Mitä eroa: "Erityisherkkä", melankolinen(4), neuroottinen(5), I**P (mbti)?

Voin näin itseni tuollaiseksi aina tunnistaneena sanoa että tuo "Erityisherkät sisäistävät moraalisäännöt tavallista nuorempina" oli erittäin ikävä piirre koska kun joutuu kiusatuksi niin reaktio on ettei siihen halua vastata (pasifistinen ajattelu muutenkin) mitenkään vaan alkaa analysoida tilannetta ja sitä sitten voi jatkua vuosia ja vuosia.

Sitten kun kiusattuna jäin koulusta niin seuraava kiusaaja olikin valtio kun otti huostaan. Ei tuntunut "moraalisesti oikealta" että kiusaajat jää kouluun ja kiusatut hakee poliisi kotoa.

En tiedä mitä tarkoittaa "erityisherkkä" (varsinkin kun se on lainausmerkeissä) tai mbti.

Melankolia on normaalia, elämään kuuluvaa, ajoittaista alakuloa. Ihminen voi olla ajoittain myös neuroottinen, eli hermostuu tai kiihtyy helposti kun hänellä jostakin syystä on syytä siihen. Joillakin on vahvempi taipumus molempiin kuin toisiilla. En pidä kumpaakaan minään sairautena tai diagnosoitavana ongelmana, vaan ihan normaalina, ihmisten laajaan luonteiden ja ominaisuuksien kirjoon kuuluvina asioina. 

Ja joo, en viitsinyt avata linkkiä. :)

No kun täällä nyt on vain klikkausimpotentit hereillä niin kopsataan tuo nyt tähän. Mode voi poistaa jos tulee sanomista...

Poistin artikkelin "toimi näin" jutut ettei nyt tule ihan 100% kopio. Ja en nyt lukenut niitä niin tarkasti läpi että menisin suosittamaan juuri kyseisiä toimia.

Erityisherkkyys ei ole lääketieteellinen diagnoosi vaan joukko synnynnäisiä piirteitä. Termin kehittänyt psykologian tohtori Elaine N. Aron listaa tänä syksynä suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Erityisherkkä lapsi (Nemo) neljä erityisherkkyyden tunnuspiirrettä. Aronin mukaan ihminen ei luultavasti ole erityisherkkä, jos hän ei täytä jokaista neljää kohtaa.

1. Emotionaalinen herkkyys ja empatia.

Erityisherkkyys näkyy esimerkiksi niin, että lapsi tuntee hyvin syvästi, itkee herkästi, tuntuu lukevan vanhempansa ajatukset, tavoittelee täydellisyyttä tai reagoi voimakkaasti, jos tekee pienenkin virheen.

Lapsi vaistoaa herkästi, jos jollain luokkatovereista on paha mieli ja kokee syvää empatiaa myös eläinten kärsimystä kohtaan.

2. Vivahteiden vaistoaminen.

Erityisherkkä lapsi on tavallista tietoisempi esimerkiksi hienoisista äänistä, hajuista tai yksityiskohdista. Lapsella ei välttämättä ole tavallista herkemmät aistit, mutta hän prosessoi havaitsemaansa tavallista tarkemmin.

Hän panee merkille äänensävyt ja ilmeet ja havaitsee rohkaisun tai moitteen pelkästä katseesta.

3. Ärsykkeiden kuormittavuus.

Erityisherkät lapset väsyvät ja kuormittuvat herkästi, koska he ovat jatkuvasti niin tietoisia siitä, mitä heidän sisällään ja ympärillään tapahtuu. Varsinkin kaikki uusi saa heidät helposti väsymään ja pois tolaltaan.

Erityisherkät valittavat herkästi kuumuutta tai kylmyyttä. Kovat äänet hermostuttavat heitä ja he reagoivat rajusti muutoksiin tai kipuun. Seurauksena voi olla itkua ja raivokohtauksia.

