MEDITOIJA, kerro ajattelustasi?

Lopetan ajattelun, eikös se ole koko homman idea?

Jos joku ajatus alkaa, en yleensä ajattele sitä loppuun ja hetken päästä ajatukset lakkaavat kokonaan. Jotkut keskeyttävät ajattelun keskittymällä hengitykseen, jotkut käyttää jotain oom-hokemista, itsellä se on aika samanlaista kuin jos keskeyttäsin ääneen sanotun lauseen. Lopetan sen sanomisen ja hetken päästä olen unohtanut sen. Niihin ajatuksiin ei saa keskittyä vaan niistä on päästettävä irti.

----------------- --- -- --   ---  - - - -  - -     -    -  -      -  -    - -  -     -       -             -             -              

Suunnilleen noin.

Noteeraan etäisesti ajatukseni ja odotan, että se haihtuu itsestään. En "mene sisään" ajatukseen. 

En pyri ajattelemaan mitään, mutta en myöskään estämään ajatuksia .Jos ajatuksia tulee, en tee niistä ongelmaa, katselen vaan niiden kulkemista. Kyllä ne aina jossain vaiheessa loppuu kun niihin ei samaistu vaan katselee kuin ulkopuolisena.

Tunnen muuten aina meditoidessani itseni aika erikoisesti: tunnen olevani tila jossa kaikki tapahtuu, ja se ruumis jota nimelläni kutsutaan, samoin kuin ajatukset, on vain yksiä kohteita siinä tilassa joka olen minä, samoin kuin vaikka kauempaa kuuluvat äänet.