Mitäs kun (jos) terapiassa vaan itkettää koko ajan?

Sulla on paljon kysymyksiä terapiasta!

Sitten itket. Et ole ainoa joka niin tekee, lisäksi ne terapeutit on nähneet kaiken jo moneen kertaan. 

Ihan ensimmäisen kysymyksen tein terapiasta.

No kyllä minä itkin terapiassa juuri silloin alkuaikoina, silloin kirjaimellisesti padot aukesivat ja pääsin käsittelemään asioita. Rankkaa se oli, mutta samalla se oli minusta myös helpottavaa että sain itkeä asiani ammattiauttajalle. Jälkikäteen helpotti todella paljon. Myöhemmin terapiassa en enää oikeastaa itkenytkään, ehkä kerran pari jos puhuttiin oikein arasta ja tunteellisesta aiheesta.

Pari vuotta sitten menin masennuksen kourissa lääkärille, sain sanotuksi että "mä olen niin väsynyt" ja purskahdin itkuun. Onneksi minulle sattui mitä ihanin nuori naislääkäri kohdalle joka otti asiani tosissaan ja aloitti kanssani joka viikkoiset tapaamiset. Puolisen tuntia kerroin huoliani joka viikko, aluksi itkin joka tapaamisella mutta parin kuukauden kuluttua alkoi helpottaa :) Nyt, pari vuotta myöhemmin muistelen edelleen lämmöllä kyseistä lääkäriä.

Se on kuule valtavan tavallista :) Monet ihmiset ovat pitäneet ahdistuksensa vuosikaudet, jopa vuosikymmenet sisällään, ja yrittäneet kätkeä ne muilta. Sitten kun lopulta on paikassa missä saa vapaasti puhua, ihmisen seurassa joka ymmärtää ammattinsa puolesta eikä järkyty, usein tulee vain helpotuksen itku. Kyllä se aina jossain vaiheessa loppuu, eikä terapeutin edessä tarvitse itkua eikä mitään muutakaan inhimillistä hävetä.

Sehän se just on tarkoitus että purat tunteitasi, siitä terapeutti sinulta odottaa.Ei sinne mitään vitsejä mennä kertomaan