Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään raiskattua? Tai oletko itse?
29.08.2015 |
Kauanko tapahtumasta on aikaa? Miten hän mielestäsi voi? Huomaako hänestä mitenkään tai milloinkaan, että historiassa on jotain ikävää? Puhutteko koskaan asiasta? Käyttäydytko eri tavalla hänen kanssaan / vältätkö jotain puheenaiheita?
Myös raiskatut voivat itse vastata itsestään / miten tovoisivat ihmisten toimivan ym.
Kiitos.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mut on raiskattu, mutta eipä siitä juuri kukaan tiedä, joten kukaan ei kohtele mua mitenkään erityisesti vaan ihan tavalliseen tapaan.
Minut on raiskattu 3 vuotta sitten, en tunne muita raiskattuja. Olen päässyt asiasta yli ihan hyvin, kiitos kuuluu avomiehelleni ja psykologille. Toivoisin, etteivät ihmiset puhuisi julkisesti raiskauksista. Sana raiskaus saa aina voimaan minut pahoin ja sitten muut ihmettelevät miksi lähden itku kurkussa pois.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 16:12"]
Minut on raiskattu 3 vuotta sitten, en tunne muita raiskattuja. Olen päässyt asiasta yli ihan hyvin, kiitos kuuluu avomiehelleni ja psykologille. Toivoisin, etteivät ihmiset puhuisi julkisesti raiskauksista. Sana raiskaus saa aina voimaan minut pahoin ja sitten muut ihmettelevät miksi lähden itku kurkussa pois.
[/quote]
No yli et ole päässyt, jos raiskauksista ei saa kuullesi puhua...
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 16:12"]
Minut on raiskattu 3 vuotta sitten, en tunne muita raiskattuja. Olen päässyt asiasta yli ihan hyvin, kiitos kuuluu avomiehelleni ja psykologille. Toivoisin, etteivät ihmiset puhuisi julkisesti raiskauksista. Sana raiskaus saa aina voimaan minut pahoin ja sitten muut ihmettelevät miksi lähden itku kurkussa pois.
[/quote]
No yli et ole päässyt, jos raiskauksista ei saa kuullesi puhua...
[/quote]
Huom. ihan hyvin. Mikä tarkoittaa sitä, etten mieti asiaa joka päivä, vaan silloin kuin jokin asia muistuttaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden, joka meni oikeuteen asti, mutta raiskaaja ei saanut tuomiota "todisteiden puuttuessa". Pojan sukulaisissa oli kuulemma niin poliisia kuin tuomariakin, tiedä sitten oliko sillä vaikutusta.
En huomaa mitenkään tuota asiaa kyseisestä henkilöstä eikä hän edes tiedä, että minä tiedän asiasta.
Vältän vieraiden ihmisten halailua (se on tosin vaikeaa nykyään kun "Ihanaa-nähdä-halataan" -kulttuuri on aika voimakasta). Osa kavereistani tietää tämän, osaavat kohteliaasti olla halailematta minua (tietämättä syytä).
En halua katsella elokuvia tai lukea kirjoja, joissa on sellaista tai erityisen voimaakkaasti kuvattua väkivaltaa.
En myöskään halua käyttää sanoja raiskaus ja raiskattu.
Vain ihan muutama ihminen elämässäni tietää (aviomies, pari kaveria, perheeni). Miehen kanssa puhumme, jos haluan puhua ja joskus hän saattaa joskus ottaa asian puheeksi. Pystyn kyllä puhumaan hänen kanssaan asiasta. Parheeni ei ole puhunut asiasta mitään vuosiin. Kaverit kuuntelee jos haluan puhua, mutta eivät koskaan ota asiaa puheeksi tai edes vihjaile sinne päin. Äärimmäisen harvoin puhun asiasta - oikeastaan koskaan. Joskus se tulee ohimennen puheeksi, mutta yleensä keskustelu ei jatku jos en itse jatka. Kun ei saa oikein minkäänlaista vastausta, on vaikea tulkita, onko kaveri vain hienotunteinen kuuntelija vai toivooko hän minun olevan hiljaa.
