Rikkinäinen gramofoni: Mitä ohjeita/käskyjä toistelet melkeinpä unissasikin lapsillesi?
Vai olenko minä ainoa, joka tuntee itsensä välillä jumiin jääneeksi levysoittimeksi?
Meillä kuolemattomia ovat:
" Kävele! Älä juokse."
" Alas! Et kiipeä sinne!"
" Irti! Et roiku siellä/Et ota sitä!"
" Odota. Paikalla!"
" Varo! Sii... No voi. Sattuiko? Tule tänne, mamma puhaltaa. Mitä minä muuten sanoin?"
" Älä huuda! Puhu rauhassa. Sano uudelleen, minä en kuule, jos huutaa."
" Älä kiemurtele. Istu paikallasi. Jalat kanssa."
" Mitä sanotaan? Hei, takaisin! Mitä sanotaan?"
jne.
Och samma på svenska.
Vanhemmalle sitten:
" Onko läksyt tehty? Tee ne läksyt. Mutta silti sinä teet ne!"
" Sinä siivoat sen huoneesi ja sinä siivoat sen nyt! Ihan oikeasti. Minä en pelleile nyt!"
" Ei, et pääse/saa. Ai kaikki muut pääsee/saa. Ketkä kaikki? No, sinä et silti pääse/saa."
" Oletko sinä tyhjentänyt tiskikoneen? Miksi et ole? Tyhjennä se! Nyt! Ai miksi? No siksi, että siellä on puhtaat astiat ja ne pitää ottaa pois ennen kuin voi laittaa likaiset."
" Et saa katsoa. No siksi, että sinä menet nukkumaan ihan kohta. No siksi, että jaksat herätä aamulla kouluun. No ihan varmasti menet!"
jne jne.
Tälle tosin ainoastaan suomeksi.
Kommentit (14)
" lelut pois pöydästä!" (molemmille)
" jalat pois pöydältä!" (molemmille, isolle jatkuu uhkaus: " tai menee karkkipäivä!" )
" äläkää huutako yhtä aikaa!" (molemmille)
" laita se yöpuku päälle. kuinka monta kertaa pitää sanoa?" (isommalle)
" ei saa lyödä toista!" (pienemmälle)
" ei saa ottaa kädestä!" (pienemmälle)
" housut jalkaan!" (pienemmälle)
Alas sieltä! Ei saa kiivetä!
Istu nätisti! (syöttötuolissa)
No voi voi, tuliko pipi. Tule tänne, äiti puhaltaa.
Ei saa kitistä! Puhu nätisti.
Kerää lelut lattialta!
Ei saa ottaa toisen kädestä!
Olisihan näitä vaikka kuinka paljon...
tuliko pipi, äiti puhaltaa, siitä se paranee :)
Pienellä vaivalla, luovuudella ja vuorovaikutustaitojen opiskelulla monet asiat voi kääntää myönteisiksi tyyliin " käveleminen on joskus paljon vaikeampaa kuin juokseminen, kokeile vaikka" . Kannattaa myös miettiä, mitä asiota ihan oikeasti kannattaa kieltää ja miksi. Kieltosanat kannattaa rajoittaaa minimiin, jotta niiden teho säilyy. Monta asiaa voi sanoa toisinkin, huumorilla, vaihtoehtoja antamalla jne.
Isompien lasten voi asioista jutella ja pyytää lasta miettimään, miksi ei pääse johonkin taa saa tehdä jotain. Kun lapsi miettii itse perusteluja, hän sisäistää asiat ihan toisella tavoin kuin silloin, kun tulevat ylhäältä annettuina, sitä paitsi hän oppii neuvottelu- ja väittelytaitoja, jotka on tosi hyviä taitoja.
Itse olen ihan tarkoituksella opetellut puhumaan asioista myönteisesti, ei niin, että en rajoittaisi tai kieltäisi koskaan lasta, mutta en halua olla se nalkuttava gramofoni, joka koko ajan räksyttää. Syy tähän on osin se, että olen asunut pitkään ulkomailla, jossa silmäni avautuivat suomalaiselle oudolle kieltokasvatustyylille.
en ollu ennen ollu erossa yötä isommista lapsista. olivat sillon 1v8kk-3.5v-6-9vuotiaat. aina kun meinasin nukahtaa, aloin näkemään jotain unta, mitä muksut tekee. pelkäsin et rupeen huutaan niille ääneen jotain " ei saa" " tule tänne" ym.
ei tainnu ihan liittyä ap:hen, mut tuli siis mieleen vaan:)
" Olkaa varovaisia!"
" Katsokaa tuleeko autoja, kun meette kadun yli."
" Älkää tapelko!"
En millään ilvellä halua olla papukaijana lapsilleni toistamassa joka ilta " laittakaas sitten jo koneet kiinni ja menkää vähitellen iltapalalle. jne"
Siinä vaiheessa, kun oppivat kellon, oppivat myös sen, milloin on aika lopettaa puuhastelu ja siirtyä iltatoimiin.