4. Asioiden syvällinen käsittely.

Erityisherkät lapset paitsi tekevät tarkkoja huomioita, myös prosessoivat havaitsemaansa syvällisesti. Se voi tulla ilmi lapsen syvämietteisissä kysymyksissä tai nokkelassa huumorintajussa. Toisaalta lapsen voi olla vaikea tehdä päätöksiä tai lämmetä kohdatessaan uusia asioita ja ihmisiä.

Lapsi tarvitsee aikaa, jotta saisi pureskeltua kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa.

Lähde: Elaine N. Aron: Erityisherkkä lapsi (Nemo)

En kyllä oikein lämpene tälle diagnooosille. Mielestäni nämä on ovat kaikille normaaleja tunteita. Ehkä ns erityisherkät eivät kykene vain käsittelemään ja hyväksymään tunteitaan. Kenties tällaiset lapset ovat vain stressaantuneita, ja siksi normmalien asioiden työstäminen ja hyväksyminen ovat vaikka liian vähän levon takia vaikeita

Mä koen olevani tuollainen erityisherkkä, olen aina ollut. Nyt olen vasta saanut omille tuntemuksilleni termin. Eihän se ole mikään sairaus, vaan ihminen vain kokee herkemmin ympäröivän maailman. Pojallani tuntuu olevan samanlaisia piirteitä. Minusta erityisherkkyys on välillä juurikin uuvuttavaa noiden aistiärsykkeiden kuormittavuuden sekä tarkkaavaisuuden takia. Muistan jo lapsena ihmetelleeni, että eivätkö muut todellakaan huomaa erilaisia nyansseja (toki en käyttänyt silloin tuota sanaa) kuten itse huomasin. Ja ei, en ole introvertti, vaan oikeastaan yltiösosiaalinen (lapsena olin kyllä aika ujo). Tuossa mbti:ssäkin olen saanut tulokseksi ENFP.

Hemmetti, minkälaisiksi tunteettomiksi, tilanteita ja vivahteita ymmärtämättömiksi roboteiksi kuvittelette muut? Tottakai varmaan kaikki aivotoiminnaltaan normaalit ihmiset kokevat ihan noin, olemme sitten kaikki erityisherkkiä. Tämä diagnoosi on mielestäni todella narsistinen ja muiden tunteita väheksyvä. Kuinka tunteiden syvyyttä tai tilanteiden nyanssien tajuamista voi mitata?

7, et taida ainakaan olla erityisen herkkä. Kyllähän ihmisissä on eroja, miten hyvin havainnoivat toisten ihmisten tunteita ja ympäristöä. Tämän huomaan ainakin itse ihan joka päivä niin kavereissani kuin perheessänikin.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 06:36"]

7, et taida ainakaan olla erityisen herkkä. Kyllähän ihmisissä on eroja, miten hyvin havainnoivat toisten ihmisten tunteita ja ympäristöä. Tämän huomaan ainakin itse ihan joka päivä niin kavereissani kuin perheessänikin.

[/quote]

kyllä olen, mutta mielestäni ihmisen pitää kyetä tajuaman tilanne. Ei esimerkiksi kaikkea pidä tuoda esiin, sillä jokainen meistä tulkitsee ilmeitä, eleitä, äänensävyjä yms omasta lähtökohdistaan ja kulttuuristaan käsin, ja se voi olla jo toisessa perheessä kasvaneelle erilainen. Monesti myös ihmiset ylitulkitsevat. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu tunteiden kurissapitämisen ihanne, joten jos ihminen hillitsee tunteitaan ei tarkoita ettei hänellä niitä olisi ja paljon! 

