Nyt se yks tsunamissa perheessä menettänyt on mennyt naimisiin.

..virhe tekstissä, piti lukea että " minulta se ei varmaan onnistuisi" .

Siis jos menettäisin koko perheeni. Toki ajattelen, että tulisin surusta hulluksi ja päätyisin apaattisena suljetulle loppuiäkseni tai sitten pakkaisin kaikki valokuvat, vauvakirjat ja vihkitodistuksen sormuksinemme jonnekin, hävittäisin kaiken muun ja muuttaisin Afrikkaan tekemään lähetystyötä. En kuitenkaan voi tietää, kun en ole elämässäni mitään niin kauheaa kokenut, että olisi minkäänlaista aavistusta, miten toimisin tilanteessa, kun menettäisin kaiken. Saattaisihan siinä käydä niin, että hautajaisista suoraan syöksyisin baariin ja ensimmäiseen vapaaseen syliin ja hukuttaisin suruni uuteen suhteeseen tai pakottaisin itseni surusta yli tapaamalla uusia ihmisiä ja olemalla avoin uudelle rakkaudelle. Ehkä kiirehtisin uuteen suhteeseen niin pian kuin olisin vielä tarpeeksi nuori saamaan perheen. En tiedä.



Meistä kukaan EI VOI TIETÄÄ, miten vastaavassa tilanteessa toimisi. Ihan sama, mitkä ne kuvitelmat nyt on, niin tällaista asiaa vain ei voi tietää. Siksi meillä kenelläkään ei pitäisi olla minkäänlaisia odotuksia siitä, miten muiden ihmisten " pitäisi" tuollaisen tragedian jälkeen toimia.

Kiinnostaa, kun itsekin majailen Lahdessa.

Mutta en käsitä naisia, yleensä ovat naisia, jotka solmivat avioliiton tai muuten suhteen miehen kanssa, joka juuri on jäänyt leskeksi.



Tiedän erään tälläisen avioliiton, joka solmittiin vuosi miehen leskeytymisen jälkeen ja mies aina humalassa itkee entistä vaimoaan kavereille. Uusi vaimo näki meillä kuvan entisestä vaimosta ja kysyi kuka on kuvassa, samoin uusi vaimo on kysellyt millainen entinen vaimo oli, minusta asioita jotka pitäisi käsitellä puolisoiden välillä jo ennen avioliittoa. Ainakin tuttujeni tapauksessa mies haki lohtua entisen vaimonsa näköiseltä naiselta ja nainen nappasi menestyvän miehen tyttärelleen isäksi.

Mutta, huomaan olevani ihan sairas :-(

Eihän toisen onni ole minulta pois. Miksi sitten olen niin TOSI kateellinen, että tämä mies on saanut jo kaksi perhettä elämässään?! Ja mulla ei ole ensimmäistäkään. Ei hyvää päivää, tää on jo sairasta. Musta on tullut pöpi. Ehkä siksi mulle ei ole löytynyt kumppania elämään, että olen jo liika katkeroitunut?? :-(

Kamala ihminen minä, ehkä ansaitsenkin siis olla yksin.

Jokainen valitsee sen itse. Harvalle se perhe kotiin tuodaan. Tee jotain asian hyväksi. Onnea

Itse haluaisin, että mieheni jatkaisi elämäänsä, jos menettäisi minut ja lapset. Täällä eletään vain kerran. Itse en tiedä mitä tekisin vastaavassa tilanteessa, lähtisin varmaan perään kun en voi edes kuvitella elämää ilman heitä (miestäni ja lapsia).

onneksi tämä on löytänyt jonkun lähelleen.

en voi edes kuvitella sitä hänen tuskaansa kun ajattelee vaimoaan ja lapsiaan jotka menetti.

mitä sitten vaikka heitti kuvat pois, voi olla liian tuskallista niitä katsoa ja ajatuksissa ovat varmasti aina.

Vierailija:

Jokainen valitsee sen itse. Harvalle se perhe kotiin tuodaan. Tee jotain asian hyväksi. Onnea

Ijminen on yksin omasta tahdosta. Jokainen tapaa ihmisiä, mahdollisia kumppaneita joka päivä. Jos ei, se on oma valinta.

että jos ennen häntä kuolen, toivon hänen ottavan uuden vaimon. Ainoa " ehtoni" on, että ottaa sellaisen joka myös välittää lapsistamme.



Kyllä mun mielestä toisella on oikeus onneen puolison kuoleman jälkeenkin. Myös mun lähimmät sukulaiset tietää mielipiteeni asiasta. (just sen takia, ettei tulis syyllistämistä)

Vierailija:" Hankkimalla kumppanin, jestas sentään. Perheetön olin minäkin aikoinaan niin kuin me kaikki. Sitten hankin miehen ja perustin perheen. Erosin. Hankin uuden miehen ja lisää lapsia.

Ijminen on yksin omasta tahdosta. Jokainen tapaa ihmisiä, mahdollisia kumppaneita joka päivä. Jos ei, se on oma valinta."

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Aika menetys, jos koko perhe kuolee. Ei sitä surua uusi nainen paranna eikä mun mielestä ole mitään pahaa, jos löytää nopeasti uuden.

kenenkään suremista ei voi arvostella. Se, että löysi uuden ei tarkoita sitä, että kuolleet unohtuisivat.

annetaan jokaisen hoitaa se tavallaan. Kyllähän se yksi nainenkin joka menetti miehensä ja lapsensa siellä, löysi tosi nopeasti uuden puolison.



Ei sitä oikeasti voi käsittää miltä tuntuu, kun menettää kaikki läheiset samalla kertaa. Ei siinä voi mennä vierestä selittämään, miten siihen kuuluu reagoida.

Vierailija:

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Eihän se mulle kuulu, MUTTA

Jokainen suree tavallaan. Oma liittomme on nyt kestänyt jo kymmenen vuotta.

mies on tavallaan sisäistänyt asian, kaikkien lopullisen menetyksen, ymmärtänyt sen ja tehnyt " elämä jatkuu" ratkaisunsa. Upea ja selväjärkinen tapa selvitä, minusta. Itse varmaan kierisin itsesäälissä seuraavat 10vuotta, ja odottaisin sinnikkäästi, että uni loppuu ja perhe ilmaantuu takaisin joku aamu. En pystyisi tuohon, mutta ymmärrän erittäin hyvin, että joku pystyy. Samalla tavalla ympäri maailmaa, missä ihmisiä kuolee sotiin ja nälkään, selvitään vaan kun on pakko ja aloitetaan alusta. Kun ei sille tapahtuneelle mitään voi, eikä se, että jää tuleen makaamaan, muuta mitään. Minä kadehdin ihmisiä, jotka pystyvät selviämään selväjärkisesti, ja kuvien hävittäminen on minusta itsestään selvää tuossa; jos haluaa itse pysyä järjissään, eikä romahtaa aina, kun näkee valokuvan.

miksi ei saisi mennä naimisiin? Älytöntä, että pitäisi loppuelämä vaan surra eikä saisi tehdä elämässään mitään, mikä tuntuu hyvälle.



Ajatteletko vauvan menettäjistäkin niin, että hullut tekee uuden lapsen???