Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
hyväksyikö mies lopulta vahinkolapsen?
huolestunut
22.03.2022 |
Eli siis tilanteeni on tälläinen, että meillä oli mieheni kanssa käytössä ehkäisynä minipillerit, jotka pettivät. Raskaus oli järkytys meille molemmille, mutta itse olen jo sopeutunut tilanteeseen, että lapsen saamme. Toisin on mieheni laita. Laskettu aika on n. kk päästä ja vieläkin jaksaa hokea, että lapsi ei kiinnosta, sitä ei halua ja millään lapseen liittyvällä ei ole mitään väliä. Yhdessä olemme edelleen ja mies kyllä osallistuu lapsen kustannuksiin (vakuutukset, tarvikkeet..) ja haluaa tulla mukaan synnytykseen. Kysymys nyt siis kuuluukin, että onko kellään käynyt niin, että mies ei viimeise n asti halua lastaan, mutta lapsen synnyttyä lopulta on hyväksynyt asian ja tahtonut olla sittenkin isä lapselle?
Kommentit (50)
Varmasti voi mielipide muuttua, kun näkee lapsen oikeasti.
Silti kuulostaa hurjalta, että olet yksin päättänyt pitää lapsen, vaikka mies ei sitä halua. Vai onko hänkin keskeytysvastainen ja periaate, että nyt se on sitten pakko ottaa vastaan kun on alkunsa saanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti voi mielipide muuttua, kun näkee lapsen oikeasti.
Silti kuulostaa hurjalta, että olet yksin päättänyt pitää lapsen, vaikka mies ei sitä halua. Vai onko hänkin keskeytysvastainen ja periaate, että nyt se on sitten pakko ottaa vastaan kun on alkunsa saanut?
Musta taas tuntuisi hurjalta tehdä tuossa tilanteessa abortti, vaikka en itse haluaisi sitä tehdä. Ei kaikille abortti ole mikään pikkujuttu ja rutiinitoimenpide.
On muuttunut ystäväni miehellä, mutta en kyllä välttämättä ylipäätään haluaisi jatkaa suhdetta miehen kanssa joka suhtautuu tuossa vaiheessa noin. Jos ei muutukkaan, niin lapsi saa sen tuntea.
Kyllä olin aina ajatellut, että tekisin abortin, jos mies ei haluaisi isäksi, enkä missään nimessä hyväksy sellaista, että nainen hankkiutuu salaa raskaaksi, mutta kun raskaus tuli ilmi, en vaan pystynyt aborttiin. Jotain tapahtui ja abortti oli ehdoton ei. Pari päivää sitten pyysin anteeksi mieheltäni, että en aborttiin pystynyt ja pakotin hänet vanhemmuuteen. Siihen mies vastasi, että "ei se mitään".
ap
Aika omituista jos vieläkin sanoo ettei lasta halua ja se on ihan sama.
Meilläkin siis esikoinen oli yllätys (pillerit käytössä) ja aikaimoinen shokki molemmille, minä olin 18.v ja mies 23.v
Mies ei koko raskausaikana ollut innostunut shoppailusta, kun sanoin että mennään katsomaan vaunuja niin vastaus oli tyyliin ”ei niitä nyt vielä tarvita” mutta ikinä en olisi hyväksynyt sitä jos olisi sanonut että ei lasta halua.
Lapsen synnyttyä sitten alkoi vasta kunnolla tajuta että meitä on kolme, jätti pari harrastustaan, remontoi lastenhuoneen, pyysin jo raskauden aikana että tapetoisi vauvan huoneen yms.. eli alkoi elää ”perhe-elämää” vasta kun vauva tuli kotiin:) hyvä niin, hiukan raskauden aikana jännitin mitä tästä tulee mutta ihana isä on vieläkin kolmelle lapselleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti voi mielipide muuttua, kun näkee lapsen oikeasti.
Silti kuulostaa hurjalta, että olet yksin päättänyt pitää lapsen, vaikka mies ei sitä halua. Vai onko hänkin keskeytysvastainen ja periaate, että nyt se on sitten pakko ottaa vastaan kun on alkunsa saanut?
Abortti on niin henkilökohtainen asia että sitä ei voi tehdä kenenkään mieliksi. Sellaisesta tulee mielenterveysongelmia.