Mielestäni "erityisherkkyys" on enemmän sitä ettei kykene lukemaan tunteita tarkemmin, ei pysähdy niiden äärelle ja anna itsensä myös levätä niistä. Viettää hiljaista aikaa. Ihminen, joka on aina menossa ja ennenkaikkea somessa voi helposti turhautua virike- ja tapahtumavyöryn alle ja tuntea itsensä riittämättömäksi käsittelemään tunteitaan. Lisäksi nykyajan tunteiden erittely, jolloin helposti ei voida hyväksyä irrationaalisia pelkoja tai vaikka vihantunteta normaaleina asiona, jotka sattavat välähtää useimpien mielessä, johtaa ylitulkintaan.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 06:36"]

7, et taida ainakaan olla erityisen herkkä. Kyllähän ihmisissä on eroja, miten hyvin havainnoivat toisten ihmisten tunteita ja ympäristöä. Tämän huomaan ainakin itse ihan joka päivä niin kavereissani kuin perheessänikin.

[/quote]

mutta miten sinä voit sanoa, etteivätkö kaikki täyä tee? Ja varmaan tulkitsemme tilanteita eri tavalla. Toiset ovat toki empaattisempia ja huomioivat toisten tunteet, mutta tuntevatko he syvemmin? Otse olen kasvanut ison prrheen nuorimmaisena hyvin sovittelevaksi, ja toki siinä täytyy osata lukea ihmisiä hyvin ja ehkä tavallaan lievästi manipuloida. Mutta en mnisi väittämään omaa tunne- elämääni rikaammaksi, syvemmäksi kuin muiden. 

En mäkään ihan helpolla usko että erityisherkkiä on olemassa. Pikemminkin kyseessä olisi itsensä korostaminen suhteessa muihin.

"Minun lapseni tuntee enemmän ja peremmin kuin te muut ja siksi hänellä on oikeus riehua ja raivota"

Näitä tulee aina silloin tällöin. Joskus oli indigolapset, välillä adhd ja nyt  erityisherkkä. Aina on joku syy jolla perusteella lapsi on erilainen kuin muut vaikka se pirpana on just samanlainen kuin 100 muuta.

Kaikki nuo 4:sen lainaamassa tekstissä luetellut kohdat pätevät minuun ja lapseeni. Toistaiseksi tosin toimintaterapeutti ja puheterauppi ovat puhuneet aistiyliherkkyyksistä. Ollaan menossa neurologisiin testeihin ja psykologille adhd-testiin varmuuden vuoksi. Mitenkään olematta narsistinen, moni on sanonut minustakin, että huomaan herkästi asiat, pystyn ennakoimaan ihmisten kanssa paljon jne. tosin en tiedä johtuuko se vain alkoholisti-isästä ja siitä, että olen keskimmäinen siskoksista. Luulen, että siinä on paljon opittuakin. Tosin oma lapseni on ainoa ja hän huomaa herkästi mielialat ja pohtii todella tarkoin kaikkia asioita. Äänet aiheuttaa ongelmia mm. tarhassa/eskarissa, mutta hänellä ei ole mikään "oikeus riehua ja raivota". Syödessä tarvitsee kuulokkeita ja silloin, kun on paljon ärsykkeitä, on todella hankala käsitellä, koska pitää itse muiden ääntä peittävää huminaa jne.

Erityisherkkä, aistiyliherkkä, adhd, periaatteessa minä en "välitä", koska tiedän, että lapsi tulee pärjäämään hetkittäisistä vaikeuksista huolimatta, en kohtele mitenkään erityisemmin, kasvatan kurilla, koska en pidä huonosti käyttäytyvistä lapsista. Ne saavat minut sekunnissa raivon partaalle. Lapselle on suositeltu pienryhmiä, joten käydään kaikissa testeissä yms, jotta sen saa. Tiedän sen verran itsekin, että pienryhmä auttaa todella paljon jaksamaan koulussa, jakamaan muita ihmisiä ja auttaa opiskelussa todella paljon.

