Lue keskustelun säännöt.
32 v abortti?
26.08.2015 |
Pohdiskelen mitä tehdä. Olen 32 vuotta, ihan ok vakituinen työ, vakituinen parisuhde. Nyt huomasin että olen raskaana. Tuntuu että en jaksaisi huolehtia lapsesta. Ihmettelen miten muut jaksaa? Koko oma vapaus mennyttä, enkä nytkään meinaa jaksaa työelämän ohessa juuri mitään muuta. Ihanaa rauhoittua ja lukea pari tuntia sängyssä. Lapsen kanssa kaikki tämä olisi mennyttä.
Lisäksi asuminen on niin kallista, että vaikka miehen kanssa bruttotulot jotain 70-80 000 vuodessa, siltikin ok-talon tms. isomman hankinta tuntuu ylivoimaiselle.
Kumminkin illan kohta lähempänä neljää kymppiä. Pitäskö tässä vaiheessa ihmisen jo jaksaa?
Kommentit (5)
Jos ei jaksa, niin ei kannata.
Itse en tiedä, olisinko jaksanut lasta jos puolisona ei olisi ollut tyyppi, jonka kanssa vastuun voi jakaa 50/50. Sinulla ilmeisesti ei näin ole, koska et sanallakaan viittaa puolisosi jaksamiseen tai hänen mielipiteeseensä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 20:42"]
Ei taida kohdallasi sosiaaliset syyt täyttyä.
[/quote]
Täyttyvät varmasti.
No miehet aina kuvittelee ja vakuuttelee että jaksaa ja haluaa. Ja kuvittelevat että naisilla on jokin "vaisto" millä selviää synntyksestä ja kaikesta muusta. Ettei enää huvita käydä ulkona, ottaa viiniä ym. Kun kysyin että vaihdettaisko paikkoja tai haluaako olla juomatta vuoden mun seurana :) ei mulla vaan oo..
Mies ihan ok, innoissaankin, mutta ei se silti ole sama juttu. Tiedän että mankuu päästä matkoille ym. Nytkin työmatkalla kuukauden.. Ap
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 20:42"]
Ei taida kohdallasi sosiaaliset syyt täyttyä.
[/quote]
Täyttyy ne, jos ei jaksa, se on sosiaalinen syy. Älä pidä lasta. Minusta tuntui tuolta myös ennen lapsia, mutta en oikein uskonut, ettei lapsia jaksa, kun kukaan ei oikeastaan koskaan sano, että ei jaksa. Mies halusi lapsia ja lupasi ne hoitaakin ja meillä on kaksi lasta. Mä oon lopen uupunut äidin rooliin, mies kyllä hoitaa lapset, mutta lapset ei tajunneetkaan, että oli tällainen "diili" ja työllistävät minua ihan kiitettävästi silti... En viitsi aivan olla etten minkäänlaista suhdetta heihin luo tietenkään, nyt kun tämä enpäs-osannut-ajatella -etukäteen -sudenkuoppa paljastui.
Haluan mä sen verran toki lasten hyvää. Mutta aika itsekäs oon, kun voimavarat on todella vähäiset, eli voit ihan hyvin tehdä abortin, eikä glorioida äitiyttä. Jos sitten ihan OIKEASTI tuntisit vauvakuumetta, niin voit hankkiutua myöhemmin raskaaksi. Kaikki mystiikka abortin ympäriltä pitäisi minusta purkaa. Se voi todellakin olla vain proseduuri ja toimenpide, ei sen kummempaa. (yhden abortin kokeneena sanon näin.)
Ei taida kohdallasi sosiaaliset syyt täyttyä.