Mitä olet kokenut "väärän ikäisenä"?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että löytyy ihmisiä, jotka ovat kokeneet samoja asioita, mutta vielä en ole kohdannut toista ihmistä, jolle olisi kasaantunut samanlainen kasa samoja kokemuksia. Tai olen kyllä, mutta niissä tapauksissa ikäeroa on ollut useampi kymmenen vuotta.

Minun ongelmani on liikaa aivan liian nuorena ja oman ikäisteni kanssa kerron omasta elämästäni hyvin vähän ja oikeastaan vain tietystä osasta, koska muu menee niin kauas siitä elämänpiiristä, jossa he elävät, että yhteyttä niissä asioissa ei löydy ainakaan toistaiseksi. Olen tällä hetkellä aika yksin, mutta uskon, että tässä asiassa tapahtuu jonkinlaista tasaantumista, kunhan muillekin kertyy enemmän kokemuksia vanhenemisen myötä.

Kerro niistä. Minä olen kokenut kidutusta 2-vuotiaana ja siitä eteenpäin.

Sain isän virallisesti vasta ollessani 16v., kun tutustuin isääni.

Äitini oli alkoholisti, joten jouduin elämään aikuisten maailmassa jo lapsena, ja salailemaan äitini juomista. Näin sellaisia asioita, joista lapsen ei pitäisi tietää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että löytyy ihmisiä, jotka ovat kokeneet samoja asioita, mutta vielä en ole kohdannut toista ihmistä, jolle olisi kasaantunut samanlainen kasa samoja kokemuksia. Tai olen kyllä, mutta niissä tapauksissa ikäeroa on ollut useampi kymmenen vuotta.

Minun ongelmani on liikaa aivan liian nuorena ja oman ikäisteni kanssa kerron omasta elämästäni hyvin vähän ja oikeastaan vain tietystä osasta, koska muu menee niin kauas siitä elämänpiiristä, jossa he elävät, että yhteyttä niissä asioissa ei löydy ainakaan toistaiseksi. Olen tällä hetkellä aika yksin, mutta uskon, että tässä asiassa tapahtuu jonkinlaista tasaantumista, kunhan muillekin kertyy enemmän kokemuksia vanhenemisen myötä.

Kerro niistä. Minä olen kokenut kidutusta 2-vuotiaana ja siitä eteenpäin.

Aloitetaan vaikka viikottaisesta perheväkivallasta 15 vuoden ajan, mihin liittyvät viranomaiskontaktit ovat myös ihan oma lukunsa.

Biologinen isäni tappoi itsensä kun olin ekaluokalla. Isäpuoli terrorisoi perhettä taaperoiästäni alkaen siiten asti kun olin 16v. Näin ja kuulin asioita, mitä lapsen ei koskaan pitäisi.

Sain esikoisen 17-vuotiaana. Menin naimisiin 18-vuotiaana ja nyt nelikymppisenä olen siis ollut samassa avioliitossa jo reippaasti yli 20 vuotta. Valmistuin oikiksesta 34-vuotiaana.

Ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä (yhdynnässä) isäni kanssa kaksivuotiaana. Eli toisin sanoen tehnyt jotakin sellaista joka kuuluu aikuisuuteen sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa sitä ei koskaan pitäisi tehdä minkäänikäisenä.

Eikä tämä ole edes mikään sairas vitsi. Joidenkin ihmisten elämäntarina nyt vain sattuu poikkeamaan normaalista elämänkaaresta rajustikin.

Vierailija kirjoitti:

Neitsyydenmenetys yli 3-kymppisenä.

Olen neitsyt vielä nelikymppisenä ja tulen olemaan loppuun asti (olen nainen). Häpeän tuota suuresti.

Ajoin ajokortin yli 30 vuotiaana.

Menetin isän 11-vuotiaana, äiti kuoli kun olin 17-vuotias. Minulla ei ollut ketään sukulaista tai aikuista elämässä, paitsi sosiaaliviraston tukihenkilö. Sain ekan lapsen 18-vuotiaana, suurperhe 25-vuotiaana. Ensimmäinen työpaikka 36-vuotiaana, ajokortti 45-vuotiaana. Kaikki väärässä iässä. Ensiasunto mahdollinen kun täytän 50 v.

Elätin itseni yrittäjänä 16-vuotiaasta lähtien, sain ensimmäisen lapsen 18 vuotiaana, menin naimisiin 19 vuotiaana, nyt 42 vuotiaana lapset on kaikki muuttaneet pois kotoa ja olen yrityksen myytyäni taloudellisesti vapaa tekemään mitä haluan. (Edelleen muuten naimisissa saman miehen, lasteni isän, kanssa.) Moni kaveri elää nyt ruuhkavuosia.

Aloitin ensimmäisen seurustelusuhteeni 25-vuotiaana, mikä tuntui silloin kauhean vanhalta. Nykypäivänä näin selvästikään ei enää olisi, näyttää siltä, että hyvin suuri osa tuon ikäisistä ei ole vielä seurustellut.