Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten jatkaa elämää katkeroitumatta
18.03.2022 |
Miten jatkaa elämää katkeroitumatta?
Perheen arjen toimivuuden vuoksi joudun venymään ja paukkumaan yli oman sietokyvyn. En millään jaksaisi, mutta pakko jaksaa. Lopputuloksena apean oloinen takakireä ja väsähtänyt äitihahmo, joka lähes aina kuullessaan nimensä vastaa kyllästyneellä äänellä.
Tiedän, tämä ei ole hyvä näin lapsille eikä kenellekään muulle. Miten kääntää kurssia positiivisempaan? Minkä avulla tai voimalla jaksaa kun ei oikeasti jaksaisi yhtään?
Kovaa vauhtia olen katkeroitunut puolisolle, että hän pääsee omasta näkökulmastani paljon helpommalla vaikka tällaisen kanssa elo on varmaan henkisesti raskasta.
Kommentit (19)
Otsikon kysymys voisi myös olla, että miten jaksaa kun ei vaan jaksa?
Tilanne on ihan hirveä. Minulla on kyllä tuttuja ja muutama ystäväkin (tutut lähellä ja ystävät kaukana) mutta miten voin noille miehen sukulaisille avata tilannetta mollaamatta puolisoani? "Olen niin poikki, voisitko tulla hoitamaan vauvaa vaunulenkeillä iltapäivisin että voin nukkua". Kysyvät kuitenkin, että missä puoliso on. Mitä siihen sitten vastata? Puoliso ei jaksa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kamalalle.
Hanki joku oma pieni asunto mihin päöset lepäämään, tai lähde vaikka 1-2 vk lomalle.
Lopeta venyminen, et saa mitään kiitosta siitä että olet marttyyri. Seksiin ei tosiaan tartte suostua, muutat vaikka omaan huoneeseen.
Vältöt katkeruuden sillä tavalla, että arvostat itseäsi ja alat tehdä asioita jotka susta hauskoja. Mies selvästi kiusaa ja väheksyy sua. Olet antanut viboja että siihen on mahdollisuus, ja luottaa siihen että olet nalkissa lasten takia.
Riippuu miehen sukulaisista miten suhtautuvat. Itsellä ri olisi ollut apua, välit oli hieman huonot.
Ota nyt ekana edes 2-4pv jossain kyloylähotellissa pelkän vauvan kanssa. Ilmoitat vaan et lähdet ja piste.
Onko mitään apua arkeen? Voiko laittaa lapset vaikka mummolle hoitoon ja ihan vaan nukkua?
Lastensuojelu ilmoituksen voi tehdä itse, sieltä saa tukea jos ei ole mitään tukiverkostoa olemassa.
Väsymys ei lopu ikinä jos et lepää riittävästi, on ihan turha tunkea mitään positiivista ajattelua jos äreys johtuu vaan siitä että olet aivan lopussa. Pahimmillaan sulle tulee joku mielisairaus sen seurauksena.
Et tee mitään lastensuojeluilmoitusta. Otat nyt omaa aikaa sen vauvan kanssa ja lähdet lomalle. Eikä mitään ajatuksia: lapset ei pärjää ilman. Tuota myötä teille tulee joku repivä ero, ja miehesi kyllä tulee vaatimaan viikko ja viikko systeemit ym. Pienempi paha nyt alkuu ierran kuussa edes pieni hotellipakolaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva-aika on raskasta.
Se ei kestä ikuisesti. Nyt helpota elämää.
Osta valmisruokia. Niitä voi syödä vaikka vuoden jokaisena päivänä, lapset eivät siitä rikki mene.
Tiskikone on ihan ehdoton noin isossa perhessä, käytettynä saa torista edullisesti. Tai kysy Facebook issa roskalava ryhmästä oiskohan kellään antaa toimivaa. Mies ja lapset osaavat hoitaa tiskin.
4v päiväkotiin ehdottomasti, saat enemmän aikaa itsellesi ja vauvalle.
Tilaa ruuat kotiinkuljetusella jos sellainen on mahdollista.
Siivous ei ole nyt tärkeintä, imuroida voi kerran viikossa, lapsetkin sen osaa.
Lapset kerää itse lelunsa.
Jokainen tuo omat likaiset vaatteet pyykkikoriin.
Älä passaa liikaa, se väsyttää entisestään ja ei lapset ja mies opi olemaan omatoimisia jos ei opeta..
