Lue keskustelun säännöt.
Jumankauta mä vihaan elämääni
27.08.2015 |
Työ on ihan ok, ja teenkin sitä sitten yrittäjänä melkein koko valveillaoloaikani paitsi viikonloppuisin. Mä olen niin väsynyt! Ei ole yhtään kaveria jonka kanssa viettää niitä viikonloppuja tai mennä yhtään mihinkään. Kökötän aina yksin kotona. Teini-ikäiset lapset osaa olla joskus ihan hirveitä, kuten tänään. Velkaa on niin paljon että on pakkokin tehdä hitosti töitä. Lomaa en ole pitänyt viiteen vuoteen ja kannan ihan kaikesta yksinhuoltajana yksin vastuun. Periaatteessa kaikki on ihan hyvin, mutta mä en vaan jaksa! Jokainen päivä on edellisen toisinto eikä elämässä ole mitään iloja. Ei ole aikaa harrastaa. Olen aina yksin. Ihan aina.
Kommentit (10)
Jos edes raha ei tee onnelliseksi, niin ei kun köyttä kaulaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämä on lähes täydellistä. Oon sinkku, työtön ja ei oo lapsia. Voin käyttää ihan kaiken aikani kokonaan itseeni.
Voi ei. Miten se noin on mennyt? Missä lasten isä? Anna, kun arvaan. Ei välitä.
Nyt kyllä teet jotain kivaa itsellesi. Jos pystyt noin hyvin työt ja lapset hoitamaan, niin teet tosiaan jotain mukavaakin. Pakko se on noin ahkeralla ja reilulla naisella onnistua. Et ole mikään yhteiskunnan elätti.
Kuulostaa surulliselta, mutta mulla on samat fiilikset. Tosin ei ole lapsia eikä kovin paljoa velkaa. Vaan tylsä työ ja melko yksinäistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko lapset mennä vaikka viikonlopuksi mummolaan tai muulle sukulaisen luo? Kunpa voisin auttaa... Tarvitset todella hengähdystauon. Olen itsekin eronnut ja yksin lasten kanssa jotka murkkuiässä, isänsä melkein aina töissä ja omat vanhemmat kaukana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 23:25"]
Mikset muuta Ruotsiin
[/quote]
Tekisi mieli muuttaa vaikka Kiinaan, mutta en kai mä noita kersoja voi kuitenkaan yksin jättää. (en tod. ottais niitä mukaan jo täältä karkuun pääsisin)
ap
No se on voi voi! :D Hanki ens kerralla parempi luonne, parempi koulutus ja parempi ulkonäkö, ha ha! :D
Ei se niin harvinaista taida olla. Niin vihaan minäkin.
Muutin unelmatyön perässä 500 km:n päähän kotiseudustani, jätin perheen ja kaverit. Jep, viihdyn työssäni, mutta se mitä olen tänään tehnyt työn jälkeen... Pessyt vessan ja notkunut koneella. Ei tämä ole paikkani. Ei ole kaupunkini.
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Joku "hanki harrastus" on hyvä neuvo, kunhan vain sellaisen keksisi :P Työkaverit täysin eri ikäluokkaa ja elämänvaihetta.