Huhtihiput 05 viikkoon 40

Otan riskin ja alan kirjoittaa, vaikka tytpy on nukkunut juuri ne maagiset 1,5 tuntia. Eli voipi jäädä lyhyeksi tämä kirjoitus. Eilen kirjoitin pitkät pätkät ja neiti tuli ja sulki koneen just kun olin lähettämässä tekstiä...



Täällä taas räkätaudissa koko porukka. Tuntuu tosin että vähintään puoli Suomea potee samaa tautia.



Talvihaalareista oli jotain juttua. Ostin Travallen kosteussuojahaalarin, kokoa 86. On aika reilu vielä, mutta meneepähän koko talven. Kengät ostan torstaina Sokoksen 3+1 alesta. Vikingin Goretexit maksaa 55 euroa.



Meidän neiti on osannut syödä itse jo ainakin puoli vuotta, mutta ei aina vaivaudu tekemään sitä. Varsinkin nyt nuhaisena saa syöttää puoliväkisin muutenkin. Keksejä ja purkkaa on kyllä pummimassa koko ajan.



Sanoja on tullut aivan valtavasti lisää. Viime viikolla oppi sanomaan kakka ja hokee sitä nyt kaiken aikaa. Se tarkoittaa sitä itseään, ankkaa, purkkaa ja ehkä 20 muuta. Pieni ääntämisero ehkä löytyy riippuen sanasta.



On myös oppinut ilmoittamaan pissan ja kakan tulemisen. Sanoo kakka ja juoksee potalle, vain hieman liian myöhään. Pottailu on alkanut kiinnostaa, mutta tulosta on nyt kahdessa viikossa tullut vain kahdesti. Siitä se lähtee.



Ajatus katkesi kun kävin nukuttamassa neidin uudelleen. annanpa vuoron muille.



mallu 15+6 ja H 2604

Minkä kokoisia kenkiä teidän hiput käyttää?

Kokeilin eilen nahkakenkien pohjallista neidin jalan alle ja tyhjää jäi varpaan eteen vajaa sentti! Kenkien koko 22. Eli talvikengät täytyy olla 23 ellei jopa 24. Mun mielestä hillittömän kokoset ton ikäselle ja aika pienikokoiselle tytölle!

Anton on alkanut herätä kesken päiväunien, nukkuu 1-2h ja herää itkuisena ja väsyneenä. Kun otan syliin nukahtaa siihen, ärsyttävää. Siis ihanaa pitää toista sylissä, kun pieni tuhisee, mutta hankaloittaa aika paljon. En voi laskea pois sylistä, koska Anton herää ja jos liikun/koitan tehdä jotain niin Anton herää. Kellään kikka kolmosta tähän ongelmaan??? Poika on siis selvästi väsynyt herätessään.



Mallu kyseli kengistä, Antonilla on pieni jalka, kengän koko 19. Talvikengät meillä on 22, mutta on aika isot, tuleehan sinne villasukka, mutta täytyy katsoa pitääkö kuitenkin ostaa uudet. Antonin jalka on vielä kapea, joten ei ole kovin helppo löytää sopivia kenkiä, sama ongelma on itselläni.



Pottaan Anton ei suostu koskemaan, eli se on jäissä jonkin aikaa. Keväällähän se oli ihan hyvässä mallissa, mutta nyt ei sitten millään.



Viikonloppu meni meillä kivasti, lauantaina oli ystäviä kylässä ja tuli valvottua ja juotua vähän punaviiniä *punastuu*. SUnnuntaina olikin sitten sateinen kotipäivä, oltiin vaan ja ihmeteltiin. Tosi kivaa pitkästä aikaa.



Kai sitä täytyy lähteä kohta nukkumaan, kun mies tulee kotiin. Hyvää yötä kaikille



Mareila+Anton

Kuulkaas, kun on pitänyt kirjoitella jo parin viikon ajan, mutta aika ei ole antanut myöten. Ja sitä sitten lamaantuu kokonaan, kun ei ehdi sanoa kaikkea. Enkä nytkään ehdi edes kuulumisia laitella. Vastaan vain Mallun kenkäkysymyksiin: eli meillä on Pihlalla kengänkoko 21. Kävelykengät ostimme koosta 22 (jos menis keväällä vielä), mutta sen sijaan talvikengät meni koosta 21. Niihin on valmiiksi katsottu sitä tilaa eri tavalla. ja ainakin Vikingin kengät on aika tilavia.



