Lue keskustelun säännöt.
Ihan kammottava anoppi, miten selvitä?
27.08.2015 |
Nyt ihan ensiksi: en ole palstan anoppihullu.
Tilanne on se, että anoppini on ihan sadisti. Hallitsee koko perhettään (mieheni lapsuudenperhettä) pelolla. Hänellä on sellainen kaava, että jos joku perheensä jäsen, eli mieheni, hänen siskonsa tai heidän isänsä "hyppii hänen silmilleen", hän kostaa tilanteen muulle perheelle. Lopputulemana kaikki tekevät juuri siten, mitä anoppi tahtoo, koska eivät halua toisten kärsivän.
Jostain käsittämättömästä syystä minä olen nyt valikoitunut anopin vihan kohteeksi. En osaa sanoa miksi, koska tutustuin häneen ihan avoimin mielin, enkä ole tehnyt hänelle koskaan mitään pahaa.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo vuosia, mutta tämä tilanne on nyt kärjistynyt. Anoppi kiusaa minua minkä ehtii, ja ne kerrat kun mieheni on yrittänyt puuttua tilanteeseen, on paska kaatunut suoraan saattohoidossa olevan appeni niskaan. Appi on valtavan kiltti, samoin kuin mieheni sisko...
Appi kuolee varmasti pian, ja silloin asiaa voi lähteä edes jollain tavalla purkamaan, koska mieheni ja siskonsa eivät asu anopin kanssa, eivätkä siten ole suorassa vaikutuspiirissä.
Minua harmittaa, koska sen sijaan, että mieheni syyttäisi äitiään siitä mitä on tehnyt, hän syyttää itseään koska on antanut sen jatkua (minun rääkkäämiseni) niin pitkään.
Mietin lähinnä sitä, että miten voin samalla tukea miestäni surutyössään, välttyä satuttamasta itseäni tosi pahasti, ja päästä asiassa johonkin ratkaisuun?
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 16:56"]
"Räikeimpänä kai minun pyöreät synttärit... Poikansa oli sanonut, että sen yhden parin päivän jakson pyhittää minulle, kun on synttärit ja kaikkea. Ei ole käytettävissä apuna. Anoppi kirjoitti apen nimissä testamentin, jossa oli itse edunsaajana, ohittaen jopa lastensa lakiosuuden. Painosti/pakotti apen allekirjoittamaan ko. paperin, ja järjesti lapsensa asiaa selvittämään siten, että varmasti istuin yksin syntymäpäivänäni. Ja siis tällä ei siinä vaiheessa ollut oikeasti kiire."
Sorry, mut ei oo mahollista :)
[/quote]
Selvä! Miksi ei?
-ap
[/quote]
Luepa ensin, miten testamentti saadaan lainvoimaiseksi.
Melkein luulen, että teillä se sadisti-narsisti olet sinä, joka et päästä miestäsi vanhan isänsä kuolinvuoteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 15:15"]
Ihan mielenkiinnosta, kerro muutama käytännön esimerkki anopin toiminnasta.
[/quote]
Esimerkiksi yhden lapsemme ristiäisissä tuli haukkumaan minulle kaikki sukulaiseni, koska olivat liian hienosti pukeutuneita... Ehdolla, että joko minä kuuntelen tai haukkuu heidät päin naamaa.
Järjesti yhden lapsen synttäreillä kahvipöytäbingon aiheesta josko emännän (minun) mekon kokolapussa on kaksi vai kolme x:ää ja ällä (sidenote, koko oli M).
Räikeimpänä kai minun pyöreät synttärit... Poikansa oli sanonut, että sen yhden parin päivän jakson pyhittää minulle, kun on synttärit ja kaikkea. Ei ole käytettävissä apuna. Anoppi kirjoitti apen nimissä testamentin, jossa oli itse edunsaajana, ohittaen jopa lastensa lakiosuuden. Painosti/pakotti apen allekirjoittamaan ko. paperin, ja järjesti lapsensa asiaa selvittämään siten, että varmasti istuin yksin syntymäpäivänäni. Ja siis tällä ei siinä vaiheessa ollut oikeasti kiire.
