä tulisi noudattaa. Miehistä kyllä saan aina ystäviä, mutta lopulta se on aina päätynyt siihen, että ovatkin olleet ihastuneita minuun tai muuten vain halunneet seksiä kanssani. Voisin ihan hyvin olla ystävä miehenkin kanssa, mutta ei se vaan toimi, jos toisella on jotain tunteita mukana.
Kommentit (20)
Sama juttu oli minulla, kun aloitin opiskelun. Tosin Oulussa suurin osa tunsi toisensa jotenkin entuudestaan, joten piirit syntyivät nopeasti. Kyllä kavereita sitten löytyi, muutaman vuoden jälkeen. Ei tosin mitään sellaista, joiden kanssa olisin pitänyt opintojen jälkeen yhteyttä. Valitettavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsevarmana ja aktiivisena tutustut varmasti. Kaksikymppisenä vasta tottuu siihen, että kaverit voivat olla useamman vuoden itseä vanhempia. Ei ainakaan minulla lukiossa vielä ollut sellaisia.
Ei kannata yrittää liikaa, vaikka kaipa sekin voi joillakin toimia. Ei kuitenkaan ole toiminut mulla. Kun sitten ei enää teekään sen eteen oikein mitään, juuri sopivia melkoisen ihania ihmisiä saattaa alkaa lähes tipahtelemaan eteen. Mahdollisuuksia, alkuja, jotain iloista. :)
[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 12:45"]
Ei kannata yrittää liikaa, vaikka kaipa sekin voi joillakin toimia. Ei kuitenkaan ole toiminut mulla. Kun sitten ei enää teekään sen eteen oikein mitään, juuri sopivia melkoisen ihania ihmisiä saattaa alkaa lähes tipahtelemaan eteen. Mahdollisuuksia, alkuja, jotain iloista. :)
[/quote]
Niin olen kyllä sinua reippaasti vanhempi, silläkin voi olla osansa. Moni asia muuttuu, kun vuodet vierivät.
Minusta aina tuntuu, että häiriköin, jos pistän jollekin uudellen tuttavuudelle tekstiviestin tai esim. Whatsapp-viestin. Mietin, että häiritsenkö. Haluaako tämä henkilö edes jutella kanssani tällä tavalla. Jos kysyn esim. kahville ja toinen kieltäytyy johonkin vedotin, niin onko tämä merkki siitä, ettei minun seurani kiinnosta vai onko tällä henkilöllä oikeasti jotain muita menoja. En haluaisi olla epätoivoinen enkä häiritä ketään, mutta juuri tämä askel satunnaisesta "luokkatuttavuudesta" vapaa-ajan kaveriksi on hankalaa. Niin monet ovat asuneet samalla paikkakunnalla koko ikänsä ja täällä on jo se oma kaveriporukka eikä lisää kavereita tunnuta kaipaavan. Nekin, jotka muuttavat kauempaa, heilläkin on jo täällä jotain tuttuja valmiiksi.
Kertokaapa nyt sosiaalisesti vammaiselle, että miten kannattaa lähestyä, jos haluaa tavata yliopiston ulkopuolellakin? Miten ihmiset viestivät, ettei juuri minun seurani kelpaa? Jos en itse tee mitään ystävyyden eteen, niin ei kukaan minua lähesty viestein ja kysele minnekään. Siksi koen, että minun on pakko itse olla aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksen pitäisi olla vain lyhesti, miksi en saa ystäviä. Aloittajalle ilmeisesti kelpaisivat sekä miehet että naiset ystäviksi, mutta kumpiakaan hän ei ole saanut. Ei sellainen mies ole ystävä, joka haluaa vain seurustelusuhdetta tai seksiä.
Joillekin ihmisille ystävystyminen on vaikeaa. Iän myötä se voi helpottua, muuta neuvoa en osaa antaa.
Mullakin toimii keskimäärin paremmin miesten kanssa ystävystyminen. Naistenkin kanssa silloin, jos he ovat yhtä puheliaita kuin minä ja lähiaikoina olenkin törmännyt melko moniin sellaisiin. Rennossa ympäristössä tutustuminen on helppoa, mutta koulussa mua jännittää ihan eri lailla ja silloin tuntuu vaikeammalta.