Tämä siis vain yksi esimerkki.
aina yrittää jollain muulla konstilla saada lapsen tekemään jotain, oppiiko lapsi siinä mitään? Kyllä joskus täytyy sanoa että EI SAA tai TEEPPÄ SITÄ JA TÄTÄ. Kannatan joskus tätä " harhauttamista" , vaikka siinä asiassa että sanoo lapselle ei saa juosta- sijasta, kokeileppas kävelemistä, se voi olla vaikeampaa tms... mutta jos aina keksii jotain tällaista, tuloksena on juuri niitä lapsia jotka eivät koulussakaan usko mitään. Miten muuten saat lapsen keräämään lelut lattialta kuin käskyttämällä? Sitten perustella miksi! (kyllä he sen aikaa myöden iästä riippuen oppivat ja tietävät itsekin)Kiellon ja käskyn jälkeen asia täytyy aina perustella lapselle, näin hän oppii miksi niin täytyy tehdä/ei saa tehdä. Että uskaltakaa hyvät vanhemmat komentaa lapsianne!!!
Otetaan esimerkkinä että lapsi haluaa katsoa jotain ohjelmaa, joka tulee joko hänen uniaikansa jälkeen tai on kielletty hänen ikäisiltään.
Alatko neuvotella lapsen kanssa asiasta? Millä tavalla?
Minä kerron kuten ap:kin, ettei hän saa katsoa sitä koska... ja kerron syyn. En näe mitään syytä muuttaa asiaa myönteiseksi, koska on asioita joita ei vain yksinkertaisesti saa tehdä. Lapsi voi tämän jälkeen kysyä perusteluja sille miten asiasta ajattelen ja minä voin niitä kertoa tai pyytää lasta itsekin miettimään syitä. Tämä ei silti muuta sitä tosiasiaa, että minun täytyy kuitenkin ensin kieltää häntä katsomasta ohjelmaa.
Vierailija:
Isompien lasten voi asioista jutella ja pyytää lasta miettimään, miksi ei pääse johonkin taa saa tehdä jotain. Kun lapsi miettii itse perusteluja, hän sisäistää asiat ihan toisella tavoin kuin silloin, kun tulevat ylhäältä annettuina, sitä paitsi hän oppii neuvottelu- ja väittelytaitoja, jotka on tosi hyviä taitoja.
Jos tekisivät, niin minäkin olisin juuri nyt silittämässä, enkä kirjoittaisi tätä kahvikupponen vierelläni. Ja kun näin lapsen kanssa käy, lasta täytyy asiasta muistuttaa ja vaatia toimimaan oikealla tavalla. Se on sitten sitä jankutusta. Tuskin yksikään täällä esiin tulleista nalkutuksen aiheista on sellainen, jossa lapsi ei jo tasan tarkkaan tietäisi, mikä on se oikea tapa, lasta ei vain juuri sillä hetkellä huvita. Ja vaatia tarvitsee, koska lapsi ei useinkaan pystyisi kantamaan vastoin parempaa tietoa tekemänsä valinnan seurauksia. Kun minä istuin tähän tietokoneelle silittämisen sijasta, minä tiesin, että kannan valintani seuraukset ja joudun silittämään illalla lasten mentyä nukkumaan tai vaihtoehtoisesti pistämään huomenna ryppyiset vaatteet päälle. Minä pystyn kantamaan nuo seuraukset. Lapseni sen sijaan ei pysty edes täysin käsittämään saatikka kantamaan seurauksia siitä, että hän valitsisi käsikädessä kävelyn sijasta juosta ruokakaupan parkkipaikalla, joten minun on sitä häneltä vaadittava, vaikka hän haluaisi valita vastoin oikeaksi tietämäänsä tapaa.
Älä heitä sitä.
Tule heti alas sieltä.
Päästä irti (veljen tukasta/hihasta).
Odota. Hitaammin. Hidasta. PYSÄHDY HETI!
Jasitten tietenkin: " Etkö sinä kuule kun äiti sanoo sinulle jotakin? Täytyy kuunnella mitä minä sanon." Tämä n. ziljoona kertaa päivässä vilkkaalle 4-vuotiaalle...
samaan kategoriaan kuuluu uhkaus " ellette nyt ole hiljaa, niin kävelette loppumatkan!"
" lopeta se jatkuva marina"
jne, jne, jne, listaa vois jatkaa loputtomiin.
Hsss, hiljaa ettei naapurit hermostu
Varovasti, ettei satu
Pöydän ääreen syömään ja heti
No nii, mitäs mä sanoin
Ei saa kiusata veljeä
Älä huuda
Toi narina ei auta yhtään
Siks, kun mä sanon niin
Nyt pää tyynyyn ja pulinat pois