Nyt se yks tsunamissa perheessä menettänyt on mennyt naimisiin.
Eihän se mulle kuulu, mutta ajattelin vaan teille muillekin ilmoittaa : )))
Tarkotan sitä lahtelaista miestä, joka menetti vaimonsa ja 3 lasta. ja vanhempansa ja muita sukulaisia. Löysi sitten tosi nopeasti uuden heilan vajaassa puolessa vuodessa. Jossain haastattelussa sanoi, että lähes kaiki valokuvat lapsistansa ja vaimostaan heitti menemään.
Onnea vaan uudelle elämälle!
Kommentit (29)
Siinä haukuttiin tätä naista, joka tämän miehen kanssa seurusteli. Jotkut sanoi, että kuka nainen ja vielä sairaanhoitaja voi heti alkaa seurustelemaan miehen kanssa, joka ei ole lapsiaan vielä haudannut ja juttua oli myös niistä perheen valokuvista, jotka päätyi roskiin. Että miten joku voi menneisyytensä heittää roskiin.
Ja sitten ihmeteltiin miten jotkut löytää uuden niin nopesti entisen jälkeen, oli sitten eronnut tai kuollut.
No hyvä kuitenkin, että tämä mies löysi uuden. Ja kiva, että av palsta on olemassa, kuulee aina uusia juoruja.
kamala ajatella että joskus ei enää muista minkä näköisiä omaiset olivat..
muistatteko suuren romanssin Jussi Parviainen - Satu Ruotsalainen, kun kaikki Sadun urheilijana saamat pokaalit piti hävittää.
Hänestä oli otettu paljon kuvia, kun perheen isä harrasti valokuvausta. Lapsen kuoleman jälkeen hävittivät kaikki kuvat ja vielä kamerankin. Lapsia syntyi vielä pari, mutta heistä on kuvia vasta, kun ovat jo muutaman vuoden ikäisiä.
Voi olla katkeraa se menetys.
Itse en kykenisi samaan. Minulta on kuollut läheisiä ihmisiä ja mulla suruaika kesti 2 v, vasta sitten pystyin jatkamaan täysin normaalia elämää. Ei siis ollut kyse puolison tai lasten menetyksestä.
Tässä tapauksessa menetys on kyllä niin käsittämättömän tyrmäävä, että minulla ainakaan ei kyllä ole yhtään ainoaa neuvoa, miten se tulisi käydä läpi.
tuollaisessa tilanteessa, kun _kaikki_ on mennyt, ihminen voi valita tasan sen reitin millä jaksaa huomiseen. Oli se sitten vaikka uusi parisuhde.
Mitä me muut olemme arvostelemaan.
Onnea uuteen elämään!
Komppaan edellisiä, eli tämä on ollut hänen tapansa jatkaa elämää.
Minulta se ei varmaan onnistu, enkä minä hävittäisi kaikkia kuvia.
Hänen kirjastaan päätellen vaan arvelen, että hänkään ei ole suruaan täysin käsitellyt, mutta jospa hänen ei tarvi. Jospa hän on päässyt suunnattomasta surustaan yli uuden suhteen avulla, ilman sitä perinteistä " surusta et voi toipua ennen kuin olet käsitellyt sen perin pohjin jne" .
Onnea vaan hänelle, ja samalla ajatus kaikille muille tsunamin uhreille, kuolleille ja eläville.
Vierailija:
Mutta hyvänen aika, jos ihminen on kolmekymppinen ja mahdollisuus uuteen perheeseen, niin minkä takia ei? Hänelle syntyi 2 poikaa myöhemmin, eikä kukaan voi sanoa, että uusi perhe korvaa täysin vanhan, mutta onpahan jotain, minkä takia elää.
Kuvitelkaa itse, miltä tuntuu, kun koko perhe lähtee ympäriltä pois. Paljonko on iloa elämässä, syytä elää?? Ei paljonkaan. Suotakoon uusi onni kaikille, kenelle se on tullakseen.