Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon tiedät puolisosi exästä?
31.08.2015 |
Itse jouduin selvittelemään kumppanini ja hänen exänsä välejä pitkään, ja olen siitä vähän ärsyyntynyt, koska jostain syystä kuvittelin, että tyypillisesti nykyinen tietää kumppaninsa exästä korkeintaan nimen ja ammatin. Miten teillä?
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:56"]
Mies on aina puhunut ex-vaimostaan ihan kohteliaasti. Ikävä kyllä naisella oli vakavat mt -ongelmat, on nykyisin kait aika paljon niiden takia sairaalassakin. Eron syynä oli mt -ongelmista johtuvat jatkuvat raivokkaat riidat, joiden takia miehen elämä kotonaan oli jatkuvaa kävelyä munankuorilla.
Periaatteessa jotkut hoidot eivät kait ketään kiinnosta, mutta avioliitot jo kiinnostavatkin. On myös hyvä tietää mihin liitto kaatui.
[/quote]
Mullakin muuten oli mt-ongelmia exäni mukaan. Kävin intensiivisessä terapiassa, että selvisin takaisin työelämään. Sehän se vasta olikin herkkua exälleni, joka käytti hoitojaksoani todistusaineistonaan siitä, että minä olin suhteessa se sairas hullu. Kun vielä olin sairaslomalla paniikkoireiden takia, sanoi ex että katsos nyt kuinka hullu nainen, ja sosiologipuoliso nyökytteli lastenvalvojalle että voi kun säälittää lapsi jättää tuollaiselle narsistille, mutta he eivät voi ottaa lasta heille sillä hankaloitan tilannetta.
Exälle ja uudelle naiselle ei selvinnyt missään vaiheessa, että kävin lastenvalvojalla terapeuttini kanssa ja lapseni sai myöhemmin koulupsykologilta keskusteluapua kun toivoin sitä. Koko ajan taustalla pidin yhteyttä kouluun ja opettajiin, ja pysyin työelämässä turvaverkoston avulla. Miksi olisin edes yrittänyt selvittää asioita exälleni, joka kielsi oman toimintansta täysin. Keskityin vain omaan toipumiseeni ja lapsen hyvinvointiin, ja nyt vuosien jälkeen strategia osoittautui toimivaksi. Voin paremmin kuin koskaan, samoin lapseni. Hullu en ollut missään vaiheessa, koska en päästänyt exän syytöksiä itseeni ja keskityin arpien paranteluun jotka väkivaltainen suhde oli aiheuttanut.
Suomessa on vähän hullunkurinen suhtautuminen terapiaan, ajatellaan että vain hullut käyvät terapiassa. Valitettavasti ne hulluimmat ovat kotona pieksämässä puolisoitaan tai alistamassa työyhteisöään, eli he jotka apua tarvitsisivat myös. Mutta sen sijaan he hakeutuvat uusiin suhteisiin, ja leimaavat exät sekopäisiksi. Ihminen joka selviää kuusi vuotta kestäneestä sairaasta väkivaltasuhteesta ilman terapiaa, on kyllä melkoinen yksilö.. väitän, että ei voi selvitä ilman apua.
