Muutin kaverin kanssa yh-kommuuniin. Kaveri muuttunut hirviöksi :(

Molemmilla meillä yhdet lapset, ja asiaa kypsyteltiin kauan. Luettiin aiheesta kokemuksia, ja kimppakämppä tuntui lottovoitolta - pienemmät asumiskulut, seuraa, lapselle leikkikaveri, tarvittaessa toinen lapsenvahtina, kotityöt puoliksi etc.

Yhteisasumista kohta 4 kk takana ja oon hermoraunio. Kaveri on muuttunut kuin eri ihmiseksi, koko ajan pahentuen. Pahinta on se, miten kohtelee lastani. Aina vika on mun lapsessa, tiuskii ja välillä karjuukin hänelle, omansa on pyhimys, jos lapset ovat riidelleet tai tehneet yhdessä jotain kolttosta. Rajoittaa tosi paljon lastani. Mullekin on tympeä ja tyly. Kotityöt kasaantuu mulle, ne aiemmat 50/50 - sopimukset unohtuneet autuaasti. Kaveri huitelee milloin missäkin, jättäen lapsensa mun hoitoon, mutta ei puhettakaan, että minä voisin mennä, kun ei "jaksa" minun lasta. Sovittiin, että tehdään yhdessä "terveellistä kotiruokaa" - no, minä teen, minä maksan. Ja annan kaverinkin lapselle, kun tekee pahaa katsoa, että äitinsä varassa jos ruokailu on, syö lähinnä pelkkiä ranskiksia ja jäätelöä.

Tuntuu tosi pahalta ja avuttomalta, mutta ei kai tässä auta kuin muuttaa muksun kanssa omaan kotiin. Ollaan puhuttu tilanteesta, kaveri ei näe ongelmaa, pyyteli vaan anteeksi kun on ollut nyt "vähän stressaantunut ja väsynyt". Kaveruuskin loppuu nyt sitten siihen, sen tiedän :( Näköjään jotkut suhteet vaan kannattaa pitää etäisempinä.