Kannattaa vain laittaa viestiä miettimättä sen ihmeemmin. Ajattelen itsekin helposti häiritsenkö jos viestitän, mutta voihan se toinen vastata paremmalla ajalla. Jos suurin osa ajattelee noin, kukaan ei ota yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin viime vuonna yliopistossa 4 v vanhempana kuin muut, eivätkä he edes olisi tietäneet ikääni, ellen olisi kertonut. Ikä ei ainakaan tietääkseni vaikuttanut tutustumiseen, pääsin hyvin porukoihin. Syy varmaan on jokin muu.
Mulla on sama vika ja se surettaa! Yläasteella olin kiusattu ja yksinäinen, lukiossakin olin orpo, mut hengasin aina meijän ison kaveriporukan kanssa ja olin/oon niitten kanssa vaan ku ei oo muitakaan, mut eihän ne mun ystäviä oo, hyvä jos kavereitakaan. Sitte aloitin viime vuonna yhden vuoden kestävän kurssin, ja ujona ja hiljaisena ihmisenä oikeesti päätin, et tää on se mun mahdollisuus. Pari kuukautta meni ja nää keiden kanssa olin eniten hengannu perusti keskenään Whats app- ryhmän ja odotin et kohta mäkin saan kutsun, mutta ei, kutsua ei tullu ja yhtään ystävää ei jääny tolta kurssilta, vaan hyvän päivän tuttuja. Nooo tänä syksynä nää mun lukiokamut on kaikki alottanu opinnot ja heti on iha bff kaikkien opiskelukamujensa kanssa ja päässy sisäpiiriin. Ni mua vaan oikeesti ihmetyttää et mikä mussa on vikana?! Työporukassakin, jossa meitä on kolme nuorta, mä oon se ulkopuolinen ku nää kaks muuta taukoilee yhessä ja kaikkea. Poikaystävän kaverit ei pidä yhteyttä, toisin ku joihinkin randomi tyttöihin joista on tullu vakiovieraita niillä nurkilla. Vähän pelottaa jo tulevat vuodet opiskelemassa. Mä vaan haluisin tietää et mitä teen väärin :( (Anteeksi mahdolliset kirjoitus- ja ajatusvirheet, kirjoitin nopeesti kännyllä :D)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi ihmistä hävettää ja nolottaa! Lähestyin muutamaa tuttuja, jotka olen nyt uudessa koulussa tavannut ja jutellut tunneilla. Jopa "niin paljon" ystävystytty, että ekoina päivinä vaihdettiin puhelinnumeroita. No lähetän muutamille näille viestiä. Yksi ei vastannut mitään, vaikka on lukenut viestin (ok, voi olla kiirettä, ymmärrän, mutta tästä jo kaksi päivää!). Toinen näkyy hengailevan koko ajan Whatsappissa, mutta minun viesteihini vastaa parilla sanalla ja vastaaminen kestää helposti parikin tuntia ja enemmänkin. Yksi vastasi suoraan, että sori ei ehdi nyt rupatella. Siis kukaan ei jaksa jutella kanssani! Olisin halunnut saada viikonlopuksi seuraa, mutta kun eivät edes suostu muutamaa lausetta enempää juttelemaan, niin vaikea tässä on enää häiriköidä pyytämällä mihinkään. Mikä minussa on vikana? Oikeasti, kertokaa, minkälaiset ihmiset jätätte pois kaveriporukasta ja minkä takia? Tälläkin palstalla varmasti heiluu näitä ihmisiä, jotka ovat itse ystävystyneet, mutta jättäneet osan pois kavereistaan tarkoituksella.
Olen jo paljon vanhempi ja ihan eri elämäntilanteessa. Mulla on aina ollut vähän sama ongelma. En ole keksinyt syytä ja olen myös miettinyt, että joku salainen koodisto multa puuttuu :) Miesten kanssa ystävystyy paljon helpommin, mutta harva heistä pysyy puhtaasti ystävänä vaan tulee jotakin jännitettä. Naisia pitäis löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esitä että sulla on paljon kavereita jo ennestään. Ja ole kohtelias kaikille,mutta älä liian tyrkyllä. Tee itestäs kiinnostava. Tää sama pätee miestenkin kans.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 14:31"]
Esitä että sulla on paljon kavereita jo ennestään. Ja ole kohtelias kaikille,mutta älä liian tyrkyllä. Tee itestäs kiinnostava. Tää sama pätee miestenkin kans.