Mutta siis, yritän tulla kertoilemaan (sairaus)kertomuksiamme myohemmin tällä viikolla.

Ei oo taas kerenny tännekään höpisemään,kun ollaan oltu menossa ties missä,kun on miehen vapaapäivät.



Kengistä oli kyselty; Miialla on nuo kesä/kävelykengät, mitä tänä kesänä käytettiin, numeroa 23, ja talvikengiksi on varattu vähän vielä isommat,kun sinne pitää sitä sukkaa sopia kans. Nyt ostettiin uus talvihattukin, semmoista kypärämallia vähän paksumpi, ettei saa itse revittyä sitä pois päästä.



Ihana seurata kun Miia alkaa itse haluta pukea, laskeutua ja nousta rappuja yms. Tietty vahditaan vieressä, ettei putoa, mut alkaa jo kivasti sujua. Ja sisällä kun ollaan niin kantaa kaikkien kengät olkkariin ja sovittelee niitä sitten omiin jalkoihinsa:) Pitää vaan katsoa ettei kauhealla kurakelillä niitä sit kantele, ettei tule mattopyykkiä.(sopivasti on just semmoinen iso ja vaalea matto olkkaris)



Nyt lähdetään nukkumaan/nukuttamaan,öitä vaan kaikille!

-Milenna ja Miia 27.4.05-

Onpas meidän pinot hiljaisia, nyt kaikki sassiin kuulumisia kertomaan =)



Meillä Anton yrittää kovasti pukea itse. Tosi söpöä, kun ährää housujen kanssa, jotka poikkeuksetta menevät väärinpäin =) En muista, että esikoinen olisi näin aikaisin koittanut itse pukea, ei hän toisaalta syönyt itse vähän yli vuoden ikäisenä, mitä Anton tekee. Joka kerta kun haen pojan päikkäreiltä on hän vetänyt yökkärin toisen lahkeen jalkaan ja paidan pään yli, ei siis laita käsiä hihoihin.



Toinen hieman ärsyttävämpi uusi taito on, ottaa paita pois itse. Eipä siinä muuten mitään, mutta paidat ei pysy päällä ja bodeille kiukutellaan. EIlen iltapalaa syödessä Anton otti paidan pois ja oli kovin tyytyväinen itseensä. Samoin tänä aamuna.



Muuten arki menee aikalailla samoja ratoja, ,minä olen ollut itse vähän väsynyt, jotenkin matalalentoa, en siis masentunut, mutta tosi väsy. Perjantaina on kampaaja =) ja lauantaina menen syömään ja elokuviin ystäväni kanssa, eli piristystä arkeen =)



Siinäpä tärkeimmät, pomppikaa muutkin pinoon



Mareila+Anton

Terveisiä meiltäkin! Eipä tosin mitään uutta. Nukun aina kun Laurakin, joten omaa aikaa on jäänyt aika vähän viime aikoina. Odottelen vaan, että olo tästä kohenee muutaman viikon sisällä (toivottavasti).



Lauran kengänkoko on ollut 21, mutta uusien kenkien ostoksille pitäisi mennä heti kun puhtia löytyy.



Mulla lyö kyllä tosiaan nyt ihan tyhjää, sorry! Ehkä lopetan ja lähdemme vähän ulkoilemaan. Tsemppiä ja voimia kaikille,



t. Ompunäiti 9+6 ja Laura ensi viikolla jo 1v6kk!

Eipä kuulu nyt mitään kovin erikoista.