Se voi olla, ettei kiinnostu ollenkaan, tai kiinnostuu syntymän jälkeen, tai kiinnostuu vasta vähän myöhemmin. Kolme vaihtoehtoa. Etukäteen vaikea sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muuttunut ystäväni miehellä, mutta en kyllä välttämättä ylipäätään haluaisi jatkaa suhdetta miehen kanssa joka suhtautuu tuossa vaiheessa noin. Jos ei muutukkaan, niin lapsi saa sen tuntea.
niin sehän tässä pelkona onkin, että lapsi saa tästä kärsiä. Siksi toivon kovasti, että miehen mieli muuttuisi. Suhde tässä päättyy, jos mies ei lasta halua. Mutta ei haluttu erota etukäteen ennenkuin mies näkee lapsensa. Hän on itsekin avoin sille asialle, että mieli saattaa muuttua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla, ettei kiinnostu ollenkaan, tai kiinnostuu syntymän jälkeen, tai kiinnostuu vasta vähän myöhemmin. Kolme vaihtoehtoa. Etukäteen vaikea sanoa.
Niin juurikin näin. Siksi kysyin kokemuksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin helposti se toisen elämän pilaaminen alkaa. Enkä tarkoita miestäsi vaan lasta. Kuka kysyi lapselta haluaako hän syntyä tähän perheeseen ja maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Näin helposti se toisen elämän pilaaminen alkaa. Enkä tarkoita miestäsi vaan lasta. Kuka kysyi lapselta haluaako hän syntyä tähän perheeseen ja maailmaan.
Hyvä pointti. Yleensähän kysytään. Kaikissa kunnon perheissä kysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olin aina ajatellut, että tekisin abortin, jos mies ei haluaisi isäksi, enkä missään nimessä hyväksy sellaista, että nainen hankkiutuu salaa raskaaksi, mutta kun raskaus tuli ilmi, en vaan pystynyt aborttiin. Jotain tapahtui ja abortti oli ehdoton ei. Pari päivää sitten pyysin anteeksi mieheltäni, että en aborttiin pystynyt ja pakotin hänet vanhemmuuteen. Siihen mies vastasi, että "ei se mitään".
ap
Vahinkoraskaus on pelottava mahdollisuus juuri siksi, että raskaushormonit ehtivät ottaa vallan ja vaikuttaa ajatteluun ja päätöksentekoon ohi järjen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olin aina ajatellut, että tekisin abortin, jos mies ei haluaisi isäksi, enkä missään nimessä hyväksy sellaista, että nainen hankkiutuu salaa raskaaksi, mutta kun raskaus tuli ilmi, en vaan pystynyt aborttiin. Jotain tapahtui ja abortti oli ehdoton ei. Pari päivää sitten pyysin anteeksi mieheltäni, että en aborttiin pystynyt ja pakotin hänet vanhemmuuteen. Siihen mies vastasi, että "ei se mitään".
ap
Vahinkoraskaus on pelottava mahdollisuus juuri siksi, että raskaushormonit ehtivät ottaa vallan ja vaikuttaa ajatteluun ja päätöksentekoon ohi järjen.
Mielenkiintoinen järjen konsepti sinulla! Ajatteletko, että ei-raskaana hormonit (niitä on olemassa kaikenlaisia, ei pelkästään lisääntymiseen liittyviä) eivät vaikuta ajatteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika omituista jos vieläkin sanoo ettei lasta halua ja se on ihan sama.
Meilläkin siis esikoinen oli yllätys (pillerit käytössä) ja aikaimoinen shokki molemmille, minä olin 18.v ja mies 23.v
Mies ei koko raskausaikana ollut innostunut shoppailusta, kun sanoin että mennään katsomaan vaunuja niin vastaus oli tyyliin ”ei niitä nyt vielä tarvita” mutta ikinä en olisi hyväksynyt sitä jos olisi sanonut että ei lasta halua.Lapsen synnyttyä sitten alkoi vasta kunnolla tajuta että meitä on kolme, jätti pari harrastustaan, remontoi lastenhuoneen, pyysin jo raskauden aikana että tapetoisi vauvan huoneen yms.. eli alkoi elää ”perhe-elämää” vasta kun vauva tuli kotiin:) hyvä niin, hiukan raskauden aikana jännitin mitä tästä tulee mutta ihana isä on vieläkin kolmelle lapselleen
Mm.. Ja täytyy tähän vielä kommentoida, että mies ei kuulemma vihaa minua, eikä tätä lasta, vaan tätä tilannetta ja vastuuta, mitä lapsesta koituu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin helposti se toisen elämän pilaaminen alkaa. Enkä tarkoita miestäsi vaan lasta. Kuka kysyi lapselta haluaako hän syntyä tähän perheeseen ja maailmaan.