Syötti meidän allergiselle lapselle allergisoivaa ainetta. Nauroi päälle kun asiasta huomautettiin.
Syyllisti miestäni siitä, ettei hän päässyt sillä hetkellä viemään äitiään kauppaan... Kuulemma mies kaataa kaiken siskonsa niskaan.
Puhuu mahdollisuudesta esitellä uusi mies lapsilleen, vaikkei appi ole vielä kuollut.
...Ekaa kahta lukuun ottamatta loput viimeisen kuukauden saldoa, ja vain pieni osa niistä.
Ihan joka päivä pitäisi hypätä hänen mukaansa, ottaa haukkuja vastaan samalla. Jos ei näin tehdä niin joku muu kärsii.
Ja siis nuo on kai kokonaisuudessa pientä ja kuulostaa varmaan mitättömältä.
Enkä tosiaan ole itsestäni huolissani, vaan miehestäni ja lapsistamme...
-ap
[/quote]
Montako lasta sulla on? Muista, että niistä jokaisessa on 1/4 anoppia.
Siis appi on saattohoidossa, miehesi halusi olla hänen lähellään ja jopa osallistua apuna hoitoon, mutta sinä et suostu siihen, koska haluat miehen hoitavan ensisijaisesti lapset?
Käsittämättömän julma ihminen olet!
En ymmärrä miksi hyppäätte anopin ehdoilla.
Tavatkaa appea kun anoppi muualla tai ne pakollisena. Muuten ei mitään apuja, hakemisia, viemisiä, yhteydenpitoa, ette vastaa puhelimeen jne. Kun yhteydenpitoa ei ole, ei ole mitään, mitä kostaa kenellekään. Ainakaan te ette ole kuulemassa tilitystä.
Elämä tosiaan on valintoja, te olette aikuisia ihmisiä ja valitsette seuranne. Jo lasten takia pitäisin etäisyyttä, ennen kuin saa otteensa heistäkin.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 17:17"]
Siis appi on saattohoidossa, miehesi halusi olla hänen lähellään ja jopa osallistua apuna hoitoon, mutta sinä et suostu siihen, koska haluat miehen hoitavan ensisijaisesti lapset?
Käsittämättömän julma ihminen olet!
[/quote]
Appi on saattohoidossa saattokodissa, häntä autetaan kaikin voimin. Anopin kauppakäyntejä en tue.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 17:10"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 16:56"]
"Räikeimpänä kai minun pyöreät synttärit... Poikansa oli sanonut, että sen yhden parin päivän jakson pyhittää minulle, kun on synttärit ja kaikkea. Ei ole käytettävissä apuna. Anoppi kirjoitti apen nimissä testamentin, jossa oli itse edunsaajana, ohittaen jopa lastensa lakiosuuden. Painosti/pakotti apen allekirjoittamaan ko. paperin, ja järjesti lapsensa asiaa selvittämään siten, että varmasti istuin yksin syntymäpäivänäni. Ja siis tällä ei siinä vaiheessa ollut oikeasti kiire."
Sorry, mut ei oo mahollista :)
[/quote]
Selvä! Miksi ei?
-ap
[/quote]
Luepa ensin, miten testamentti saadaan lainvoimaiseksi.
Melkein luulen, että teillä se sadisti-narsisti olet sinä, joka et päästä miestäsi vanhan isänsä kuolinvuoteelle.
[/quote]
Mistä kohtaa luit, että testamentti tuli lainvoimaiseksi? Ja mistä sen, etten päästä miestäni isänsä kuolinvuoteelle? Kumpikaan kun ei pidä paikkaansa.
