Miehen surkea itsetunto

Hän välttelee muiden seuraa koska "ei kestä sitä myötähäpeän määrää". Avautui tästä minulle mollaamalla minulle itseään, minua, kavereitaan, minun kavereita, sukulaisiaan ja minun sukulaisiani, työkavereita, naapureita, hyvänpäiväntuttuja, tuntemattomia ohikulkijoita. Haukkui minua päivittäin. Häpeää tyhmyyttäni, ilmettäni jossain tilanteessa, sanavalintaa, puhumisen määrää, reaktiotani, vaatteitani, vatsantoimintaani, mitä naapurit ajattelevat kun käyn taas vessassa, nukkumisen määrää ja ajankohtaa, sitä etten halua lähteä baariin ja toisaalta jos lähden niin miksi nukun myöhään seuraavana päivänä. Häpeää monissa tilanteissa osaamattomuuttani tai kommenttejani ja kiiruhtaa kommentoimaan niitä muille pilkalliseen sävyyn kuin korjatakseen tilanteen, vaikka on muuten hiljaa. Ylipäätään sijaa elämässä ei ole puutteille vaan kaiken on sujuttava suorittamalla kuin jonkun käsikirjoituksen mukaan tai muuten se laukaisee vahvan negatiivisen reaktion.
Miksi aloin seurustella hänen kanssaan? Koska vaikutti vain ihanan ujolta, ei haukkunut vaan pyrki esiintymään edukseen. On sellainen edelleen muiden seurassa.
Miksi hän alkoi seurustelemaan minun kanssani? En tiedä enkä saanut vastausta.
Miksi olen vielä hänen kanssaan? En enää olekaan.
Ihmettelin joskus miten ihmiset päätyvät yhteen totaalisen mulkun kanssa tutustumatta rauhassa ensin ja mikseivät "kiltit" kelpaa. En tajunnut että joillakin ihmisillä tutustuminen vaatii sen, että on jo yhdessä tämän kanssa.