Vinkkejä hyvien kaverisuhteiden rakentamiseen?
Lapseni on suosittu kaveri, mutta hänellä ei ole parasta kaveria (muutti). Miten saada sellainen? Tai kaksi?
Kavereita on aina riittänyt, mutta monet heistä ovat myös eriskummallisia. Miten saada sellainen perhe yhteistyöhön, joka suurinpiirteiden noudattaisi yhtä hyviä tapoja kuin meilläkin? Koulussa lapseni leikkii myös heidän lastensa kanssa ja lapset ovat käyneet meilläkin, mutta noilla lapsilla on kovin kiireelliset aikataulut, harrastukset ja luottokaveri. Vaikka kaveri ei olisikaan aivan kehittävintä seuraa, kun aina vaan samassa seurassa ovat, niin kuitenkin tilanne voi olla hyväksyttävissä kiireisten vanhempien kannalta ajateltuna.
Olen tottunut opastamaan lapsia meillä, kun leikkiseura on ollut kovin vaihelevaakin. Esim että riisuvat kenkänsä, pesevät kätensä, syövät pöydän ääressä, eivätkä saa vain pelata, vaan kannustan leikkimään yhdessä. Eivät vain olisi niin ajattelemattomia tai "hyppisi aikuisten silmille" hakien rajojaan koko ajan! Muistin olisi oltava niin hyvä ja miellyttämisen haluakin täytyisi olla, ettei kivan, järkevän, huolehtivan ja lastenkin keskuudessa suositun aikuisen eli minun, joka kerta tarvitsisi samoihin asioihin puuttua.
Tahtoisin vapaata leikkiä niinkuin lapsenikin tahtoisi. Meillä on paljon erilaisia leluja, kirjoja, pelejä ym tekemistä. Yksikin lapsi sanoi, että mikään niistä ei kiinnosta, vaikka ei ollut osaa lelusarjoista eläissään nähnyt. Hänellä on hyvin vähän leluja.
Tahtoisin kehittyneempiä lapsia meille. Sellaisia, joilla on yhtä hyvä yleistietämys kuin lapsellamme, mielikuvitukselle rakennusainetta ja leikit onnistuisivat siksi helposti! Eikä vanhemmat yrittäisi vain hyötyä meistä! Olisipa vanhemmilla enemmän aikaa kasvattaa lapsiaan ja ottaa vieras lapsikin hyvään seuraan! Yritämme päästä tällaisen perheen suosioon!
Täytyykin olla kovana, että ei aivan ketä tahansa koko ajan kotiinsa päästä. Auttaako rajaus, että ensin syödään kotona ja sitten mennään kaverille ja vasta myöhemmin, kun olemme parempia tuttuja voisi ruokailla toisenkin luona? Arvostatteko lapsen saattamista kotiin puolin ja toisin? Miten kaukana lapsi saa asua, jotta ette tyydy naapurin ok-kaveriin? Miten usein ehtisitte leikkimään? Onko välttämätöntä olla yhteinen harrastuskin?
Kommentit (8)
Millaisessa kurimuksessa te oikein elätte? Haetteko joka päivä lapsillenne eri ruokkijaa?
Voi Luoja, ootko ihan tosissas? Voi sun lapsi parkaa.
Jos olemme kutsuneet lapsen ruoka-aikaan, niin olemme myös tarjonneet ruokaa, mutta ehkä ei pidä kutsua sellaisia lapsia syömään, joita pitää vähän omituisina? Lapseni hyväksyy kaikki kavereikseen, mutta osan kavereista vierailtua kerran, toteaa, että ehkä ei sittenkään enää toista kertaa. Riittää, että välitunneilla ovat yhdessä. Lapseni on itsevarma. Häntä ei ole koskaan kiusattu -sanoo taatusti suoraan, jos on tarvetta. En oikein vain tiedä, että miten mennä kertomaan perheelle, jossa arki sujuu ilman lapsemme seuraakin, että olisi kiva, jos lapsesi tulisi usemmin meille.
ap
Lapset kehittyvät eri tahtiin. He saavat jo syntyesssän kovin erilaiset lähtökohdat kehitykselleen. Ympäristö joko tukee lapsen mahdollisuuksia kehittyä tai heikentää niitä. Yksi ekaluokkalainen on henkisesti kuin 4 v kun toinen taas on jo lähempänä 11 v. Ap on aivan oikeassa, että aina ei lapsi saa itselleen sopivaa seuraa. Heikommin menestyvät perheet saattavat huomata juuri koulun suosituimmat lapset ja siksi ei olekaan helpooa olla suosittu ja vieläpä vailla sitä parasta kaveria. Lapsi varmasti suree parhaan kaverinsa menettämistäkin.
AV:n kommenttien tasossakaan ei ole kehumista!
Meillä lasten kaverit syövät aina kotonaan. Ymmärrän mitä ap ajaa takaa. Meillä on selvä insinööripoika kasvamassa ja kaipaa kaltaistaan rakentelu- ja puuhailuseuraa. Onneksi alueelle muutti juuri hänelle sopova kaveri. Tätä ennen ei ollut sopivaa kaveria. Monet lapset on valitettavasti sellaisia, että haluavat leikkiä riehumista tai pelaavat kännykällä. Monelta on luovan leikin taidot hukassa.
Anna kaikki rahat !