Miksi työhönsä tyytymättömät hoitajat eivät vain vaihda työpaikkaa?

Kuule, tätä minäkin ihmettelen. Ja olen ruvennut sanomaankin ihan suoraan työkavereille, jotka valittavat kaikesta koko ajan, että täällähän ei ole mikään pakko sun olla, oletko miettinyt työpaikan vaihtoa? Terveisin lähäri.

Olen vaihtanut. Uusi paikka oli sitten ihan kamala. Vaihdoin uudelleen ja täällä viihdyn kyllä. Työ on raskasta. Olen miettinyt muutakin alaa, mutta ei kiinnosta. Kun tulin hoitoalalle niin työtahti ja koko hoito kulttuuri oli eri. Kaikki on muuttunut. Hoitajat ei viihdy enää.

Koska samat ongelmat toistuu joka paikassa. Pitäisi vaihtaa alaa ja moni pelkää liikaa sitä hyppyä tuntemattomaan.

Mutta suosittelen vahvasti, oli elämäni paras päätös  ( vaikka edelleen neljä vuotta vaihdon jälkeen painajaisia alasta näenkin)

Ehkä sinne hakeutuu empaattisia ja auttamishaluisia ihmisiä, ja jos tilanne on nyt jo huono, niin voi olla ettei osa halua siks lopettaa kun miettii että tilanne pahenis vaan. Harmi, koska ihmisen kuitenkin lähtökohtasesti tarvis pitää itseään ja hyvinvointiaan itselle tärkeimpänä, eikä niitä muutoksia tuu jos tarpeeks moni vaan suostuu jatkamaan epäinhimillisissä työoloissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuule, tätä minäkin ihmettelen. Ja olen ruvennut sanomaankin ihan suoraan työkavereille, jotka valittavat kaikesta koko ajan, että täällähän ei ole mikään pakko sun olla, oletko miettinyt työpaikan vaihtoa? Terveisin lähäri.

Ne eivät vaihda työpaikkaa yhdestä syystä: nykyinen työ on sekä palkan että olosuhteiden osalta paras johon ne niiden on mahdollista päästä.

Neuvotteluvoima on pyöreä nolla kun pöydän kummallakin puolella tiedetään tämä fakta vaikka sitä ei saakaan sanoa ääneen.

Tämän takia en käytä länsimaista terveydenhuoltoa tai muita palveluita, työntekijöillä on huonot työolosuhteet, joka on mun arvojen vastaista.

Missä se on sen parempaa?? Joka paikassa on työvoimapula, yksityiselle en lähde (olen kaupungin työntekijä), tuleva sote muuttaa joka tapauksessa kuviot joka paikassa. Ja täydet lomat pidättelee. Työ on silti melko persiistä mutta ei tässä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin sinnitellä.

Vierailija kirjoitti:

Koska samat ongelmat toistuu joka paikassa. Pitäisi vaihtaa alaa ja moni pelkää liikaa sitä hyppyä tuntemattomaan.

Mutta suosittelen vahvasti, oli elämäni paras päätös  ( vaikka edelleen neljä vuotta vaihdon jälkeen painajaisia alasta näenkin)

Ei ole samanlaista joka paikassa. Ainakin omassa kaupungissani on alan väellä oikein hyvin tiedossa ne paikat, jossa mikään ei toimi ja hoitajan selkänahasta revitään viimeisetkin hiet. Ja sitten tiedetään myös ne hyvämaineiset paikat, joissa esim. esimiestyö toimii, on hyvä henki, tarjotaan mahdollisuuksia kouluttautua, työt on järjestetty hyvin. Itse vaihdoin vuosi sitten tällaiseen hyvämaineiseen, jotakin palkintojakin saaneeseen yksikköön ja ero entiseen on kuin yöllä ja päivällä. Nyt on joka kerta kiva lähteä töihin. Vaihtaminen kannattaa.

Koska joka työpaikalla hoitoalalla on ne samat ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska samat ongelmat toistuu joka paikassa. Pitäisi vaihtaa alaa ja moni pelkää liikaa sitä hyppyä tuntemattomaan.

Mutta suosittelen vahvasti, oli elämäni paras päätös  ( vaikka edelleen neljä vuotta vaihdon jälkeen painajaisia alasta näenkin)

Ei ole samanlaista joka paikassa. Ainakin omassa kaupungissani on alan väellä oikein hyvin tiedossa ne paikat, jossa mikään ei toimi ja hoitajan selkänahasta revitään viimeisetkin hiet. Ja sitten tiedetään myös ne hyvämaineiset paikat, joissa esim. esimiestyö toimii, on hyvä henki, tarjotaan mahdollisuuksia kouluttautua, työt on järjestetty hyvin. Itse vaihdoin vuosi sitten tällaiseen hyvämaineiseen, jotakin palkintojakin saaneeseen yksikköön ja ero entiseen on kuin yöllä ja päivällä. Nyt on joka kerta kiva lähteä töihin. Vaihtaminen kannattaa.

Mukava kuulla. Missä kaupungissa ?

Mihin ne jo 50 täyttäneet, koko ikänsä hoitoalalla muka pääsisivät töihin?

Ei tätä varmaan saisi ääneen sanoa, mutta kyllä ainakin lähihoitajissa on paljon ihmisiä, jotka nyt vain käyvät töissä sen pienen palkkapussin takia, eikä heillä ole mitään kiinnostusta itseään kehittää, kouluttautua (vaikka työnantaja siihen tarjoaisikin mahdollisuuden) eikä he omaa uraansa suunnittele mitenkään. Kunhan käyvät töissä ja valittavat. Tietysti on aina poikkeuksiakin, mutta he melkein aina sitten jatkavatkin amkiin opintojaan. 

No olisko vaikka se syy, että sillä ei alan oloja saada paremmiksi. Kehoitatko myös muun alan työtaistelutoimien aikaan että vaihda kivempään työpaikkaan?

Ja mitä luulet tapahtuvan erityisalojen osaamiselle ja hiljaiselle tiedolle jos tämä on ainoa keino? Ja missä niitä paikkoja on?

Itse vaihdoin lähes kokonaan alalta pois mutta kaikille tämä ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne jo 50 täyttäneet, koko ikänsä hoitoalalla muka pääsisivät töihin?

Johonkin toiseen, paremmin johdettuun ja parempipalkkaiseen hoitoalan työpaikkaan esim?

Ei niillä ole osaamista mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Koska joka työpaikalla hoitoalalla on ne samat ongelmat.

Mikä pakko se on hoitoalalle jäädä. Nykyisin on kovin yksinkertaista vaihtaa alaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuule, tätä minäkin ihmettelen. Ja olen ruvennut sanomaankin ihan suoraan työkavereille, jotka valittavat kaikesta koko ajan, että täällähän ei ole mikään pakko sun olla, oletko miettinyt työpaikan vaihtoa? Terveisin lähäri.

Sellainen suuri ajattelija siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne jo 50 täyttäneet, koko ikänsä hoitoalalla muka pääsisivät töihin?

Johonkin toiseen, paremmin johdettuun ja parempipalkkaiseen hoitoalan työpaikkaan esim?

Missä sellaisia on?

Ja sitten sama kysymys kaikkien muiden alojen tyytymättömille edustajille.

Ovat pääosin perusruikuttajia, joille mikään ei kelpaa. Ihan sama minne vaihtaisivat niin aina sama ruikutus jatkaisi. Joillain on elämäntehtävänä valittaa ja valittaa ja valittaa.