Helkakin on alkanut pukea vaatteita, kaikki menee jalkaan, paitsi pipot se osaa laittaa päähän. Päähän menee myös dublolaatikko ja potta - se siis pitää pitää puhtaana :D Tuo dublolaatikko on aika hassun näköistä, laatikko päähän (sieltä ei siis näe mitään), kädet levälleen ja ölinän kanssa eteenpäin. Sitä enemmän on hauskaa mitä enemmän tulee esteitä vastaan... Kunnes napsahtaa.



Käytiin eilen taas Helkan kanssa äiti¿lapsi-jumpassa. Tällä kertaa sujui ihan hyvin, vaikkei Helka vielä ihan hoksaa mistä niissä leikeissä on kyse. Kunhan juoksee ja hilluu. Edellisen kerran kun oltiin jumpassa, se vain juoksi puolapuiden ja varaston välillä minä perässä, silloin vähän mietitytti, että mitähän tästäkin muka tulee.



Helka osaa myös leikkiä piiripienipyörii noin 3 sekunnissa: ensin vähän pyörähdetään, sitten hirmutahtia soosotellaan sormilla ja taputetaan pari kertaa ja lopuksi tömistetään jaloilla kuin paraskin riverdanssaaja. Ja sitten muihin hommiin, äiti saa laulaa virren loppuun...

mitään uutta kuulu. On ollut niiiiiin vaisu viikko että!



Käytiin ostamassa neidille uudet goretexit talveksi. Ostin sitten kokoa 24 kun myyjäkin niitä suositteli. Tuntuu kyllä hurjalle, mutta ei niihin jää villasukan kanssa kuin se 1,5 cm käyntivaraa.



H osaa tehdä sen lorun " hiiri, hiiri puuron keitti" . Sekin tulee aika pikaisesti. Tekee sen omaan käteensä.



Päästäisi tästä räkätaudista niin että voitaisi edes uimaan mennä lauantaina (aika toivotonta). Käydään siis edelleen ohjatussa perheuinnissa. Muskarikin jäi tällä viikolla väliin.



Taidanpa lopettaa tämän pohdiskelun ja siirtyä siivoilemaan.



mallu 16+2 ja H 2604

Alkaa tuntua että meillä päivärytmi on kääntymässä ihan ylösalaisin. Vasta muutama aamu sitten Miia pompsahti ylös jo 5-6 välillä. Nyt eilen ja tänä aamuna ois tyttöä nukuttanut ties miten pitkään, illalla meni nukkumaan siinä 9 maissa,mut sitten kun me miehen kans oltiin menossa nukkumaan,n.10-10.30 aikoihin, niin sit on tyttö pompannut taas ja tullut meidän väliin riekkumaan, eikä oikein meinannut enää nukahtaa kunnolla..ja aamulla sit väsyttää:(



Päikkäreile on pitänyt melkein pakottamalla laittaa,kun on niin kiukkuinen ja sit nekin venyy 17-18 asti..ja sit taas ei illalla väsytä..Pitäskö tässä alkaa nyt aamuisin kiskomaan tyttöö aiemmin ylös että päikkäreille ois menossa aiemmin,vai miten tän sais käännettyä toisinpäin??Me ku ollaan Miian kans päivät kotona, niin on nyt saanut nukkua niin pitkään ku nukuttaa:(



Miten teillä muilla tehdään? Tietty jos hippusenne on jo hoidossa,niin sinnehän pitää herätä jo aikaisemmin, mut esim. vapaa päivinä/viikonloppuisin..?



Eipä nyt muuta, hyvää viikonlopun alkua kaikille!

Milenna: Ehkä kannattaa koittaa siirtää Miian rytmiä, heräätte aikaisemmin, josko uni tulisi päivällä aikaisemmin.



Antonilla on aika tarkka rytmi



herätys 7-9,

lounas 10.30

päikkärit 11-15 (tuossa ajassa 2-3h)

välipala 15.00

päivällinen 17.00

iltapala 19.00

iltatoimet ja hyvää yötä 20.00



Kuumeen sitten pukkasi Anton, kovin on pirteä ja iloinen. EIlen illalla oli sitten sylissä ja aloi miettimään, että onpas kuuma ja 38,2 astetta kuumetta. Yön aikana sitten laski ja aamulla ja päivällä 37.1??? Kummallista, ei nuhaa, ei yskää ei mitään paitsi kuume. Mietin olisiko vauva rokkoa? No katsellaan, jos ei tuosta parane, niin mennään lääkräriin. Tiedättekö mikä on muuten 1-vuotiaan normaali ruumiinlämpö? Vauvoilla se on vähän korkeampi, mutta entäs taaperoilla? Ei muistu mieleen sitten millään.