Kun mies tulee töistä niin vauva heti hänelle, kuulosuojaimet korviin ja laput silmille ja nuku ainakin 2tuntia joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Et tee mitään lastensuojeluilmoitusta. Otat nyt omaa aikaa sen vauvan kanssa ja lähdet lomalle. Eikä mitään ajatuksia: lapset ei pärjää ilman. Tuota myötä teille tulee joku repivä ero, ja miehesi kyllä tulee vaatimaan viikko ja viikko systeemit ym. Pienempi paha nyt alkuu ierran kuussa edes pieni hotellipakolaisuus.
On todellakin perheitä joissa äiti yksin vastaan kaikesta. Ei lapsia voi heitteille jättää. Ei se isä välttämättä ota vastuuta silloinkaan ku on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et tee mitään lastensuojeluilmoitusta. Otat nyt omaa aikaa sen vauvan kanssa ja lähdet lomalle. Eikä mitään ajatuksia: lapset ei pärjää ilman. Tuota myötä teille tulee joku repivä ero, ja miehesi kyllä tulee vaatimaan viikko ja viikko systeemit ym. Pienempi paha nyt alkuu ierran kuussa edes pieni hotellipakolaisuus.
Lastensuojelu ei ole mikään hirviö joka tulee ja syö sun lapset.
Vierailija kirjoitti:
Avaan tilannetta hiukan. 3 lasta, 8v 4v ja 3kk vauva. Kolmanteen suostuin kun mies lupasi hoitaa pullolla osan syötöistä ja ottaa aiempia lapsia enemmän vastuuta. Suostuin Kolmanteen sillä pidän lapsista ja vaikka epäilin miehen puheita, niin laskeskelin, että jaksaisin yksinkin hoitaa kolme lasta.
No, miehen lupaukset olivat vain kaunopuheita. Ei hän jaksanut ylläpitää pulloruokintaa edes sitä toivottua yhtä syöttökertaa päivässä, pakkanen täynnä maitoa koskemattomana.
Vauvalla iho-ongelmia minkä vuoksi joudun olemaan syömättä monta sellaista ruokaa mitä normaalisti söisin. Miehen mielestä tämä minun omaa mielivaltaista pelleilyä. Jos syön normaalisti niin vauva ihan punainen päästä varpaisiin ja ei pysty nukkumaan.
Mies valittaa seksin vähyydestä. Minä olen koittanut avata väsymystäni (pisimmät unipätkåt 2h, usein ei sitäkään) ja sitä ettei minun mitään tarpeita täyty, enkä tässä tilassa jaksaisi sdksiä.
En saa nukkua tarpeeksi (vauva herättää, isommat lapset tarvitsevat viihdytystä päivisin ja päiväunia mahdollista nukkua max 1 krt vko kun isommat viihtyy ohjelmien parissa ja vauvan unipätkä on riittävän pitkä, että ehdin itse nukahtaa)
Kotityöt on minun vastuulla. Mies tekee tiskit 1-3 krt vkossa, joskus viihdyttää vauvaa 15 min tai kolaa lumet. Ruuan tekee 1 krt vko. Mies arkityössä matkoineen 6.40-16.00Lasten aktivointi ja perheen organisointi 95 minun vastuulla. Mies vain soljuu mukana, omat harrastusmenot suunnittelee ja toteuttaa. Joskus yllättää ja ehdottaa ja toteuttaa itse lasten kanssa jotain.
Olen niin katkera tästä kaikesta. Minua ei arvosta kukaan ja väsyneen käytöksen vuoksi Pelkään että lapset ja puoliso alkavat hylkiä minua. Yritän jaksaa kertoa, että rakastan ja joka päivälle pakotan itseni johonkin aktiviteettiin lasten kanssa (puisto, kirjasto, kirppari jne) lisäksi jörjestän lapsille kaveritreffejä.
Älä järjestä aktiivisesti toimintaa lapsille. He osaavat olla jo ulkona yksin, seuraa ikkunasta mitä tekevät siellä. Kerran viikossa on ihan riittävästi käydä puistossa tai kirjastossa. Lapset vois mennä kavereille eikä kaverit tulla teille. Kerrot heidän vanhemmilleen että teillä on vaativa vauva ja nyt ei teillä vierailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lapseton, joten en osaa sanoa kokemuksen viisaudella mitään. Halusin kuitenkin sanoa, että tuntuu ikävältä että olet tuollaisessa tilanteessa. Tuntuu, että tässä yhteiskunnassa oletetaan perheiden pärjäävän noin vaan ilman tukijoukkoja. Lastenhoitoapu olisi tarpeen varmasti monelle, että äiti saisi levätä. Ja isäkin monessa tapauksessa.