Mulla on kuitenkin usein sellainen olo, että erityisesti kaverini usein ajattelevat asiaa. Itselle asia tulee mieleen joka päivä. Tavallaan haluasin puhua asiasta enemmän, mutta en halua kaataa kenenkään niskaan sitä tai vaikuttaa siltä, että seurani on raskasta ja juttuni vielä raskaampia. En siis itse uskalla ikinä puhua kenenkään kanssa asiasta, vaikka haluaisin. Minulla on ystäviä, kenelle voisin periaatteessa puhua mutta pelkään, että tarinani on liian raskasta kuultavaa. Pelottaa aina ihmisten suhtautuminen. Miehelle en halua purkaa liikaa, ettei se vaikuta parisuhteeseen.
Uskon, että ulospäin vaikutan reippaalta, hyvinvoivalta ja "ylipäässeltä". Tältä yritänkin vaikuttaa. Asia ei ihan niin kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä on 4v. En voi kovin hyvin. Huomaa esim raiskaajan tekemistä arvista. Puhun välillä ympäripyöreästi asiasta. Läheiseni välttelee ottamasta asiaa esille.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 16:32"]
Siitä on 4v. En voi kovin hyvin. Huomaa esim raiskaajan tekemistä arvista. Puhun välillä ympäripyöreästi asiasta. Läheiseni välttelee ottamasta asiaa esille.
[/quote]
Onko sinusta, että asiasta ei puhuta? Vai toivoisitko, että joku muu antaisi joskus tilaisuuden puhumiselle? t. 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on taas sen verran rankka aihe, että fiksut jättäisi noi alapeukut laittamatta. Tosi törkeää.
ap
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 16:32"]
Siitä on 4v. En voi kovin hyvin. Huomaa esim raiskaajan tekemistä arvista. Puhun välillä ympäripyöreästi asiasta. Läheiseni välttelee ottamasta asiaa esille.
[/quote]
Onko sinusta, että asiasta ei puhuta? Vai toivoisitko, että joku muu antaisi joskus tilaisuuden puhumiselle? t. 10
[/quote]öh onko mitä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 16:38"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 16:32"]
Siitä on 4v. En voi kovin hyvin. Huomaa esim raiskaajan tekemistä arvista. Puhun välillä ympäripyöreästi asiasta. Läheiseni välttelee ottamasta asiaa esille.
[/quote]
Onko sinusta, että asiasta ei puhuta? Vai toivoisitko, että joku muu antaisi joskus tilaisuuden puhumiselle? t. 10
[/quote]öh onko mitä??
[/quote]
Anteeksi, siis onko hyvä, että asiasta ei puhuta.
on. en ole kertonut kenellekään. en jaksa raiskauskeskusteluissa olevaa uhrien syyllistämistä. saa suuttumaan koko maailmalle ja voimaan pahoin. olen varuillani, mutta en oikeastaan pelkää. kaduilla koen että minulla on oikeus kävellä mihin kellon aikaan vaan. eikä se pelkääminen mitään auta kun raiskaaja on usein tuttu. haluaisin muuttaa aikaa niin, että siinä tilanteessa en olisi lamaantunut ja voisin lyödä raiskaajaa ja pyytää lopettamaan mutta sen sijaan lamaantneena odotin että loppuisi koska en halunnut suututtaa raiskaajaa jiottei se vahingottaisi enempää.
raiskaustuomiot on käsittämättömän alhaisia ja sen takia en joskus siedä tätä yhteiskuntaa ja varsinkin kuinka vähän miehet ottavat kantaa näihin ja olisivat naisen puolella ja olisivat kovempien tuomioiden kannalla. en tajua tuomioita koska ne vihjaavat että se on vaan seksiä eikä väkivaltaa. useilla on romantisoitu käsitys raiskaamisesta. se on pelkkää väkivaltaa, sattuu. aiheutuu niin fyysisiä ja henkisiä traumoja.
