Lue keskustelun säännöt.
Mitä nyt kun " se oikea" ei olekkaan sitä? Vai onko..
02.10.2006 |
Minä olen koko kuluneen vuoden elänyt hyvin ristiriitaisissa tunteissa.. Miehelläni on alkoholiongelma ja järki sanoo, että tämä ei
voi jatkua.. Sydän vie kuitenkin aina voiton ja annan kaiken taas vain mennä eteenpäin ..päivä kerrrallaan..
Joka kerta kun mieheni lähtee (tuurijuoppo), vannon että nyt riittää, mutta aina kun tilanne taas rauhoittuu, eletään melkein kuin normaali perhe, hautaan asian, ennen kuin tulee taas kuvaannolliseti avokkaalla päin näköä, ja taas mennään, tai voisiko sanoa mies menee..
Tiedän, luultavasti olen läheisriippuvainen, vaikka ulkoisesti olenkin vahva ja itsenäinen ihminen.. niin kukapa " normaali" antaisikaan itseään kohdeltavan kuin pas..aa
Niin paljon olisi sanottavaa, ja tämä pintaraapaisu tuskin kertoo kenellekkään mitään, ja luultavasti joitakin ärsyttääkin, itselle tulee vain aika ajoin tarve purkaa edes osa kaikesta siitä mitä sisällä pyörii..
Kommentit (2)
Sitä vaan haluaa uskoa toisesta hyvää ja kun tilanne taas kerran normalisoituu niin hölmönä uskoo että kaikki on taas oikeasti ok. Sit miettii miten kauhea ihminen olisikaan ollut kun olisi hajottanut perheen, kun mies kuitenkin pohjimmiltaan on niin hyvä ja ihana.
Mutta jossain vaiheessa pitäisi luovuttaa, myöntää itelleen, että ei onnistunut. Jos mies oikeasti näyttää että on muuttanut tapansa niin voihan sitä sitten palata takaisin, ellei sitten eron aikana tajua omaa tyhmyyttään kun tuli siinäkin ukossa roikuttua kaikki nämä vuodet. Toki rakkaus voi löytyä pienen eron aikana uudestaankin, mikä olisikin ihanaa...
Teitpä sitten niin tai näin niin voimia sulle kovasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti teillä ei ole lapsia.. Jätä se ja ota itseäsi niskasta kiinni!