Erityisherkkyys voi varmaan ilmetä virittyneinä aisteina, joista etenkin kuulo-ja hajuaisti voivat toimia tarkemmin kuin keskivertoihmisellä. Ei kai erityisherkkyydellä nyt tarkoitetakaan mitään oikeutta raivota, vaan virittyneempää hermostoa ja aistituntemuksia. Osahan varmasti selittyy luontaisella temperamentilla, kulttuurilla ja opituilla asioilla, mutta kyllä ihmisten herkkyysasteessa ja -tasoissa on eroja. Ja ilman, että kyseessä olisi narsistinen, asperger tai muukaan diagnosoitavissa oleva piirre. Uskoisin, että moni paljon työkseen (tai muuten) ihmisten kanssa tekemisissä oleva huomaa näitä eroja. Minusta ainakin hoiva -ja ohjausammateissa olevilla ihmisillä tulisikin olla asteen verran virittyneempi herkkyys, jotta pystyvät toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja auttamaan heitä.

Luin tuon artikkelin ja allekirjoitan sen täysin. Olen itse erityisherkäksi itseni tunnistava ja voin sanoa, että tämän asian sisäistämisellä on ollut valtava vaikutus elämääni. Melkein 40 vuotta kyselin itseltäni, miksi reagoin asioihin niin erilailla kuin suurin osa muista ihmisistä, mutta nyt tiedän. En minä tätä asiaa tuolla kaduilla muille toitota, mutta minulle tämä on ollut suuri oivallus. Se auttaa minua suhtautumaan armollisemmin omaan itseeni.

Tunnistan tuosta artikkelista myös toisen lapsistani. Hän on aivan täydellinen lapsi. Empaattinen, kiltti ja tottelevainen, oikeudenmukainen ja aivan valtavan älykäs ja huumorintajuinen. Mutta se valtava herkkyys on pakko ottaa huomioon. Hän ei yleensä pidä siitä, että rutiinit muuttuvat. Uusiin asioihin hänet on muistettava valmistella huolella. Välillä lapsi myös murehtii syvästi asioita, joita luultavasti muut hänen ikäisensä eivät edes hoksaa ajatella. Samoin hän myös huomaa muiden tunnetilat hyvin herkästi. Negatiivista koko erityisherkkyydessä onkin ehkä juuri se, että lapsi on taipuvainen kantamaan taakkoja, jotka eivät lapselle kuulu. Jokin uutisissa nähty kurja juttu jää helposti painamaan, puhumattakaan siitä, jos vaikka koulussa tapahtuu jotain, mikä ei sovi lapsen oikeuskäsitykseen.

Lopunperin on oikeastaan ihan sama, uskooko joku muu koko erityisherkkyyden olemassaoloon. Meidän perheen elämään tällä on ollut todella iso, positiivinen vaikutus.

Minun lapseni ei tunne enemmän, mutta voimakkaasti "väärissä paikoissa" ja jää jumiin niihin. Hänellä ei ole oikeutta jäädä riehumaan ja raivoamaan, mutta koska hän on vasta lapsi, meidän aikuisten tulee kiinnittää häneen hieman eritavoin huomiota että hän pääsee raivostaan yli.

Psykologia myöten ovat arvostaneet sitä työtä jota olen lapsen kanssa tehnyt, jopa suoraan ihmetelleet kuinka jaksan. Jaksanhan minä, itseni kaltaista, samoin kuin äitini jaksoi minua. Puhetta ja selittämistä ja ennen kaikkea lapsen kuuntelemista.