Missäs muuten ovat Kent ja Vaakamom ja muut kirjoittelijat, entäs Katsura?? Eikös la ole aika lähellä??



Mutta näissä tunnelmissa aloitellaan viikonloppua, minulla on kampaaja ja menen syömään ja elokuviin ystäväni kanssa, kivaa.



Mareila+Anton

En ole ihan äskettäin ollut täällä terrorisoimassa näin usein!



Meidän neidin rytmi on myös aika tarkka ja muuttumaton, nyt tosin nuhaisena nukkuu pidemmät päikkärit. Näin siis meillä:



7.30-8.30 heräilyä

12 lounas

13 päikkärit ( 1,5-3 tuntia)

17-17.30 päivällinen

20- 20.30 iltapuuro ja muut iltahommat

21-21.30 yöunille



Tästä ei juuri poiketa. Herätän jos unet meinaa venyä liian pitkiksi ja päiväuniajan pyhitän aina niin että neiti saa ne rauhassa nukkua. Musta tuntuu että joskus mun tarkkuutta tässä rytmiasiassa hieman kummeksutaan. Mutta mun mielestä on mun tehtävä huolehtia siitä että neidin elämä on säännöllistä ja toisaalta menot voin sovittaa tuon rytmin mukaiseksi, koska se on niin ennakoitavissa.



Kävin kuitenkin vielä illalla vaihtamassa ne goret pienemmiksi, 23. Miten voi yksi kenkien osto olla noin vaikeeta?! Kokeilin niitä tytölle päivänmittaan joka toinen tunti ja seisotin pohjallisen päällä. Meinasi typyllä innostus uusiin kenkiin lopahtaa. Jos ei ne mene enää kevättalvella, niin sitten ostetaan uudet!



mallu (joka alkaa kullostaa siltä kuin pitäisi nettipäiväkirjaa)

Jos ei mitään ala kuulua 16.15 mennessä, saa asiat jäädä maanantaihin.



Helkalla on myös aika tarkka rytmi, on ollut jo pidemmän aikaa. Helpottaa meidän kaikkien elämää, kun on selvät nukkumaanmenoajat ja syömisajat, vaikka välillä rasittaa kun tuntuu että saa olla koko ajan vain kokkaamassa jotain tai suunnittelemassa seuraavaa ruokaa.

Helka (ja me) herätään noin. 6:30-7:00. Viikonloppuisin saattaa unta riittää pidempäänkin, mutta yleensä Helkaa ei tarvitse arkisin herätelläkään.

Lounas hoidossa 11.15, kotona menee lähemmäs puolta päivää.

Tämän jälkeen päiväunet, 1,5¿2 tuntia.

Välipala 14¿15 välillä

Päivällinen 17¿18

Iltapala 20:00

Nukkumaan 20:30



Viikonlopuksi ois taas enemmän tekemistä kuin ehtii edes ajatella. Pitäis siivota, maalata pari seinää, maalata listoja, käydä kaupasta ostamassa listoja, siivota kellari, nostaa pottu, porkkanat, punajuuret ja lanttu ja säilöä ne, pestä ainakin 5 koneellista pyykkiä, korjata pari vaatetta, käydä kylässä kaikilla niillä ihmisillä, joita ei taas olla nähty moneen kuukauteen, koska ei olla ehditty, käydä poimimassa karpaloita (jos ovat kypsiä), toiveissa on ollut jo monena viikonloppuna päästä myös lyhyelle ruskaretkelle. Mitähän me noista ehditään tehdä? Veikkaan, että pesen pari koneellista pyykkiä, joista viimeisen unohdan koneeseen ja muistan maanantaina, nostetaan osa potuista ja unohdetaan ne mätänemään jonnekin nurkaan, koska ei ehditä saada säilytystiloja kuntoon, käydään kaupungilla syömässä ja keksitään muutakin toissijaista tekemistä ettei tarvis siivota. Tarvisin kopion itsestäni, että saisin edes puolet asioista tehtyä.