Hyvä pointti. Yleensähän kysytään. Kaikissa kunnon perheissä kysytään.
Niin mietin juuri samaa, että harmi kun en älynnyt lapselta kysyä :'D
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika omituista jos vieläkin sanoo ettei lasta halua ja se on ihan sama.
Meilläkin siis esikoinen oli yllätys (pillerit käytössä) ja aikaimoinen shokki molemmille, minä olin 18.v ja mies 23.v
Mies ei koko raskausaikana ollut innostunut shoppailusta, kun sanoin että mennään katsomaan vaunuja niin vastaus oli tyyliin ”ei niitä nyt vielä tarvita” mutta ikinä en olisi hyväksynyt sitä jos olisi sanonut että ei lasta halua.Lapsen synnyttyä sitten alkoi vasta kunnolla tajuta että meitä on kolme, jätti pari harrastustaan, remontoi lastenhuoneen, pyysin jo raskauden aikana että tapetoisi vauvan huoneen yms.. eli alkoi elää ”perhe-elämää” vasta kun vauva tuli kotiin:) hyvä niin, hiukan raskauden aikana jännitin mitä tästä tulee mutta ihana isä on vieläkin kolmelle lapselleen
Mm.. Ja täytyy tähän vielä kommentoida, että mies ei kuulemma vihaa minua, eikä tätä lasta, vaan tätä tilannetta ja vastuuta, mitä lapsesta koituu.
ap
Vaikuttaa vaan niin keskenkasvuiselta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olin aina ajatellut, että tekisin abortin, jos mies ei haluaisi isäksi, enkä missään nimessä hyväksy sellaista, että nainen hankkiutuu salaa raskaaksi, mutta kun raskaus tuli ilmi, en vaan pystynyt aborttiin. Jotain tapahtui ja abortti oli ehdoton ei. Pari päivää sitten pyysin anteeksi mieheltäni, että en aborttiin pystynyt ja pakotin hänet vanhemmuuteen. Siihen mies vastasi, että "ei se mitään".
ap
Vahinkoraskaus on pelottava mahdollisuus juuri siksi, että raskaushormonit ehtivät ottaa vallan ja vaikuttaa ajatteluun ja päätöksentekoon ohi järjen.
Ehkä ongelma oli kuitenkin ne miehen hormoonit, jotka saivat hänet hakeutumaan yhdyntään? Jos olisi käyttänyt järkeään, olisi ymmärtänyt että ehkäisy ei koskaan ole 100 %, mutta ne hormoonit ne hormoonit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika omituista jos vieläkin sanoo ettei lasta halua ja se on ihan sama.
Meilläkin siis esikoinen oli yllätys (pillerit käytössä) ja aikaimoinen shokki molemmille, minä olin 18.v ja mies 23.v
Mies ei koko raskausaikana ollut innostunut shoppailusta, kun sanoin että mennään katsomaan vaunuja niin vastaus oli tyyliin ”ei niitä nyt vielä tarvita” mutta ikinä en olisi hyväksynyt sitä jos olisi sanonut että ei lasta halua.Lapsen synnyttyä sitten alkoi vasta kunnolla tajuta että meitä on kolme, jätti pari harrastustaan, remontoi lastenhuoneen, pyysin jo raskauden aikana että tapetoisi vauvan huoneen yms.. eli alkoi elää ”perhe-elämää” vasta kun vauva tuli kotiin:) hyvä niin, hiukan raskauden aikana jännitin mitä tästä tulee mutta ihana isä on vieläkin kolmelle lapselleen
Mm.. Ja täytyy tähän vielä kommentoida, että mies ei kuulemma vihaa minua, eikä tätä lasta, vaan tätä tilannetta ja vastuuta, mitä lapsesta koituu.
ap
Voi olla, että hänestä tulee mahtava isä joka ihastuu vauvaan heti kun sen näkee. Juuri tuo vastuuntunto kuulostaa lupaavalta, vaikka hän sen nyt noin negatiivisen kuuloisena ilmaiseekin. Hän on aidosti huolissaan, ei vihainen.
Kyllä se lapsi alkaa kiinnostaa kun se syntyy. Mutta vaipan vaihto tai vauvan kustannuksiin osallistuminen ei kiinnostanut. Kylään katsomaan vauvaa kun huvittaa, lähtee kun huvittaa. Kärsin kovin ja pistin poikki. Nyt lapsi jo 8v. Eikä mä edes muistella sen isää. T. Kokemusta on
Alue: Aihe vapaa
Kyllä voi käydä niin että muuttuu kun lapsi syntyy