7:lle, sinä olet herkkä, se on hyvä. Osaat jättää huomiotta ylimääräiset vihjeet, et kuormitu. Erityisherkkä on se joka ei osaa jättää huomiotta ne ylimääräiset vihjeet ja kuormittuu. On myös niitä joilta puuttuu lähes kokonaan ymmärrys (muiden) tunteista, heille on kehitelty omia diagnoodejaan. Lisäksi erityisherkkä tarvitsee sitä lepoa enemmän kuin herkät tai muut, kun muille riittää pysähtyminen tupakalle tai kahvikupin ääressä, me tarvitsemme koko illan. Väheksyminen on yksi joka kuormittaa paljon, seiskakin voisi helpottaa meidän oloa kuuntelemalla ja keskustelemalla edes minuutin pidempään tai kertomalla suoraan jos ei itse juuri nyt jaksa, me jos ketkä ymmärrämme sen jos joku ei jaksa. Herkkänä osaat varmasti huomata milloin kannattaa viheltää peli tauolle. Maailma olisi niin paljon parempi paikka jos tunteettomia, tunnevammaisia tai meitä yliherkkiä (joka on kuvaavampi kuin erityisherkkä) ei olisi vaan kaikki olisimme vain herkkiä.

Me ehkä emme osaa pysähtyä niiden tunteiden äärelle, joten antakaa meille se hetki aikaa pysähtyä, syyllistäminen tai väheksyminen jumittaa meidät pahemmin. Varsinkin jos satut olemaan opettaja tai päiväkodissa töissä (ei enää seiskalle vaan ihan yleisesti).

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:31"]

Tunnistan tuosta artikkelista myös toisen lapsistani. Hän on aivan täydellinen lapsi. Empaattinen, kiltti ja tottelevainen, oikeudenmukainen ja aivan valtavan älykäs ja huumorintajuinen. Mutta se valtava herkkyys on pakko ottaa huomioon. Hän ei yleensä pidä siitä, että rutiinit muuttuvat. Uusiin asioihin hänet on muistettava valmistella huolella. Välillä lapsi myös murehtii syvästi asioita, joita luultavasti muut hänen ikäisensä eivät edes hoksaa ajatella. Samoin hän myös huomaa muiden tunnetilat hyvin herkästi. Negatiivista koko erityisherkkyydessä onkin ehkä juuri se, että lapsi on taipuvainen kantamaan taakkoja, jotka eivät lapselle kuulu. Jokin uutisissa nähty kurja juttu jää helposti painamaan, puhumattakaan siitä, jos vaikka koulussa tapahtuu jotain, mikä ei sovi lapsen oikeuskäsitykseen.

[/quote]

AP tässä. Lapsena ja pitkään ajattelin että kaikki ovat samanlaisia kuin minä ja huostaanoton jälkeen tuli tunne että onko kaikki ihan järkeviä (esm miksi joku polttaisi tai joisi alkoholia kun tietää mitä vaikutuksia niillä on - ei tulisi itselle mieleenkään). Se on todella ahdistavaa kun tuntee joskus 10v että on suurta osaa aikuisista jollakin selittämättömällä tavalla kehittyneempi ja he vain antavat ymmärtää että sinulla on päässä vikaa jos esm. haistat jotain mitä he eivät haista. No koira kuitenkin haistaa varmasti vielä enemmän kuin minä, niilläkin siis päässä vikaa ... Tupakansavu on jotain sellaista miksi en vakavasti halunnut kertoa tunteistani ensi-ihastukselleni koska poltti. Toisaalta en sitten tiedä miten suhteet normaalin ja tämmöisen herkän välillä oikein toimisi (?).

Tuosta "kurjasta jutusta" vielä sen verran, että 2008 kun pörssit romahti ja siitä oli jatkuvasti uutisia.. Vaikkei itsellä ollut ainuttakaan rommaavaa sijoitusta, niin tuo jätti melkoisen trauman. Olen sittemmin opetellut kaiken pörsseistä vaikken pidän kapitalismista koska siinä on asioita jotka sotii tuota oikeudenmukaisuutta vastaan. (Lähinnä erilaiset aggressiiviseen markkinointiin liittyvät asiat, kilpailuedun saanti ym. - esimerkkinä esm iso lafka jolla paljon rahaa ennestään ostaa hyllytilaa ja tekee brändejä niin että kaappaa markkinat, tai joku pieni jolla on keskinkertainen tuote ottaa paljon lainaa ja ostaa itsensä listojen kärkeen ajaen oikeasti paremmat pois listoilta - Apple storen suomihitit nyt esimerkkinä kun menivät asian julkisesti myöntämään - ei amerikkalaiset firmat olisi totuutta tuollaisesta varmaan kertoneet...)