Toivottavasti teille löytyy joku hyvä ratkaisu <3
Kaikki isovanhemmat vuorotyössä ja vain anoppi sellainen, jolla mahdollisuus joskus auttaa töiden ja omien menojen salliessa. Isommat lapset ovat joskus hänen vahdittavinaan, viimeksi reilu viikko sitten.
Neuvolan perhetyöstä sai silloin keskimmäisen lapsen aikaan (silloin vähän vastaavaa kuin nyt) työntekijän tänne keskustelemaan. Se toki auttoi muttei siihen väsymykseen.. melkoinen flasback potenssiin sata. Huoh.
Mun on todella todella haastavaa pyytää tähän apua, kun mies tosiaan pystyisi aikataulujen puitteissa mahdollistaa mulle riittävän levon. Hän ei vain jaksa? Viitsi tai jotain.
Olen yrittänyt kysyä onko masentunut tai uupunut tms. Hänen mielestään mulla on liian korkeat vaatimukset esim kotitöiden suhteen. Olin 2 vrk tekemättä mitään, eikä mieskään tehnyt. Kysyin sitten kolmantena päivänä, että mikä on se hänen taso mihin mun pitäisi opetella tottumaan kun miehen mielestä minun taso liian kova. Sanoi sitten että ei hän tällaista sotkua tarkoita. Vielä jäi selvittämättä, että mitä käytännössä tarkoittaa kun ei meillä paikat pysy siistinä niin, että kerran viikossa tekee tiskit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveritreffejä koronaaikaan? On myös noroa ja rs-virusta, jotka molemmat ovat vaarallisia varsinkin vauvoille. Meidän perheessä ei käyty kaveritreffeillä kun vauva oli noin nuori, mutta jos olisi käyty, niin ainoastaan yksittäisen perheen lasten kanssa, joka myös karttaa tartuntoja kuin ruttoa.
Sinulla on rankkaa ja yrität revetä vähän kaikkeen. Lopeta jo repeäminen. Jos lapset ovat terveitä, pääset kuitenkin helpommalla, joten auta hyvää tuuria ja tee jotain itsekin sen eteen, että ette sairastuisi.
Miehelle rajat. Mies hoitamaan lapsia ja kotia enemmän. On vakavan keskustelun paikka.
Ennustan sinulle tulevaisuuden
Jos olet yhdessä miehesi kanssa vielä seuraavat kymmenen vuotta, niin alussa nipotat kodin siisteydestä, mutta tulevina vuosina annat periksi. Uskot, että lapset oppivat olemaan siististi ja korjaamaan jälkensä ja että asiantila on pysyvä, kun kerran heille sen opetat, mutta käykin päinvastoin. Mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sitä enemmän he sinulle siivottavaa järjestävät. Lopulta päätät, että et siivoa ja koti saa olla kaatopaikka aina siihen asti, kun lapset muuttavat pois. Nauti siis nyt edes jonkinlaisesta siisteydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee itsestäsi lasu, jotta voit hengähtää. Ehkä mieskin havahtuu, että nyt on tosi kyseessä.
Ap vielä tässä. Kiitos myötäelämisestä. Se jo auttaa hiukan, että joku yrittää ymmärtää. Tosi harmi, etten ole voinut tilannetta kenellekään tutulle avata. Ystövät tietävät kyllä, mutta välimatka on pitkä.En osaa kertoa tilannetta mustamaalaamatta puolisoani, olen niin väsynyt ja katkera, että on vaikea ottaa kaikki "oman jaksamattomuuden alle".
Ruuat on tilattu jo kauan, valmisaterioita on otettu paljon käyttöön, mutta on vain 2 valmisruokaa mitä itse voin tällä hetkellä syödä. Lisäksi tietty oon ostanut valmiiksi kypsiä lihoja, niitä sentään voin syödä. 4 v käy pkssa 2krt viikossa (nyt nuhan ja loman takia 3 vkoa taukoa). Mies ei jaksa vaatia lapsilta juuri mitään, joten minun vastuulla patistella heitä siivoamaan. Lapset leikkii ilman minun läsnäoloa, mutta välillä pakko keksiä jotain aktiviteettia mihin itsekin osallistun ja niissä puistot ym. Helpompia itselle.