Uskollisesti olen käynyt lukemassa joka päivä tai aina kun on joku kirjottanut =) Ei vaan ole tapahtunut mitään näin Amandan kannalta jännittävää. Minä olen saanut ihanan työpaikan, tosi oma homma ja luulen että tulen viihtymään mainiosti. Parasta on, että saan tehdä töitä kotoa, ongelma vain on että Amandalla ei ole vielä hoitopaikkaa... Onneksi töitä ei vielä ole kovin paljoa, eli olen ehtinyt tehdä päiväuniaikaan ja sitten kun mies tulee töistä ja illalla lasten käytyä nukkumaan.



Täällä on nyt syysloma ja isäni on ollut täällä meilkeen viikon ja äiti tulee tänään perässä. Nuo miehet saivat eilen valmiiksi urakkansa, olohuoneeseen vaihdettiin uusi lattia. Tänään olen sitten siivoillut ja nyt on koti taas toistaiseksi kunnossa.



Amandalla taitaa olla jättijalat, käyttää nyt 24 kokoa. Vaikka musta ne pikkutöpökät näyttää niin sulosen pieniltä (ehkä verrattuna esikoisen 32 numeroon). Amanda on oma tomera itsensä, meillä on ihan mieletön minä itse -kausi. Ihan niin kun muillakin teillä, Amandan pitäisi itse saada pukea kaikki päälleen, auttaa ei saa ja sitten tulee hirveä huuto. Amandan täytyisi itse saada ottaa ruokaa, itse kaataa mehut mukiin, itse vaihtaa vaippa. Kaikki muu kävisi itse, paitsi leikkiminen...



Ei muuta, anteeksi tosiaan viikon laiskuuteni, olen vaan käynyt ärhentelemässä toisissa pinoissa ;-)

ja muistin ansiostasi että mulla on pyykit koneessa jotka ehkä vielä voi ripustaa ettei ole ehtineet homehtua!!

Kiitos kaikille noista päivärytmi jutuista, nyt ollaan just iltapalalla, tosin tänäänkin noi päikkärit venyi liian myöhään:( joten tuskin vielä tyttöä nukuttaa, vaikka onkin jo kiukkuinen.



Pitää laittaa vaik aamuksi herätyskello soimaan, että varmasti heräillään parempaan aikaan.

1,5 tuntia nukutusta takana, 2 kertaa jäänyt jo makkariin " nukkumaan" , 2 kertaa tullut takas olkkariin.. Nyt mies meni puolestaan yrittämään,josko tällä kertaa onnistuisi:(



Alkaa vähitellen tosissaan väsyttämään tämmöinen. Taitaa ensi yökin mennä ihan pelleilyksi tuon tytön kanssa. No, öitä teille muille.

Hassua, miten samoja juttuja monella on menossa: vaatteiden pukeminen kiinnostaa, itse pitäisi tehdä enemmän kuin osaa ja kiukuttelut on kaikkeen aika raivokkaita. Näitä siis meidänkin Pihla.



Päällimäisenä mietinnän aiheena meillä on viime aikoina ollut ikävä kyllä sairastelut. Siitä kait tämä meikäläisen nettihiljaisuus tai oikeastaan siihen taitaa olla syyllisenä kauhea kiire töissä. Onhan se nyt kumma, jos ei töissä edes palstailla kerkeä ;)



