Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hoitotyön raskaus, määrä ja vastuu ei vähene enemmällä rahalla
19.03.2022 |
Kun terveydenhuollosta, hoitoalasta, lääkäreistä ja hoitajista puhutaan, mielipiteeni on, se mitä terveydenhuoltoon tarvitaan ovat ne lisävakanssit. Lisää kollegoja töihin jakamaan työtaakkaa.
Työn raskaus, määrä ja vastuu ei vähene enemmällä rahalla. Ei tehty työ muodostu asiakkaille = kansalaisille = potilaille turvallisemmaksi sillä miten paljon jotakuta tasan vain ihmisen kestokyvyn omaavaa "kannustetaan" rikkomaan itsensä rahasta, vaan sillä, se työ jaetaan useammille tehden siitä sellaista mitä ihminen kestää tehdä ja saaden tehtävän työn mahdolliseksi tehdä ja saada kunnolla tehdyksi. Siten on enemmän ihmisiä tekemässä sitä samaa työtä jolloin yhdelle ihmiselle ei jäisi liikaa ja hänkin voisi kokea saavansa tehdä työnsä huolellisesti, potilasturvallisesti ja niin hyvin kuin kulloinkin voi.
Jos ihminen on pakotettu kaikessa menemään alta riman eikä tämän anneta kuin sammuttaa paloja edes osittain hetkeksi tietäen se olevan vain hetkellinen laastari, eihän sellaista kenenkään millään tavoin "normaalin" ihmisen pää kestä ikuisesti. Pään kokema stressi hajottaa sitten muun terveyden keski-ikään ehtiessä ellei aiemmin.
Mietitään nyt: jos annamme elävälle olennolle koko ajan mahdottomia tehtäviä, hänelle joko yksittäin mahdottomia, tai täysin mahdottoman määrän, saati kumpaakin yhtä aikaa, mitä siitä seuraa? Minkähänlainen reaktio?
Voidakseen henkisesti hyvin ja kokeakseen toiminnastaan palkitsevuutta ihmisen tulee voida nähdä ja kokea saavansa aikaan sekä olevansa muutosta aikaansaava ja kokea siitä mielihyvää arjessa. Tietysti muutoinkin pärjää sen mitä pärjää jos pärjää mikäli työn määrä ei ole liikaa ja sen kykenee saamaan tehdyksi. Mutta kun ei ja ei, ja edellämainituttukin on ei, niin, no.
Ei siinä todellisuudessa palkannostot auta yhtään muuta tuohon yhtälöön kuin rikkomaan itsensä rahasta, jolloin päätyy ammattilaisen sijasta itse asiakkaaksi.
Lisää vakansseja. Niin paljon lisää, julkinen sote ei ole enää paikka mistä paeta pakoon.
Kommentit (6)
Täällä kotipaikkakunnallani pitäisi vaihtaa pomot. Työpaikkoja olisi kyllä, mutta hakijoita ei. Ei kukaan hae työpaikkaa firmasta, jossa johtaminen on päin helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen miettinyt aloittajan kanssa. Työskentelin hoitoalalla vuosia ja hiljalleen vaihdoin työaikaprosentteja pienemmiksi työn kuormituksen jatkuvasti lisääntyessä, lopulta sitten kokonaan alaa. Mikään palkankorotus ei tuo motivaatiota työn tekemiseen jos jokainen työpäivä on vastenmielinen sen kiireen ja järjettömän paineen vuoksi.
Ei vähene, mutta motivaatio kyllä lisääntyy.
Minulla olisi ehdotus näin lähihoitajana.
Sairaspoissaolot palkattomiksi. Aivan liian moni saikuttaa jatkuvasti ja turhaan ja tekee meidän muiden työstä vieläkin rankempaa.
Leikkausta vaativat vammat voisivat olla palkallisia sairaslomapäiviä.
Totuus satuttaa ja siitä tietää, että se osuu kohdalleen!
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi ehdotus näin lähihoitajana.
Sairaspoissaolot palkattomiksi. Aivan liian moni saikuttaa jatkuvasti ja turhaan ja tekee meidän muiden työstä vieläkin rankempaa.
Leikkausta vaativat vammat voisivat olla palkallisia sairaslomapäiviä.
Totuus satuttaa ja siitä tietää, että se osuu kohdalleen!
Sote-alalla taitaa ne saikut johtua pitkälti tules-vaivoista ja/tai mt-vaivoista, jotka muuten ovat sellaisia vaivoja, joihin se palkankorotus ei auta, eikä palkattomat saikut. Mietitäänpä; rikot itsesi liiallisella työllä ja et saa edes sairauslomasta sitten palkkaa? Juu lisää alan vetovoimaa varmasti...
Olen ap.n kanssa täysin samaa mieltä siitä, että palkankorotus ei todellakaan pitäisi olla ensisijainen tekijä hoitoalan ongelmien korjaamiseksi. Sillä saadaan ehkä hetkellisesti alalle houkuteltua lisää tekijöitä, mutta ne pakenevat kyllä, huomattuaan sen, mitä se hoitotyön todellisuus on. Jos liittojen hamuamat palkankorotukset nyt saadaan, romuttaa se kunta/valtiontaloutta entisestään, ja silti ollaan parin vuoden päästä samassa tilanteessa: ei vaan ole tekijöitä. Palkkaa tärkeämpää olisi saada muita ongelmia korjattua!
Peruspalkka hoitajilla on ihan ok, mutta palkkausta tulisi muuttaa niin, että se vastaisi tekijän ammattitaitoa (eli lisäkoulutuksista lisäpalkkaa), samoin työn vaativuuden mukaan palkka tulisi porrastaa. Samoin resurssilisät tulisi ottaa käyttöön, eli jos vuorosta puuttuu hoitajia, tällöin "lisätyötä" tekeville tulisi maksaa palkanlisää, eikä niinkuin nyt, että ta säästää joka vuorosta, josta puuttuu työvoimaa. Nämä olisivat realistisia muutoksia, joihin löytyisi rahaa kyllä, toisin kuin isoihin könttäkorotuksiin kaikille.
Lopetin itse hoitoalalla n. 7 vuotta sitten, ja yhä edelleen välillä näen painajaisia siitä, että työskentelen kotihoidossa, ja en vaan ehdi tehdä kaikkia asiakkaita. Juoksen ja juoksen, mutta silti pari tuntia ennen vuoron loppua olen vasta listan puolessavälissä. Tai olen laitoshoidossa, laittamassa vanhuksia petiin neljän aikaan. Työkaveri häviää kesken vuoron (sairastuu?) ja minun pitäisi yksin kyetä hoitamaan koko osasto. Se kauhea ahdistus siitä, että en ehdi, en muista, en pysty. Yksikin virhe, ja pakka leviää täydellisesti.
Noiden unien jälkeen olen ahdistunut pitkään, ja ne muistuttavat hyvin siitä, että _mikään_ rahasumma ei saisi minua tekemään tuota työtä enää, ellei työssä itsessään jotain muutu siihen suuntaan, mitä oli silloin yli 20v sitten kun alalla aloitin. Eli esim. riittävästi henkilökuntaa, niin varsinaiseen hoitotyöhön kuin avustaviinkin tehtäviin. Jatkuvan sote-alan kehittämisen ja uudistamisen sijaan pitäisi katsoa taaksepäin: mitä silloin tehtiin toisin (fiksummin), kun alalla vielä oli suht riittävästi työvoimaa, joka kaiken lisäksi pysyi vuosikausia samassa työssä?
Alue: Aihe vapaa
Tarvitaan sekä että.