Lue keskustelun säännöt.
Voiko aikuinen ihminen saada "varavanhemmat" jostain?
18.03.2022 |
Oma äitini ei välitä minusta tai muista lapsistaan pätkääkään, vaan välttelee meitä niin hyvin ja paljon kuin osaa. Jätti meidät isiemme hoidettaviksi ja aikuisenakin välttelee jopa vuosikausia putkeen. Ei hän halua vuosikausiin tavata edes lastenlapsiaan, ja uhriutuu, jos hänelle soitetaan vaikka kerran parissa kuukaudessa (kokee, että hänelle soitetaan "aina").
Jos isääkään ei enää ole, niin mistä aikuinen voisi saada "varavanhemmat", joiden luokse voisi mennä joskus kyläilemään (tai jotka tulisivat kyläilemään) ja joiden kanssa voisi jutella joskus puhelimessa ja auttaa vähäsen puolin ja toisin.
Olen ihan todella yksinäinen. Äidilleni en uskalla yleensä edes soittaa, kun hän todennäköisesti vain haukkuu minut, jos soitan.
Kommentit (17)
Pohdin jo 10v sitten, että haluaisin isän ja äidin itselleni. Isän, joka keräisi sieniä ja paistaisi ne pannulla minulle. Äidin, joka iloisena katselisi kaunareita ja kertoisi päivän tapahtumista. Miksei minua ole aikuisadoptoitu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SPR ystävätoiminta, tapaat ystävää silloin kun se teille molemmille sopii.
Olen tuota äititraumaani koettanut selvitellä jo aiemminkin vuosikausia tuloksetta. Ilmeisesti on mahdotonta löytää joku "varaäiti", jos on itse aikuinen nainen. Naisia ei nyt vain kiinnosta tukea/auttaa jotain nuorempaa naista, jos tämä ei ole biologinen jälkeläinen. Huomaan, että omat tätinikin suhtautuvat minuun hieman virallisen etäisesti ja jäljellä oleva mummoni kärsii pahasta dementiasta. On hyvinkin orpo olo käytännössä.
Kelpaisi tännekin. Alkaa olla voimat vähissä, kun ensin on saanut kasvattaa itsensä ja olla vanhempi vanhemmilleen. Siihen päälle omat lapset.
Yksi aikuinen, joka halaisi ja välittäisi, olisi ihana. Vaikka muutaman kerran vuodessa, edes 10 minuuttia se tunne, että voi hengähtää ja joku vähän vanhempi välittää. Sillä jaksaisi jo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuota äititraumaani koettanut selvitellä jo aiemminkin vuosikausia tuloksetta. Ilmeisesti on mahdotonta löytää joku "varaäiti", jos on itse aikuinen nainen. Naisia ei nyt vain kiinnosta tukea/auttaa jotain nuorempaa naista, jos tämä ei ole biologinen jälkeläinen. Huomaan, että omat tätinikin suhtautuvat minuun hieman virallisen etäisesti ja jäljellä oleva mummoni kärsii pahasta dementiasta. On hyvinkin orpo olo käytännössä.
Ihan kuin näppiksestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Oliko teillä pienenä vaikka hoitotätiä? Ota yhteyttä häneen. Entä kummit? Vanhempiesi sisarukset? Vaikka ei olisi ollut pitkään aikaan yhteyksissä, yhteyden voi aina ottaa. He voivat ilahtua paljonkin.
Ei ollut hoitotätiä ja olin päiväkodissa. Mummoni on dementoitunut ja tätini suhtautuvat minuun jotenkin etäisen vieraskoreasti jostain syystä. Tulee sellainen olo, että he eivät välitä. Joku entinen äitipuoleni (isäni exä vuosien takaa) voisi olla mahdollinen vaihtoehto, mutten oikein heitäkään enää nykyisin tunne.
Ihan hiton hyvä idea ! Minulle myös vaikka olen jo 65.
Omia vanhempia ei paljon viitsi muistella.