Isäänsä autamme molemmat ihan kaikin voimin ja kaikella ajalla mitä on. Ja tuo testamentti ei tosiaan ole lainvoimainen, ei ole koskaan ollut, mutta selvitettävä se oli.
Mutta kiva tietää, että minä olen sadisti-narsisti.
-ap
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 17:03"]
Miksi sinä kirjoitat " ... Mietin lähinnä sitä, että miten voin samalla tukea miestäni surutyössään, välttyä satuttamasta itseäni tosi pahasti, ja päästä asiassa johonkin ratkaisuun?"
Et sinä oikeasti halua mitään ratkaisua, kun sinä olet Niin Kiltti. Anoppirukka saattaisi vaikka pahoittaa mielensä, jos esimerkiksi lapsesi ristiäisissä olisit nauranut päin naamaa, että itsesi sinä, hyvä anoppi siinä häpäiset itsesi, jos menee päin naamaa sinun sukulaistesi hienon pukeutumisen haukkumaan. Ja sinä höpsö uskoit sen, että hän olisi oikeasti uhkauksensa toteuttanut.
Tiedäthän, että testamentissa pitää olla kaksi jäävitöntä todistajaa, jotka ovat olleet yhtaikaa paikalla. Ketä he olivatkaan? Sitä paitsi lakiosuuden saa aina. Sen saa silloinkin, kun on testamentti. Oikeasti se oli sinun miehesi valinta, että ei ollut sinun syntypäiväjuhlissasi, vaikka sinä yrität sitä anopin syyksi laittaa.
Kun luin nuo viimeiset jutut, en hetkeäkään epäile, että et sinä(kin) olisi anoppihullu. Ihan eävässä elämässä ei taida enää oikeasti olla miniöitä, jotka suostuvat hyppimään anopin pillin mukaan.
[/quote]
Ja tavallaan kiitos tästäkin. Melko provosoivasti kirjoitettu, mutta paljonhan tässä on tottakin. Se on ihan totta, että olisin voinut tuolloin nauraa päin naamaa, ja olisi pitänyt tehdä niin. Mutta tiedättekö kun joku käyttäytyy niin härskisti, niin ensimmäinen ajatus on se, että minä varmaan ymmärsin jotain väärin.
Totta on myös se, että lähdin mukaan siihen, että jos minä vaan tarpeeksi sitä ja tätä, niin sitten se minusta tykkää ja olen unelmaminiä.
Siinä testamentissa oli "yhteisiä ystäviä" todistajina, mutta kuten mainitsin, ei se mennyt läpi. Eikä se olisi mennyt ilman selvittelyitäkään läpi. Tietty olen miehelleni vihainen, ja kyllä, minusta juuri hän teki ratkaisun hylätä minut silloin, ei anoppi. Mutta se anoppi sen tilanteen järjesti yhtä kaikki.
Ja kyllä, olen itselleni vihainen kun olen tämän sallinut.
Nyt tästä kuitenkin pitää päästä pois, kaikkien virheideni jälkeen...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis yhtä tyhjän kanssa kiristää tuolla testamenttiasialla, koska sillä testamentilla ei ole mitään virkaa.
Vaikeimmat ihmissuhteet ovat parhaimpia opettajiamme? Ehkä voit anopin avustuksella nousta omaan voimaasi. Sanoa kiitti nyt riitti. Vetää rajasi ja vartioida niitä pystypäin. Myötätuntoni todella heräsi. Kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jankutan, myönnän, mutta kyllähän jokainen tajuaa, ettei tuollainen testamentti päde, eikä sen myötä ole mitään selvitettävääkään, kuin korkeintaan asian toteaminen anopille puhelimessa ja sitten puhelin kiinni ja yhteistä iltaa viettämään. Mutta ei kovin terveeltä kyllä kuulosta, kun tulossa on perinnön jakoa ja hautajaisvalmisteluja, niin keksii varmaan vielä vaikka millaista simputusta. Voimia.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 17:10"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 16:56"]
"Räikeimpänä kai minun pyöreät synttärit... Poikansa oli sanonut, että sen yhden parin päivän jakson pyhittää minulle, kun on synttärit ja kaikkea. Ei ole käytettävissä apuna. Anoppi kirjoitti apen nimissä testamentin, jossa oli itse edunsaajana, ohittaen jopa lastensa lakiosuuden. Painosti/pakotti apen allekirjoittamaan ko. paperin, ja järjesti lapsensa asiaa selvittämään siten, että varmasti istuin yksin syntymäpäivänäni. Ja siis tällä ei siinä vaiheessa ollut oikeasti kiire."
