OLISIKO TARVETTA TÄMMÖISELLE PALVELULLE? KIITOS VASTANNEILLE.
Moikka kaikki tulevat äidit!
Olen tässä palannut hoitovapaalta duuniin ja kätilön hommia teen. Kotona ollessa mulle tuli tunne että haluaisin alkaa vetämään VERTAISTUKIRYHMÄÄ hoidoilla raskaaksi tulleille. Meidän sairaala ei ainakaan tarjoa mitään vastaavaa ja hoidotkin pääasiassa tehdään pk-seudulla tai L-rannassa. Vain aloitus,välilabrat,väliultrat on täällä naistentautien polilla. Toki inseminaatio/clomifen hoidot on täällä. Mutta siis tähän ryhmään palatakseni. Se olisi jo plussanneille joilla raskaus oisi rv 12 tienoolla. Paikka olisi äitiyspolin puolella.Tapaamisia olisi 2 kpl ja ensimmäisellä kerralla keskusteltaisiin menneestä. Märehdittäisiin siis pois hoitojen jättämiä kysymyksiä,pahaa mieltä,ehkä koettua kipua/vääryyttä. Juteltaisiin tilanteen muuttumisesta kun se tikku/verikoe vihdoin näytti plussaa ja siirrytään tähän hetkeen ja raskauden alkutaipaleelle. Tilaisuus kun olisi vapaamuotoista keskustelua niin henkilöt paljon sen määrää mitä tilaisuus tuo tullessaan. Mutta vetäjänä pysyisin tällä tapaamisella MENNEESSÄ JA NYKYHETKESSÄ.
Seuraava tapaaminen sijoittuisi rv 28-33 tienoolle. Eli ollaan selkeästi raskaana ja alkutaival ohitettu. Synnytys häämöttää mielessä. Silloin aiheena olisi TULEVAISUUS sisältäen loppuraskauden ja synnytyksen. Synnytyksen jälkeistä elämään voisimme arvuutella ja siitä puhua tarpeen mukaan. Niinkään hoitoja en tässä toisella tapaamisella enään puisi mutta jos jollain siihen tarvetta oisi niin mahdollisuus tarjolla on.
Tämmöisiä mietin ja kysynkin teiltä....
1) Onko teillä kellään äitipolin puolelta tai neuvolasta tarjolla vastaavaa?
Jos on niin millaista ja miltä tuntunut jos olette osallistuneet?
2) Olisiko ryhmälle tarvetta??? Tulisitko jos oisit juuri sopivissa viikoissa? Olisitko osallistunut jos olisi ollut tarjolla?
3) Olisiko ryhmä vain naisille? Jotenkin mulla tällä hetkellä tunne että naisporukalla varsinkin sen menneen märehtiminen onnistuu paremmin ja on antoisampaa. Mutta toki ymmärrän perhekeskeisyyden tärkeyden joten mielipiteitä kiitos siitäkin.
4) Onko 2 tapaamista se sopiva määrä?
5) onko esittämäni ajankohta hyvä? Eli rv12 ja rv28-33.
6) Lisää aiheita joista TE olisitte halunneet puhua jonkun kanssa alkuraskaudessa tai niillä viikoilla kun siirryitte äitipolin piiriin.
Tai onko tämä ihan turhaa ajanhukkaa??? Onko menneet jo NIIN menneitä sen plussan tullessa että niitä ei tarvitse tai niitä ei halua enään kaivella vaan haluaa olla " tavallisesti" raskaana (sillä näitäkin äitejä on)
Noi tapaamisraskausviikot tulisi olemaan joustavat jo siksi että alueellamme ei ole hurjasti IVF ym tapauksia. Mutta tasaisesti niitä on ja luulisin että ryhmän koot tulisi olemaan pieniä (3-8 henkeä).
Itsellä ICS/PAS tuplat ja kokemuksia epäonnistuneista hoidoista on ja sen myötä ajatukset tähän tulleet. Kiitos ajastanne jos ehditte jotain aatoksianne kirjoittaa minulle.
Oikein hyvää syksyä ja onnea plussanneille!!!
t.Midwife (takaisin töissä 3v kotona olon jälkeen)
Kommentit (11)
Itse koin raskausaikana, että jonkinmoinen lisä-/vertaistuki olisi edelleen ollut tarpeen. Kokemukseeni vaikuttaa myös se, että mulle osui todella kökkö neuvolatäti, joka ei ymmärtänyt lapsettomuudesta tai sen hoidosta yhtikäs mitään. Minkäänmoista tukea en häneltä saanut, vaikka kyseessä olikin hankala hoitoalkuinen raskaus. (Mm. rv 21 itkin neuvolassa, että pelkään lapsen syntyvän liian ennenaikaisena ja menehtyvän. Tähän nlatäti totesi, että mietipäs tyttö hyvä asioiden tärkeysjärjestys, tuolla murehtimisella vahingoitat vaan sikiön hyvinvointia ja teidän tulevaa äiti-lapsisuhdetta. Murhe ei siis ollut turhaa, vaan olin lähes vuodelevossa supistusten ja istukkavuodon vuoksi.) En myöskään oikein osannut pyöriä esim. odotus-palstalla, jotenkin koin itseni niin erilaiseksi vuosien hoitohistorian jälkeen. Takaisin itse aiheeseen...