Joo, eli jo muutama viikko takaperin aloitimme sairastelut koko perheen voimin: vuorotellen, yhäaikaa, limittäin ja lomittain. Ihan ekaksi sain olla kahden kipeän lapsen kanssa ja itse kauheassa kuumeessa ja räkätaudissa, kun mieheni oli 3pv reissussa. Voimat meinas ehtyä. Jo tämän ekan nuhailun aikana käytin PIhlaa lääkärissä, ja saimme kuulla, että vasemmasta korvasta on putki irronnut. Kun nuha jatkui, Pihla sai korvatulehduksen. Yksi yö oli aivan kamalaa huutoa, aamuun asti. Aamulla huomasin, että korvasta oikeasti suihkusi märkää vaatteille ja joka paikkaan. Lääkärissä märkää imettiin ja putki tuli lopullisesti irti. Saimme lääkkeet ja kävimme sovitulla ajalla Husukessa korva- ja suulakikontrollissa. Tulehdus oli vielä paha, eikä liimakorvataudin tilannetta voitu arvioida. Saimme uuden ajan 24.10, jotta putkituksesta voidaan päättää. No, kun ensimmäinen antibiottii kuuri loppui, korvan räpläys jatkui. Torstaina nousi 39 kuume ja pe aamuna oli taas märkää pitkin paitaa. Ja ei kun lääkäriin ja uusi lääkitys. Putkitettu korva voi hyvin, mutta tämä toinen... No, nyt odottelemme uutta korvalääkärin aikaa ja tulevaa putkitusta.



Pihlasta on pakko kehaista, että hän on aivan uskomaton lääkärissä kävijä. Hän kättelee kädestä päivää, höpöttelee ja hymyilee. Kaikki tutkimukset hän antaa tehdä aivan ilman kitinöitä tai venkoiluita. Merja Pettay (korvalääkärimme) sanoi, että tässä on harvinaisen luottavainen lapsi. Kaikkien leikkaustenkin jälkeen hän luottaa lääkäreihin. Kirurgimme (jonka Pihla on tavannut ekan kerran 2 viikon vanhana) otti neidin heti syliinsä ja väänsi pää-alas-päin-asentoon. Ja Pihlaa nauratti. Hän sitten avasi sedälle suutakin kunnolla, että katsos nyt, milta suulaki näyttää.



Ja vaikka korvatilanne huolettaa, niin isompana positiivisena uutisena oli tuo suulaen tilanne. Pihlan halkio on sulkeutunut hyvin ja kirurgi ennusti, ettei puheen kanssa pitäisi tulla ongelmia. Nenästä ja huulesta hän kommentoi sh-opiskelijalle, että " katsp, tästä tulee upea" . Ja voi sitä Pihlan keikistelyn määrää. Kaipa se huomio on sitten mieleen :)



Huomaan, että sairasteluihin ja muihin osaa suhtautua Pihlan kanssa jotenkin luontevammin ja rauhallisesti, toisin kuin esikoisen kanssa aikanaan. Esikoisemme on tosin ollut niin terve tyyppi, ettei sairasteluihin tarvinnutkaan tottua. Siltikin huomaan, miten uuvuttavaa on , kun koko perhe on vähän väliä kipeänä. Ja siihen päälle sitten kauhea työstressi. Hätkähdin itsekin toissa viikolla, kun mietin töissä, että jos nyt pyörtyisin, olis pakko levätä. Hui, eihän tuollaista saisi toivoa, mutta väsymys vie mukanaan välillä pelottavalla tavalla. Ja sitä huomaa, että hetkittäin haluaisi vain olla ihan yksin ettei kukaan tarvitsisi tai vaatis mitään (olenkohan jo teille nnäistä aatoksistani kirjoittanutkin, no kertaanpahan sitten). Mieheni taitaa tällä hetkellä olla se jonon viimeinen, jolle ei enää resursseita riitä. Ja se pn suoraan sanottuna ihan perseestä ja vastoin periaatteitani. Mielestäni parisuhteen pitää voida hyvin, jotta muut asitakin toimisi. Sitä vaan on niin väsynyt, että sortuu laiminlyömään omaa siippaa. Se kun on aikuinen, ja ymmärtää (ainakin välillä) että minusta ei nyt ole vaimoksi millään tasolla...



Joo, on ollut paljon ajateltavaa. Aika itsekkäästi tässä kirjoittelin. Mutta palailen taas kommentoimaan muidenkin juttuja. Ja Milenna, toivon jaksamista rytmin löytämiseen.



Lyle