Olen kotirouva olosuhteiden pakosta
Tavallaan koen olevani etuoikeutettu, sillä minun ei ole "pakko" mennä töihin. Toisaalta taas olen loukussa. Minulla on akateeminen tutkinto ja tarve hankkia myös oma ura. Lasten kannalta taas kiirettömät aamut, lyhyet koulupäivät ja lomat sujuvat mallikkaasti näin. Kuten tästä viestistäkin huomaa, minua revitään kahtaalle.
Tilanne on tämä mieheni uran vuoksi. Hänen työnsä on semmoista, että ensi vuonna voimme olla vaikka Saksassa. Tosin nyt, kun yksi lapsista on jo koulussa, mies koittaa saada pestit Suomesta. Pestit kestävät yleensä vuoden ja olemme asuneet lukuisilla paikkakunnilla. Minulla on asiantuntijuustyö, johon ei voi noin vain hypätä aina uudestaan, vaan vaatii sitoutumista. Koulutus menee hukkaan, jos menen "hanttihommiin" (jos niihinkään ylikoulutetuna pääsen), mutta meneehän se toisaalta hukkaan näinkin.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:00"]
Ap vastailee:
Olemme muuttaneet usein, kyllä. Se on ollut haastava kaikille. Minä olen tiennyt mihin olen ryhtynyt, kun olen tähän suhteeseen alkanut, en ala vaatia yhtäkkiä miestäni heivaamaan unelmiaan ja uraansa, johon on panostanut koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Ura on semmoinen, että se ei kestä koko elämää, joten tämä tilanne ei ole loputon.
Jatkuvat muutot ovat olleet haastavia. Nyt, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että kaverisuhteet vakiintuvat, tilanne vain hankaloituu, ihan totta. Materialisti en kuitenkaan ole ja lasten etu on turvattu, kiitos huolenpidosta :)
[/quote]
Onko miehesi urheilija? Muuten on vaikea ymmärtää, miten miehen unelmat voisivat olla tärkeämpiä kuin sinun. Urheilu-urassa tosiaan on se hyvä puoli, että se on vain väliaikaista ja sen jälkeen voitte laittaa kaiken panostuksenne sinun unelmien toteuttamiseen.
[/quote]
Emmä tiedä, onko se mitenkään oleellista tässä, mutta kyllä mieheni urheilee ammattitasolla. Ehkäpä sillä on siltä kannalta väliä, että ihmiset jotka eivät tiedä, mitä on ammttiurheilu eivät osaa asettua tähän tilanteeseen ollenkaan. Tilanne ei ole se, että miehen unelmat olisivat tärkeämmät kuin minun. Olen hänen puolestaan niin onnellinen, että on päässyt tähän, mitä on aina halunnut. Ikinä en voisi sitä pois riistää.
[/quote]
Niin, siis tarkoitin juurikin, että urheilu on oikeastaan ainoita asioita, joiden kohdalla ymmärrän, että sillä hetkellä toisen puolison unelmat ja tavoitteet laitetaan hetkeksi syrjään. Hanki lisäkoulutusta, tee vapaaehtoistyötä tai mitä tahansa, millä pidät itsesi "vireessä" ja onnellisena. Ymmärrän hyvin haikeutesi, mutta tosiaan vain väliaikaista :)
[/quote]
Kiitos sanoistasi :)
AP