Joten on pieni hinta se, ettäex puhuu edelleen minun seonneen päästäni ja joutuneeni hoitoon, ne puheet eivät muuta väitteitä todeksi. Eikä sillä ole merkitystä mitä muut ajattelevat, lasten edunvalvojat ja lastensuojeluviranomaiset ovat AUTTAMASSA lapsia, ja kun he näkevät mikä on lapsen etu, niin he pyrkivät auttamaan sitä vanhempaa. Edelleenkään ex puolisoineen ei tajua, miksi edunvalvoja ei ottanut heidän tarinoitaan vakavasti. Mitään näyttöä ei koskaan ollut siitä, että he olisivat ajatelleet lasta. Käytännössä he kertoivat asianajajalle että hakkasin miestäni ja siksi he eivät uskalla pitää yhteyttä minuun,mutta samaan aikaan lasten edunvalvojalle kertoivat että eivät ota lasta luokseen,koska olen niin hankala. He siis halusivat että sairas ja väkivaltainen nainen jää lapsen lähihuoltajaksi... loogista, eikö totta. Edunvalvoja sanoi suoraan, että jätetään se isä nyt yhtälöstä pois, koska isän motiivi oli mollata minua, eikä edes yrittänyt auttaa lasta vaikka mukamas lapsi kärsi kovasti.. huoh...onneksi se on mennyttä ja nykyisin olen onnellinen siitä, että Suomessa saa apua jos vaan uskaltaa myöntää sitä tarvitsevansa. :) Minulle paras apu oli kun pääsin suhteesta eroon, ja lapseni onni on että mieletään epästabiili isä ei ole ollut hänen elämässään läsnä arjessa. Heillä on välit kunnossa, mutta vuosienkaan jälkeen isä ei kykene olemaan minuun yhteydessä ilman nälvimistä ja panettelua. Lapsen kanssa kuitenkin on ihmisiksi, ja lapsi nauttii ajastaan isänsä kanssa. Se on tärkeintä.
Tämän tarinani kerron siksi, että naiset ymmärtäisivät että asiat eivät aina ole miltä näyttää,ja että ihan kaikki mitä se ihana mies sanoo, ei ole totta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:02"]
Ai että kypsä ihminen hylkää ystävänsä heikolla hetkellä auttamisen sijaan? Että ujous ja kiltteys tekee ihmisestä jotenkin "matalatasoisen"? Olen eri mieltä, mutta tämäkin on tietenkin vain minun mielipiteeni.
Ap
[/quote]
Ujous ja kiltteys eivät ole synonyymi tossumaisuudelle.
Viimeisimmästä tiedän eniten koska miehelläni ja naisella on yhteinen koira viikkosysteemillä. Tiedän nimen, ammatin, osoitteen, kotipaikkakunnan, sisarusten määrän,iän, kauanko suhde kesti, miksi erosivat ja missä he tapasivat. Ei kyllä tarttis kaikkea tuota infoa mutta toisaalta jokaisella on menneisyys ja me olemme hyvissä väleissä ex joten eipä tuo haittaa. Muista ex en tiedä oikeastaan yhtään mitään.
En tiedä kuin nimet ja missä asuvat. Haluaisin tietää enemmän
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:56"]
Mies on aina puhunut ex-vaimostaan ihan kohteliaasti. Ikävä kyllä naisella oli vakavat mt -ongelmat, on nykyisin kait aika paljon niiden takia sairaalassakin. Eron syynä oli mt -ongelmista johtuvat jatkuvat raivokkaat riidat, joiden takia miehen elämä kotonaan oli jatkuvaa kävelyä munankuorilla.
Periaatteessa jotkut hoidot eivät kait ketään kiinnosta, mutta avioliitot jo kiinnostavatkin. On myös hyvä tietää mihin liitto kaatui.
[/quote]
Mullakin muuten oli mt-ongelmia exäni mukaan. Kävin intensiivisessä terapiassa, että selvisin takaisin työelämään. Sehän se vasta olikin herkkua exälleni, joka käytti hoitojaksoani todistusaineistonaan siitä, että minä olin suhteessa se sairas hullu. Kun vielä olin sairaslomalla paniikkoireiden takia, sanoi ex että katsos nyt kuinka hullu nainen, ja sosiologipuoliso nyökytteli lastenvalvojalle että voi kun säälittää lapsi jättää tuollaiselle narsistille, mutta he eivät voi ottaa lasta heille sillä hankaloitan tilannetta.
Exälle ja uudelle naiselle ei selvinnyt missään vaiheessa, että kävin lastenvalvojalla terapeuttini kanssa ja lapseni sai myöhemmin koulupsykologilta keskusteluapua kun toivoin sitä. Koko ajan taustalla pidin yhteyttä kouluun ja opettajiin, ja pysyin työelämässä turvaverkoston avulla. Miksi olisin edes yrittänyt selvittää asioita exälleni, joka kielsi oman toimintansta täysin. Keskityin vain omaan toipumiseeni ja lapsen hyvinvointiin, ja nyt vuosien jälkeen strategia osoittautui toimivaksi. Voin paremmin kuin koskaan, samoin lapseni. Hullu en ollut missään vaiheessa, koska en päästänyt exän syytöksiä itseeni ja keskityin arpien paranteluun jotka väkivaltainen suhde oli aiheuttanut.