siitä huolmatta en vihaa miehiä, vaan tedän sellaisia ihania herttaiia miehiä joiden en usko pystyvän moiseen. vaikka eihän sitä koskaan tiedä. eihän kukaan halua lyödäkään tai tappaa mutta silti näitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 16:32"]
Siitä on 4v. En voi kovin hyvin. Huomaa esim raiskaajan tekemistä arvista. Puhun välillä ympäripyöreästi asiasta. Läheiseni välttelee ottamasta asiaa esille.
[/quote]
Onko sinusta, että asiasta ei puhuta? Vai toivoisitko, että joku muu antaisi joskus tilaisuuden puhumiselle? t. 10
[/quote]Toivon etteivät läheiseni ottaisi asiaa itse esille. Mutta kuuntelisivat jos haluan siitä itse puhua.
Tänne löysivät lähinnä raiskatut itse. Ei sinänsä yllätä. Harva oikeasti tietää tuntevansa raiskatun.
Mun mielestä raiskaajat saisi hirttää munista ihan kylmästi. Täysin sairas miehen täytyy olla jos pystyy toisen raiskaamaan..en voi käsittää miten mies voi edes kiihottua tilanteessa...tuollaisia miehiä ei voi olla kovin montaa olemassa.
M47
Voimia ja halaus numero 21:lle. Rankka tarina.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 18:18"]
Voimia ja halaus numero 21:lle. Rankka tarina.
[/quote]
Kiitos <3 Onhan tämä elämä ollut aika shaissea. Mutta olen ollut aina täydellisyyden tavoittelija, niin elin sitten yläasteen, lukion ja yliopistoajan kympin tyttönä ja hirveällä paineella tein kaikki asiat täydellisesti. Onneksi itsellä hyvä mies ollut jo yläasteiästä asti ja nykyään vakituinen hyvä työpaikka, niin pysyy elämä kuosissa. Sehän se koomista vaan onkin, kun monesti tämä veli sanoo minulle, että "sinulla on aina kaikki niin hyvin ja täydellistä". Niin, no olen tehnyt ihan saatanasti töitä sen eteen ja pääkoppa ei vieläkään ole täysin terve kaikesta nähdystä ja koetusta paskasta. Lapsuus kun meni hänen ongelmien seassa, esim. nukuin monet yöt auton takapenkillä kun äidin kanssa tätä veljeäni jostain bileistä haettiin ja olenpas ollut melko monta kertaa näkemässä, kun veli jotkut puukot käsissä heiluu kotona ja yrittää hyökätä vanhempieni kimppuun. Ja tuolloinkin olin itse ihan lapsi (ensimmäiset pahat teot näin jo 4-vuotiaana ja siitä sitten näin samaa tähän ikään saakka). Olen myös soittanut poliiseja ja ambulanssia monta kertaa meille, etsinyt veljeäni isäni kanssa kierrellen autolla ympäri pitäjää, kun luultiin että taas se ajaa auton jokeen ja lopulta löydetty hänet tämän raiskaajan oven takaa riehumasta ja poliisit taltuttaa veljeni maahan.
Kevyt lapsuus ja nuoruus mulla hei :D No, veljelläni on ollut pahempi tietenkin. Kerron tätä kai siksi, että ihmiset huomaa, että se raiskaus voi vaikuttaa niin paljon muihinkin kuin vain siihen raiskattuun.
Tästä ketjusta tulee tosi paha mieli...
Päätell voi ainakin, että raiskauksesta ei toivu koskaan ja ilman ammattiapua ja sosiaalista tukea ei varsinkaan.
Vältän sanaa raiskattu, ja huomaa jäljet. Kyselen suoraan kuulumisia ja miten asiaa hoidettu, muuten vuodatan ihan samanlailla angstia/kuulumisia/mielipiteitä sille kuin muillekkib