No oikeastaan olen jo liian vanha mutta ajatuksena tämä on tosi hyvä. Toivottavasti löytyy !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole ollut ikinä hoidossa. Kaikkiin ihmisiin piti pitää välimatkaa ja mistään asioista ei saanut missään puhua. Kulissit piti pitää pystyssä. Kukaan ei tiennyt lapsena, nuorena eikä oikeastaan vieläkään minusta mitään.
Haluaisin itsekin isän ja äidin. Ihmiset joihin turvata. Saisi vain olla. Ja ehkä itkeä. Ensimmäistä kertaa ikinä jollekin.
Mamma kirjoitti:
Ihan hiton hyvä idea ! Minulle myös vaikka olen jo 65.
Omia vanhempia ei paljon viitsi muistella.
No oikeastaan olen jo liian vanha mutta ajatuksena tämä on tosi hyvä. Toivottavasti löytyy !
Sinähän voisit alkaa varamummoksi itse jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki puoliso, jolla on hyvät välit (suht miellyttäviin) vanhempiinsa. Heidän kanssaan voit päästä vanhempi-lapsi-tyyliseen asemaan, etenkin jos hankitte omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuota äititraumaani koettanut selvitellä jo aiemminkin vuosikausia tuloksetta. Ilmeisesti on mahdotonta löytää joku "varaäiti", jos on itse aikuinen nainen. Naisia ei nyt vain kiinnosta tukea/auttaa jotain nuorempaa naista, jos tämä ei ole biologinen jälkeläinen. Huomaan, että omat tätinikin suhtautuvat minuun hieman virallisen etäisesti ja jäljellä oleva mummoni kärsii pahasta dementiasta. On hyvinkin orpo olo käytännössä.
Kiinnostaisiko sitä nuorempaa naista sitten hoitaa sitä dementikkomummoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuota äititraumaani koettanut selvitellä jo aiemminkin vuosikausia tuloksetta. Ilmeisesti on mahdotonta löytää joku "varaäiti", jos on itse aikuinen nainen. Naisia ei nyt vain kiinnosta tukea/auttaa jotain nuorempaa naista, jos tämä ei ole biologinen jälkeläinen. Huomaan, että omat tätinikin suhtautuvat minuun hieman virallisen etäisesti ja jäljellä oleva mummoni kärsii pahasta dementiasta. On hyvinkin orpo olo käytännössä.
Minulla on työpaikan vanhemmat naiset tulleet läheisiksi, varmaan juuri siksi kun oma äitini on ollut kylmä ja etäinen.
Harrastusten parista voi löytääkin. Mene tutustumaan paikallisiin Marttoihin tai osallistu kansalaisopiston kudontakurssille. Niistä hyvinkin löytää sen sosiaalisen vanhemman naisen, jolla on halua, aikaa ja jaksamista olla varaäiti/mummi. Parhaassa tapauksessa tulee varaisä/pappa siinä mukana sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurakunnasta olen parikymppisenä ja myöhemminkin saanut varamummon ja varaäitejä.
Osan kanssa edelleen yhteyksissä (osa jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen). Itse olen nyt 40+ikäinen.
Saatko paremmat välit sisaruksiin? Aikuisena pitää itse alkaa olla aikuinen elämässä.
Kun tulin aikuiseksi, minusta tuli hyvinkin läheinen elämässäni olleiden aikuisten kanssa, ja niiden joukosta on löytynyt erityisesti yksi henkilö, joka on minulle kuin vanhempi. Elämässäni ei ole oikeastaan ketään muuta, jonka kanssa pystyisin puhumaan asioista niin kuin ne ovat. Sisarukseni, vanhempani ja sukulaiseni ovat kaikki jotenkin osallisia, mikä vääristää heidän näkemyksiään, kun taas tämä henkilö on nähnyt asiat ulkopuolelta mutta tuntee ne silti hyvin.
Surullista. Oliko teillä pienenä vaikka hoitotätiä? Ota yhteyttä häneen. Entä kummit? Vanhempiesi sisarukset? Vaikka ei olisi ollut pitkään aikaan yhteyksissä, yhteyden voi aina ottaa. He voivat ilahtua paljonkin.