Sorry, mut ei oo mahollista :)
[/quote]
Selvä! Miksi ei?
-ap
[/quote]
Luepa ensin, miten testamentti saadaan lainvoimaiseksi.
Melkein luulen, että teillä se sadisti-narsisti olet sinä, joka et päästä miestäsi vanhan isänsä kuolinvuoteelle.
[/quote]
Mistä kohtaa luit, että testamentti tuli lainvoimaiseksi? Ja mistä sen, etten päästä miestäni isänsä kuolinvuoteelle? Kumpikaan kun ei pidä paikkaansa.
Isäänsä autamme molemmat ihan kaikin voimin ja kaikella ajalla mitä on. Ja tuo testamentti ei tosiaan ole lainvoimainen, ei ole koskaan ollut, mutta selvitettävä se oli.
Mutta kiva tietää, että minä olen sadisti-narsisti.
-ap
[/quote]
Mitä selvittämistä on pätemättömässä testamentissa ennen sen tekijän kuolemaa? Et edes voi selvittää sitä, se kun ei kuulu sinulle yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:40"]
Jankutan, myönnän, mutta kyllähän jokainen tajuaa, ettei tuollainen testamentti päde, eikä sen myötä ole mitään selvitettävääkään, kuin korkeintaan asian toteaminen anopille puhelimessa ja sitten puhelin kiinni ja yhteistä iltaa viettämään. Mutta ei kovin terveeltä kyllä kuulosta, kun tulossa on perinnön jakoa ja hautajaisvalmisteluja, niin keksii varmaan vielä vaikka millaista simputusta. Voimia.
[/quote]
Olen ihan samaa mieltä, mutta se testamentti on tässä kuitenkin ihan sivujuonne. Vain yksi asia muiden joukossa, eikä ongelma itsenään... Muuten olen samaa mieltä, että se on vain yksi indikaatio tulevista ongelmista.
-ap
V.ttu mikä hullu. Ja mitä tossuja se porukka on. Onko joku mainitsemistasi alaikäinen? Kuten miehesi tai tämän sisko? Jos ei niin kuka täyspäinen on moisen hirviön kanssa tekemisissä. Antakaa riehua yksinään kämpässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:37"]
Vaikeimmat ihmissuhteet ovat parhaimpia opettajiamme? Ehkä voit anopin avustuksella nousta omaan voimaasi. Sanoa kiitti nyt riitti. Vetää rajasi ja vartioida niitä pystypäin. Myötätuntoni todella heräsi. Kaikkea hyvää!
[/quote]
Kiitos paljon!
-ap
Siis eukkohan on hullu. Siis sadistisen narsisti. Mitä oikeasti anoppi voisi sulle tehdä? Vastaus on - ei mitään. Anna sen hullun olla.
Tod näköisesti kun appi kuolee hän ottaa martyyriviitan esiin ja esittää surevaa ja yrittää saada lapsensa taas valtansa piiriin. Miehesi ja siskon pitäisi nyt ottaa maalaisjärki mukaan ja "muka olla" leikissä mukana.
Eli joku vuorottelusysteemi kyläilyssä jota ei muuteta anopin pyynnöstä. Laittakaa rajat.