Suomessa on vähän hullunkurinen suhtautuminen terapiaan, ajatellaan että vain hullut käyvät terapiassa. Valitettavasti ne hulluimmat ovat kotona pieksämässä puolisoitaan tai alistamassa työyhteisöään, eli he jotka apua tarvitsisivat myös. Mutta sen sijaan he hakeutuvat uusiin suhteisiin, ja leimaavat exät sekopäisiksi. Ihminen joka selviää kuusi vuotta kestäneestä sairaasta väkivaltasuhteesta ilman terapiaa, on kyllä melkoinen yksilö.. väitän, että ei voi selvitä ilman apua.
Joten on pieni hinta se, ettäex puhuu edelleen minun seonneen päästäni ja joutuneeni hoitoon, ne puheet eivät muuta väitteitä todeksi. Eikä sillä ole merkitystä mitä muut ajattelevat, lasten edunvalvojat ja lastensuojeluviranomaiset ovat AUTTAMASSA lapsia, ja kun he näkevät mikä on lapsen etu, niin he pyrkivät auttamaan sitä vanhempaa. Edelleenkään ex puolisoineen ei tajua, miksi edunvalvoja ei ottanut heidän tarinoitaan vakavasti. Mitään näyttöä ei koskaan ollut siitä, että he olisivat ajatelleet lasta. Käytännössä he kertoivat asianajajalle että hakkasin miestäni ja siksi he eivät uskalla pitää yhteyttä minuun,mutta samaan aikaan lasten edunvalvojalle kertoivat että eivät ota lasta luokseen,koska olen niin hankala. He siis halusivat että sairas ja väkivaltainen nainen jää lapsen lähihuoltajaksi... loogista, eikö totta. Edunvalvoja sanoi suoraan, että jätetään se isä nyt yhtälöstä pois, koska isän motiivi oli mollata minua, eikä edes yrittänyt auttaa lasta vaikka mukamas lapsi kärsi kovasti.. huoh...onneksi se on mennyttä ja nykyisin olen onnellinen siitä, että Suomessa saa apua jos vaan uskaltaa myöntää sitä tarvitsevansa. :) Minulle paras apu oli kun pääsin suhteesta eroon, ja lapseni onni on että mieletään epästabiili isä ei ole ollut hänen elämässään läsnä arjessa. Heillä on välit kunnossa, mutta vuosienkaan jälkeen isä ei kykene olemaan minuun yhteydessä ilman nälvimistä ja panettelua. Lapsen kanssa kuitenkin on ihmisiksi, ja lapsi nauttii ajastaan isänsä kanssa. Se on tärkeintä.
Tämän tarinani kerron siksi, että naiset ymmärtäisivät että asiat eivät aina ole miltä näyttää,ja että ihan kaikki mitä se ihana mies sanoo, ei ole totta. :)
[/quote]
Kuule ei ne mt -ongelmat ole jokaisen osalta keksittyjä. Sairaalajaksoja ei taatusti pelklällä mustamaalauksella tule ja kaikkie tiedot eivät kulje miehen kautta. Jos nainen postaa omalla fb -sivullaan sairaalajaksoistaan, niin eipä siinä miehen mustamaalailut vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:59"][quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:37"]
Kenestä heistä?! Ekasta, toisesta, kolmannesta, jne...
[/quote]
Viimeisimmästä exästä tai existä yleensä. Tosiaan, kumppanini ei edes kertonut seurustelleensa elämänsä aikana useamman kuin parin henkilön kanssa ennen kuin se kävi vahingossa ilmi, jolloin hän suostui vastahakoisesti kertomaan vain nimet ja seurusteluvuodet... Ei siitäkään kovin hyvä mieli jäänyt.
