Ärsyttää, kun en osaa päättää, että yritetäänkö toista lasta vai

jätetäänkö yhteen ihanaan lapsoseen...

Miten kannattaisi??

... jos sitä vähänkään epäröit!!!!!!!!!!!

Eli kun kerran et ole niin varma asiasta, anna sen olla toistaiseksi.



Ellet ole koivn vanha, voit toisen lapsen tehdä myös myöhemmin.



Mitkä ovat syyt jotka saavat sinua epäröimään? Oletko miettinyt sitä?

kadota aja myötä, jos jää ainokaiseksi.

eikö miehellä ole mitään sanomista asiaan?

Oon aina halunnut ennemmän kuin yhden, mutta toisaalta elämä tuntuu juuri nyt hyvältä kolmestaan. On kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ja lapseen voi keskittyä sataprosenttisesti. Lapsi on nyt 4-vuotias.

Elämä on nyt mallillaan, mutta...

sisaruksellisuudessakin on puolensa. Ainokaisuus ei myös tee kenestäkään "vähemmän ihanaa", kuin ehkä poikkeustapauksissa.



Minä kehottaisin kuuntelemaan molempinen sydämen ääntä ja jos (ja vain jos) molemmat tahtoo, niin sitten yrittämään :).



Täälläkin on jahkailtu, mutta luultavasti jätämme yrittämättä.

Itselläni on kaksi lasta. 4v10kk ja 1v11kk. Ikäeroa on siis vähän alle 3 vuotta. Olemme mieheni kanssa hyvin mukavuudenhaluisia ja meille olisi varmaan sopinut paremmin vaan yksi lapsi mutta sain valtavan vauvakuumeen jota puoli vuotta kärsin ennen kun sain mieheni suostumaan toiseen.Oli aivan ihana kokea toisen raskausaika ja ylipäätään saada toinen pieni. Raskausaika oli minusta helppo vaikka hoidin samalla pientä lasta mutta kun lapsi syntyi niin se raskas työ alkoi ja on raskasta edelleen. Voin henkilökohtaisesti sanoa että toinen lapsi muuttaa minusta paljon ja jos yhden kanssa sai omaa aikaa niin kahden kanssa ei oikein koskaan saa.Lapset tappelevat ja esikoinen jää pienemmälle huomiolle hyvin herkästi vaikka ei haluaisi niin käyvän. Kaikki pitää tehdä ja muistaa tuplana vaikka meilläkin tuo esikoinen alkoi olla tosi omatoiminen ja nykyään hänen kanssa on jo helppoa. Mutta silti iästä huolimatta se toinen lapsi muuttaa elämää.Meillä tosin toinen oli hieman työläämpi kuin eka mutta silti se on hurjaa miten vaikeaa voi olla huomioida kahta lasta tasapuolisesti ja jaksaa hoitaa hyvin.



Kuitenkin parhain puoli minkä takia mekin se toinen haluttiin on se että lapsi saa sisaruksen koska se on paras lahja lapselle. Olen onnellinen ästä toisestakin ja en ikinä haluaisi antaa häntä pois vaan rakastan koko sydämestä molempia lapsiani. Uskon että tämä työ helpottuu tässä muutaman vuoden päästä. Olen iloinen että ollaan selvitty näistä raskaista alku ajoista.



Harkitkaa tarkoin ja miettikää onko teillä hoitoapua vai ei. Meillä ei sukulaiset paljon pysty auttamaan joten itse täytyy pärjätä mutta täällä maalla on loistava kun on sisarus.

meistä kahden lapsen kanssa elämä on paljon helpompaa, koska leikkivät paljon yhdessä. Tosin meillä kahden isomman ikäero onkin pieni (1v7kk), joten leikit sujuvat hyvin. Toki vastaavati kinastelevatkin paljon, mikä on hermojaraastavaa, mutta kokonaisuudessaan olen erittäin tyytyväinen siihen, että heitä on kaksi. Nyt on tulossa kolmonen, jolla tulee olemaan 6 ja 8 vuotta vanhemmat sisarukset. Saa nähdä miten kuopuksen kanssa sujuu...

Meillä oli samoja ajatuksia. Kunnes kakkonen tuli vahingossa.

Nyt ei harmita yhtään, eikä oikeastaan koskaan. Alussa sitä mietittiin että miten tästä, mutta pian jo totesimme että hyvä näin.

En tiedä, oltasko toista tekemällä tehty, jo sen takia että pelkään ihan sairaana synnytystä..



Kyllä se päätös sieltä tulee, annatte vähän ajan kulua! =)

Pari tuntia päikkäreiden aikana ja illalla kun lapset nukkumassa. Ja meillä on kolme lasta, isoin jo koulussa, toinen vajaa 3v ja kuopus kohta 1,5v. En koe että joudun jättämään jonkun lapsistani vähemmälle huomiolle. Olenhan lasteni kanssa koko päivän. Pienikin kahdenkeskeinen hetki jokaisen lapsen kanssa päivän aikana on ihan riittävä muuten puuhaillaan kaikki yhdessä. Ja esim kauppaan voi ottaa vain yhden mukaan jolloin sekin on yhteistä aikaa vain sen yhden kanssa.



Tuohon ap:n ongelmaan sanon myöskin että vain sinä tiedät onko toisen lapsen aika nyt, myöhemmin tai ei milloinkaan. Myönnän kyllä että itse epäilin omaa kykyäni rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin esikoista. Tulipa sekin todistettua itselleni että kaikkia kolmea voi rakastaa yhtälailla :)

ja mietin josko neljäs vielä kehiin...? Vannoin kolmannen odotusaikana ettei koskaan enää.. toisaalta mikä kiire tässä kun kuopus on vasta 6kk.. :)

Rakastan lapsia niin paljon, mutta näiden tappelu keskenään rassaa aika kybällä..

Ovat siis tosi läheiset mikä on todella ihana juttu. Halusin vaan tuoda esille että elämä voi tulla myös paljon raskaammaksi toisen lapsen myötä. Meille nin on valitettavasti käynyt ja olen kyllä ajatellut että onneksi en tiennyt kuinka paljon hankalampaa kahden kanssa voi olla kuin yhden. Silti suosittelen toisen lapsen tekemistä jos uskoo jaksavansa ehkä hieman raskaampaa arkea ja jos haluaa sen sisaruksen eskoiselle.Nämä meidän pikkuiset kun kävelevät ulkonakin usein käsi kädessä niin ovat kyllä aivan suloisia. Esikoiselle ehdottomasti tärkeimmästä päästä on tuo pikkuveli. Sanoikin yksi päivä että pikkuveli on niin rakas kaveri kun se on aina kotona ja sen kanssa voi leikkiä.



T:9