Sen verran päivitystä, että tähän jos johonkin tämä liittomme kaatuu. Kävi niin, että esikoisen synttärikahvit ehtivät apen kuoleman edelle. Minä olen antanut mahdollisuuden, että anoppi saa tulla, ja hymyilen nätisti, jos jotain juhlia tulee ennen apen kuolemaa.
Mies jokseenkin henkseleitä paukutellen oli kovasti sitä mieltä, että ei tarvitse anoppia kutsua ja hän kyllä hoitaa puinnit. Nyt kun tilanne on käsillä, anoppia ei ole kutsuttu. Anoppi on todella kiukkuinen, ja mieheni ilmoitti minulle, että minä hämmennän niin paljon, ettei hän voi keskittyä isänsä viimeisiin päiviin. Jotenkin tämä on nyt kokonaan minun syyni...
Ilmeisesti mies oli ajatellut, että isänsä ehtii kuolla ennen tällaisia selvittelyitä, ja nyt kun ei ehtinytkään, minulle on turvallisempaa kiukutella kuin äidille.
Viimeisimmän viestini jälkeen anoppi on vaatinut paria kauppakäyntiä, kyytiä katsomaan appea sairaalaan, sekä sitä, että meidän alakoululainen näkövammainen autisti jätetään yksin kotiin, tai vaihtoehtoisesti vuotta vanhemman sisarensa vastuulle, jotta päästään hoitamaan hänen asioitaan.
Niin, ja "teiltä ei sitten yhtään apua heru", tilanteessa jossa mieheni oli ollut siellä monta yötä parin viikon aikana, käyttänyt rouvaa kaupassa välipäivinä, ja vielä hoitanut isänsä paperihommia...
En tiedä mitä meidän pitäisi tehdä, että se olisi tarpeeksi.
-ap
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 15:19"]
En tiedä mitä meidän pitäisi tehdä, että se olisi tarpeeksi.
-ap
[/quote]
Tämän tarinan konna ei ole se anoppi. Ongelma on sinun ( ja miehesi) päässä, kun teillä on joku pakkomielle olla "tarpeeksi".
Ei hyvä ystävä, teillä on ihan ikioma elämä ja velvollisuus elää sitä, ei hyppiä anopin pillin mukaan.
Anoppi pompottaa teitä muita ihan niin kauan kun te muut siihen suostutte.
Miehesi on se jonka pitäisi nyt viheltää peli poikki ja katkaista napanuora ja keskittyä omaan perheeseensä vaihteeksi vaikka äiti-mamma kuinka riehuisi.
Minulla on omakohtainen kokemus apen uudesta vaimosta joka olisi halunnut pitää mieheni ikuisesti heidän helmoissaan ja ei voi sietää minua vaikka ei edes minua kunnolla tunne eikä halukaan tuntea. Mutta kun mieheni piru vieköön meni ja rakastui ja teki pari lastakin.
Minä en ole missään tekemisissä kyseisen naisen kanssa ikinä enkä missään. Meidän tyttäremme sai saman kylmän kohtelun kuin minä kun kasvoi teiniksi ja hänkään ei ole enää missään tekemisissä.
Mies ja poika käy yhä vaarin luona ja eukko menee siinä sivussa ;) minulle tämä on ok kunhan minua ei siihen sotketa ja poika jätetään rauhaan.
Muistatko gladiaattorien verkon. Yksi heittää sen, toinen uhkaa hiilihangolla, kolmas näyttää valkosipulia ja teroitettua seivästä. Jokaiselle kuulosuojaimet ja hitsauslasit.
Ei maar, eihän tuossa voi muuta kuin etsiä apua kaikille muille. Tarvittaisiin ihmisenkesytysfirmoja, jotka tulisivat laittamaan tuollaiset yksilöt ruotuun. Säikytellyillä lapsilla pitäisi myös olla oikeus haastaa vanhempansa oikeuteen aikuisiällä.