Rakastan kyllä puolisoa (viime aikoina ei ole ollut vallitseva tunne) ja hän on aivan ok isä, hänellä on vaan niin kaukana Se todellisuus, mitä kaikkea vanhemmuus ja arki vaatii toimiakseen - minähän tätä paljon teen ja pyöritän. Erityisesti pikkulapsiaika ei näköjään onnistu hänen kanssaan (esikoisen aikaan kyllä, jälkimmäisten ei). Isompien lasten kanssa hän pärjää ihan ok. Jos ovat olleet keskenään niin elävät sotkussa ja rytmi on vähän hakusessa, hampaita ei pestä kuin iltaisin eikä saa lapsiin aina kuria, mutta ihan ok kuitenkin.
Toivon todella, että joku ratkaisu löytyy. Tiedän, että vauva-aikaa ei ole enää kuin vajaa vuosi jäljellä & koko ajan helpottaa, mutta tosiaan jollain pitäisi jaksaa vaikkei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Kaveritreffejä koronaaikaan? On myös noroa ja rs-virusta, jotka molemmat ovat vaarallisia varsinkin vauvoille. Meidän perheessä ei käyty kaveritreffeillä kun vauva oli noin nuori, mutta jos olisi käyty, niin ainoastaan yksittäisen perheen lasten kanssa, joka myös karttaa tartuntoja kuin ruttoa.
Sinulla on rankkaa ja yrität revetä vähän kaikkeen. Lopeta jo repeäminen. Jos lapset ovat terveitä, pääset kuitenkin helpommalla, joten auta hyvää tuuria ja tee jotain itsekin sen eteen, että ette sairastuisi.
Miehelle rajat. Mies hoitamaan lapsia ja kotia enemmän. On vakavan keskustelun paikka.
En voi eristää isompia lapsia vain kotiin. Olemme jättäneet jo paljon sisäpuisto/uimahalli ym.paikkoja väliin, lykänneet synttäreitä jne. Kaveritreffit on olleet pitkään jo pelkästään ulkona. Jotain yksittäisiä sisäkertoja plus kaverisynttäreille olen päästänyt jos ovat kutsuja saaneet.
Korona sairastettiin 2kk sitten koko perhe ja vatsatauti melkein heti perään tossa kk sitten. -ap
Alue: Aihe vapaa
Avaan tilannetta hiukan. 3 lasta, 8v 4v ja 3kk vauva. Kolmanteen suostuin kun mies lupasi hoitaa pullolla osan syötöistä ja ottaa aiempia lapsia enemmän vastuuta. Suostuin Kolmanteen sillä pidän lapsista ja vaikka epäilin miehen puheita, niin laskeskelin, että jaksaisin yksinkin hoitaa kolme lasta.
No, miehen lupaukset olivat vain kaunopuheita. Ei hän jaksanut ylläpitää pulloruokintaa edes sitä toivottua yhtä syöttökertaa päivässä, pakkanen täynnä maitoa koskemattomana.
Vauvalla iho-ongelmia minkä vuoksi joudun olemaan syömättä monta sellaista ruokaa mitä normaalisti söisin. Miehen mielestä tämä minun omaa mielivaltaista pelleilyä. Jos syön normaalisti niin vauva ihan punainen päästä varpaisiin ja ei pysty nukkumaan.
Mies valittaa seksin vähyydestä. Minä olen koittanut avata väsymystäni (pisimmät unipätkåt 2h, usein ei sitäkään) ja sitä ettei minun mitään tarpeita täyty, enkä tässä tilassa jaksaisi sdksiä.
En saa nukkua tarpeeksi (vauva herättää, isommat lapset tarvitsevat viihdytystä päivisin ja päiväunia mahdollista nukkua max 1 krt vko kun isommat viihtyy ohjelmien parissa ja vauvan unipätkä on riittävän pitkä, että ehdin itse nukahtaa)
Kotityöt on minun vastuulla. Mies tekee tiskit 1-3 krt vkossa, joskus viihdyttää vauvaa 15 min tai kolaa lumet. Ruuan tekee 1 krt vko. Mies arkityössä matkoineen 6.40-16.00
Lasten aktivointi ja perheen organisointi 95 minun vastuulla. Mies vain soljuu mukana, omat harrastusmenot suunnittelee ja toteuttaa. Joskus yllättää ja ehdottaa ja toteuttaa itse lasten kanssa jotain.
Olen niin katkera tästä kaikesta. Minua ei arvosta kukaan ja väsyneen käytöksen vuoksi Pelkään että lapset ja puoliso alkavat hylkiä minua. Yritän jaksaa kertoa, että rakastan ja joka päivälle pakotan itseni johonkin aktiviteettiin lasten kanssa (puisto, kirjasto, kirppari jne) lisäksi jörjestän lapsille kaveritreffejä.