[/quote]
Miten itsestään tehdään kiinnostava? Millä tavalla tuo muiden kavereiden olemassaolo pitäisi tuoda esille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herranen aika, EIHÄN ME NÄIN VÄHÄISILLÄ TIEDOILLA VOIDA ANALYSOIDA YHTÄÄN MITÄÄN! Kerro itsestäsi jotain: miten pukeudut, mitä harrastat, mistä pidät, millaisia mielipiteitä sinulla on jne.
Itse olen 10 vuotta opiskelukavereitani vanhempi eikä mitään ongelmaa. Usein tällaiset kirjoitukset herättävät ihmisten sympatioita ja kaikki vastailevat että "vaikutat hirveän fiksulta" ilman mitään pohjatietoa. Ja totuus on se, että tämänkin ketjun aloittaja voi olla joku nuori Päivi Räsänen, jolloin on täysin ymmärrettävää ettei hänen kanssaan haluta viettää aikaa.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 14:31"]
Esitä että sulla on paljon kavereita jo ennestään. Ja ole kohtelias kaikille,mutta älä liian tyrkyllä. Tee itestäs kiinnostava. Tää sama pätee miestenkin kans.
[/quote]
Miten itsestään tehdään kiinnostava? Millä tavalla tuo muiden kavereiden olemassaolo pitäisi tuoda esille?
[/quote]Ohi mennen, että näet kavereita ja olitte siellä tai täällä. Älä liian usein kuitenkaan.
Ole oma itsesi, mutta ymmärrä samalla olla sosiaalinen kiinnostavalla tavalla. Älä vain kysele tai vain kerro omia asioitasi, tee sopivassa suhteessa molempia. Luo yhteyksiä löytämällä keskustelun kautta samankaltaisuuksia sinun ja tämän toisen elämässä/elämäntilanteessa, esim. asuinalueen, harrastusten yms. kautta. Huumori on myös hyvä kanava luoda yhteyksiä, käytä sitä jos olet huumorityyppiä.
Kun minä aloitin yliopisto-opinnot en joutunut muuttamaan uuteen kaupunkiin. Sen takia pystyin jatkamaan yläaste ja luokiokavereiden kanssa hengailua niinkuin ennenkin, eikä mulla ollut "tarvetta" uusiin kavereihin, kun ennestään oli jo ihan tarpeeksi. Tottakai huomasi että joidenkin kanssa klikkaa ja silloin ollaan ystävystytty, mutta en jaksaisi mitään "uusia kavereita" ellei heissä olisi jotain todella puoleensa vetävää. Eli harvojen ja valittujen kanssa olen ystävystynyt. Minäkään en ole kauhean helposti lähestyttävä, eli se jokin kemia näissä uusissa ystävyyssuhteissa on vain ollut olemassa. Jos joku joka ei "kiinnostaisi" minua yrittäisi väkisin ystävystyä ahhdistuisin varmasti. Ja pyydän valmiiksi anteeksi että tämä kuulostaa niin kylmältä ja omahyväiseltä. Yritin nyt vain selittää omaa tilannettani ja ehkä sitä kautta valottaa miksi voi olla vaikeata saada uusia ystäviä.
Ja Ap, kerro nyt jotain itsestäsi niinkuin joku toinen tuolla ylempänä jo pyysi. Harrastukset, mielenkiinnon kohteet jne jne. Missä muuten opiskelet? Ja mitä? Ei tarvii nyt sanoa mitään tiettyä linjaa mutta luonnontieteitä, kauppatieteitä yms?
Minusta saisit hyvän ystävän kunhan vastalahjaksi antaisit pillua. Oon meinaan puutteessa.
M23
Itsellä melkein sama juttu. Olen aivan kädetön porukassa mutta hyvä tyyppi kahden kesken.
Samat fiilikset yliopistolla. Ehkä halusin muista ystäviä ja he vaan biletysseuraa. En tiedä..