Miten tottua siihen ettei enää näe kuollutta läheistä.

Päivä kerrallaan. Suru voi hälvetä mutta ikävä ei. Ehkä haet keskusteluapua vaikka seurakunnasta, on sururyhmiä ym.

Miten tottua todellisuuteen?

No, elämällä todellisuudessa!

Itse kävin haudalla itkemässä. Jotenkin sitä vaan sopeutuu.

Aika tekee tehtävänsä tässäkin kohtaa. Jonain päivänä huomaat että olikin mennyt hetki että et miettinyt asiaa ja että sekin oli ok. Vaikka suru ei koskaan sydämestäsi lähtisi, se muuttaa muotoaan.

Ajan kanssa ehkä jotenkin tottuu, täysin ei milloinkaan.

Tiedän tämän omasta kokemuksesta, rakas läheiseni menehtyi toisessa maanosassa, hautajaisiin en päässyt koronarajoitusten takia.

Suru on läsnä koko ajan.

Kirjoittamalla joka päivä vauvapalstalle 10 aloitusta aina hieman eri sanoin.

Aloita vaikka kertomalla täällä millainen hän oli! : ) Muistele hyvällä

Ai, oot nähnyt kuolleita? WAU!

Ysimillinen burana auttaa sinuakin

Aika auttaa. Mikään muu ei.

Älä totu. Lahjoita Humanityplussalle.

Valitettava tosiasia monille tässä ajassa, kun k piikit vie läheisiä toiselle puolelle aivan liian aikaisin. Vihaksi pistää :(

Sitä myös ihmettelen. Varsinkin jos läheinen on ollut tuki ja turva, edes joskus. On outo ajatus että monen elämä muuttuu siltä osin, ettei voi soittaa sille ihmiselle esimerkiksi tai nähdä. Moni saattaa elää yksin, kuka tahansa ei voi paikata sitä vajetta. Voi muistella tietenkin. Ja voihan olla ettei sukulaiset puhu asiasta juuri. Kriisikeskuksessa voi tietenkin käydä pari kertaa teoriassa, muttei se turvattomuutta ratkaise taloudessa tai asunnon saannissa esimerkiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä myös ihmettelen. Varsinkin jos läheinen on ollut tuki ja turva, edes joskus. On outo ajatus että monen elämä muuttuu siltä osin, ettei voi soittaa sille ihmiselle esimerkiksi tai nähdä. Moni saattaa elää yksin, kuka tahansa ei voi paikata sitä vajetta. Voi muistella tietenkin. Ja voihan olla ettei sukulaiset puhu asiasta juuri. Kriisikeskuksessa voi tietenkin käydä pari kertaa teoriassa, muttei se turvattomuutta ratkaise taloudessa tai asunnon saannissa esimerkiksi. 

Tää kyllä. Minulla on yksi eräs läheinen ihminen ja pelottaa että menettäisin hänet. Mutta samalla en haluaisi myöskään elää pelossa joten pakko nauttia hetkistä hänen kanssaan.Voimia kuitenkin ap:lle

Aika makaaberia? Kuollutta peräti? Ymmärrän, jos kaipaisit elävää ihmistä.

Veljeni on kuollut ja selviän sillä ajatuksella, että sitten taivaassa tavataan. En ole muuten mitenkään erityisen uskonnollinen ihminen, vaikka siis Jumalaan uskon, mutta en siis käy kirkossa tai juuri mieti noita asioita. Mutta se ajatus, että vielä tavataan joskus, antaa uskomattomasti lohtua, ettei mun veli ole mihinkään hävinnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Aika makaaberia? Kuollutta peräti? Ymmärrän, jos kaipaisit elävää ihmistä.

Pidätkö vastaustasi asiallisena? Mene pois!

Olet onnellisessa asemassa, kun kaipaat menettämääsi läheistä. Itse en kaipaa vanhempaani, joka kuoli vain muutama kuukausi sitten. En ajattele häntä, en itke. Eikä ole kyse mistään hirviövanhemmasta. En vain tiedä, mikä mussa on vikana.