Ap
[/quote]
Miksi entistä suhteista pitäsi sitten puhua?! Pidätkö sinä kaikista suhteistasi päiväkirjaa, joista sitten voidaankin lukea koko elämänkerta läpi.
[/quote]
Miksei niistä saisi puhua, ovatko entiset suhteet tabu? Kyllä minua kiinnostaa millaisten ihmisten kanssa kumppanini on elämänsä jakanut ja miksi se ei olekaan toiminut, täytyy löytää yhteinen sävel ja miettiä tulevaisuutta. Minua kiinnostaa myös entiset työpaikat, lapsuuden harrastukset jne jo ihan siksi, että ihminen on minulle rakas. Miksi nimenomaan suhteista puhumista pitäisi tarkoituksella vältellä? Siis kunhan ei mene mihinkään likaisiin yksityiskohtiin.
Ap
[/quote]
Ohiksena, että toki saa puhua muttei painostaa. Esim minun mieheni ei ollut yhtään halukas puhumaan exästään mitään silloin kun tavattiin. En painostanut koska huomasin että se on miehelle jollain tavalla vaikea paikka. Selvisi sitten, että ex oli pettänyt (ja vieläpä naisen kanssa) ja se edelleen vaivasi miestä. Taustalla saattaa olla mitä vain joten siksi ei mielestäni saisi painostaa vaan antaa miehen itse puhua jos siltä tuntuu.
Mä tiedän vähän sitä sun tätä. Itse olen kysynyt. Mies kyllä kertoo kysyttäessä, mutta ei muuten puhu exästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän enemmän miehen exästä kuin ystävistäni vaikka en ole koskaan tavannut koko ihmistä. Esim. yksityiskohdat miehen ja exänsä seksielämästä olisin mielellään jättänyt kuulematta. Mitään en ole itse kysynyt tai halunnut tietää. Pakko ihmetellä miksi kohdalle osuu aina noita exästään jauhavia tyyppejä. On mielestäni ihan ok puhua existään jotain mutta orgasmien määrät yms. menee "pikkasen" yli.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 14:51"]
Tiedän enemmän miehen exästä kuin ystävistäni vaikka en ole koskaan tavannut koko ihmistä. Esim. yksityiskohdat miehen ja exänsä seksielämästä olisin mielellään jättänyt kuulematta. Mitään en ole itse kysynyt tai halunnut tietää. Pakko ihmetellä miksi kohdalle osuu aina noita exästään jauhavia tyyppejä. On mielestäni ihan ok puhua existään jotain mutta orgasmien määrät yms. menee "pikkasen" yli.
[/quote]
Ja edelleen seurustelet saman tyypin kanssa :D? Ei sullakaan kaikki kotona ole
Enemmän kuin haluaisin. Miehellä oli opiskeluaikana vajaan puolen vuoden suhde opiskelukaveriinsa. Muuten en olisi asialla päätäni vaivannut, mutta jostain syystä mies ei ensimmäisen viiden yhdessäolovuotemme aikana kertonut minulle, että suhde oli muutakin aikanaan kuin kaverillinen. Tämä "kaveri" vieraili meillä satunnaisesti ja soitteli miehelleni parin kuukauden välein. Kun minulle lopulta selvisi (mies ihan itse kertoi) suhteen todellinen laatu, sanoin miehelle, että minä en tahdo enää moista "kaveria" tavata, vitutti ihan helvetisti, että olen kestinnyt miehen entistä kumppania TIETÄMÄTTÄ, että tämä on miehen entinen kumppani. Mies perusteli tekoaan sillä, että ei ollut uskaltanut kertoa minulle suhteesta, eikä kehdannut sanoa exälleen, ettei tämä ole meille tervetullut, koska silloin minä olisin saattanut alkaa epäillä, että heidän välillään on ollut joskus muutakin. Ei siis kuulemma olisi halunnut eksäänsä tavata, mutta ei uskaltanut/osannut kieltäytyä. Onneksi mies on sittemmin kasvanut (ja kasvattanut itselleen munat).