Erityisherkkyys on todellista. Olen kärsinyt aina ääniyliherkkyydestä, ja tämä periytyi lapsilleni. Lapsena vihasin mm. muiden ihmisten syömisen ääniä niin paljon, että aggressiotaso nousi ja sain raivokohtauksia. Muuten olin ujo ja arka lapsi ja patosin tunteet sisälleni. Muitakin oireita on. Olen erakoitunut osittain erityisherkkyyteni takia. Tulkitsen ihmisten tunnemuutoksia liian tarkasti, ja väsyn voimakkaasti normaali-virikkeellisessä ympäristössä. Olen opetellut keskittymistä, jotta osaisin sulkea pois tarpeettoman ja häiritsevän informaation.

(oikeasti paremmat pois listoilta ) - tämä nyt ei ollut mikään dig suomen peliteollisuutta vastaan vaan pelkästään tuota että hankitaan 'market share' rahalla kylmästi laskien että joka promootioon käytetty euro voi tuoda vaikka 1.2 euroa takaisin tms.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:00"]

 Toisaalta en sitten tiedä miten suhteet normaalin ja tämmöisen herkän välillä oikein toimisi (?).

[/quote]

Oman kokemukseni mukaan toimii ainakin hyvin kiltin "normaalin" ihmisen kanssa. Ei sillä, ettenkö erityisherkkänäkin kokisi olevani normaali ;)

Itseasiassa, on ihan hyvä, että puolisoni ei ole erityisherkkä, sillä silloin se asia voisi saada vähän liikaakin painoarvoa perheessä. Normaali puoliso on tasapainottava tekijä, joka ei anna minun käpertyä liikaa omaan itseeni. Kun joskus uppoudun jankkaamaan jostain mieltä painavasta asiasta, mies on se, joka nykäisee ajatukset ihan uusille raiteille ja vaihtaa keskustelun aihetta kokonaan. Hän on myös se, jolta olen oppinut, ettei maailma romahda, jos rutiinit joskus hetkeksi lentävät romukoppaan tai ettei maailma ylipäätään romahda, tapahtuipa mitä vaan.

Tuo nro 4:n lainaus Elaine Aronin tekstistä sopii meikäläiseen täydellisesti. En ole ikinä ajatellut olevani erityisherkkä, koska olen jo nelikymppinen eikä omassa lapsuudessani sellaisesta puhuttu. Puhuttiin vaan herkkyydestä, ei erityis-sellaisesta. Herkäksi vanhhempani huomasivat minut jo tosi pienenä, kun satujen kohdatkin liikuttivat minut usein kyyneliin, ja surulliset tarinat saattoivat järkyttää jopa viikoiksi. En pystynyt lopettamaan niiden ajattelua, vaikka vanhemmat korostivat että se oli vaan tarina.

Minua on myös aina voimakkaasti kuormittanut liiat ärsykkeet, ja siksi olenkin valinnut jokseenkin erakkomaisen elämän. En esim. koe että kestäisin perhe-elämän ärsykekuormitusta, ja siksi olen valinnut sinkkuuden. Lisäksi ihmisten seurassa häiritsee se, että vaistoan h erkästi heidän eleistään heidän olonsa, ja koska porukassa usein on levottomia tai ahdistuneita, nämä tunteet vaivaavat minuakin.  Toisaalta esim. työssäni (olen terveydenhoitoalalla) tämä herkkyys on todellinen vahvuus, vaikkakin itseäni aika raskaasti kuormittava sellainen. Työn jälkeen en jaksa yhtään ihmissuhteita, koska töissä olen pitkän päivän jo antanut kaiken, aistinut ihmisten oloja ja tunteita ja reagoinut niihin empaattisesti.