Mielestäni tapaamiset voisivat olla vain äideille. Ainakin perhevalmennuskokemusten perusteella naiset ovat niitä, jotka puhuvat ja vaihtavat puhelinnumeroita :) Sitä mietin, onko kaksi tapaamista riittävä. Jos resursseja on, voisi ehkä alkuraskaudessa olla parikin tapaamista. Silloin asiat pyörivät enemmän mielessä. Voi myös olla, ettei ekalla tapaamisella välttämättä vielä saa kunnon keskustelua aikaan, vaan menee tutustuessa ja kuulostellessa. Toisella kertaa voisi olla helpompi haastella jo enemmän.
Loppuraskauden tapaamisenkin näen tarpeellisena. Ja edelleen, jos resursseja riittää, voisi vauvatapaaminenkin olla paikallaan. Vauva-arkihan yllättää taatusti jokaisen, olipa lapsi sitten kuinka kauan tehty ja toivottu tahansa. Tunteet ovat voimakkaita niin hyvässä kuin pahassakin. Olen myös kuullut, että hoitoja saaneet ovat herkempiä sairastumaan masennukseen sekä taipuvaisia ylihuolehtivaisuuteen & -yrittämiseen. Ehkä siinäkin mielessä olisi hyvä tavata toisia, joille lapsi ei ole " itsestäänselvyys" ja jakaa näitäkin kokemuksia. Jos pitäisi valita, jättäisin näistä kahdesta tuon loppuraskaustapaamisen pois ja ottaisin vauvatapaamisen tilalle. Moni käy kuitenkin loppuraskaudessa perhevalmennuksessa.
Joka tapauksessa ajatuksesi on hieno! Olen itsekin miettinyt, että voisin mieluusti toimia jonkinlaisena vertaisena ja jakaa omia kokemuksiani (harmi, ettei asuta samalla paikkakunnalla :) ), mutta täällä ei sellaista toimintaa ole.
Tsemppiä ja mukavia syyspäiviä! Uskomatonta, että teidänkin muksut ovat jo noin isoja! Muistan, kun aloit heitä odottaa...Niin se aika kiitää!
soffis
Ja ennenkaikkea kiitos että joku kommentoi ja vielä positiivisesti koska itsellä vain tämä tunne tästä tarpeellisuudesta mutta ei muiden mielipiteitä ole päässyt kuulemaan ennen tätä kyselyä. Joten lisää mitä vain aiheeseen liittyvää. Ei todellakaan tarvitse vastata kaikkiin mun kysymyksiin.
Minäkin olen miettinyt tapaamisten määrää mutta tiedän jo nyt että resurssit tulevat vastaan ja max määrä oisi sen 3 kertaa. Ajoitus siis jää tärkeään osaan. Ja kuten sanoin että pienehkö kaupunki kun on niin raskausviikkohaarukka tulee olemaan jonkinmoinen eli en saa ihan samassa viikkotilanteessa olevia paljon kasaan. Mutta tavallaan en usko että 5 viikon ero on siinä tärkeä-se tapaaminen kuitenkin pääasia eikä viikot.
Ajattelin myös sitä vaihto-ehtoa että jätän lappuja neuvolaan ja eka tapaaminen oisi alle 10 viikkosena mutta ehkä yli 12 viikkoset on kuitenkin suurimman keskenmeno riskin ohittaneet.
Kovasti ajatukset asiassa on ja pomolle olen jo ryhmän perustamisesta puhunut. Ei tyrmännyt. Käytännön asioita on vain kasa hoidettavana ja pohdittava minkä reitin kautta otan yhteyttä/äidit ottavat yhteyttä minuun. Siis vaihto-ehdot on neuvola tai että odotan äitien tulevan niskapoimu-ultraan (tehdään täällä kaikille) ja siinä yhteydessä saavat tiedon ryhmästä ja yhteystiedot. No jään odottamaan jos jollakin vielä jotain aiheeseen liittyvää oisi.
t.midwife
Neuvolan lisäksi voisi olla ideaa markkinoida juttu aiheesta esim. paikallislehteen. Onko teillä sairaalan sisäistä lehteä? Sitä kautta voisi tieto kulkea hlökunnalle ja heiltä edelleen potilaille. Nämä tulivat mieleen, olen itse ollut tekemässä ja " markkinoimassa" ohjausmateriaalia potilaille ja omaisille, on siis siltä osin tuttua puuhaa tämä tunnetuksi tekeminen.
Minusta tapaaminen ennen vkoa 12 voisi ollakin ihan ok, saisipa samalla purkaa myös niitä oireita/oireettomuuksia ja menettämisen pelkoa.
Vähän pätkii, kun tuo pikkuapulainen aina keskeyttää niin ajatuksen kuin naputtelunkin...
Meinasitko keskittää ryhmän kotikaupunkisi asukkaille, vai tulisiko kyseeseen koko sh-piirin alue? Silloin ehkä saisi varmemmin ryhmän kasaan ja osuisi samassa raskauden vaiheessa olevia. Tällöinhän tiedottaminen jäisi tosin aika paljolti neuvolan varaan. Vai toimisiko gynen poli siinä apuna; tehdäänkö teillä omassa sairaalassa rv6-7 kontrolliultra?
Nyt lopetan :)
Upean jutun olet kehitellyt!! Ja hienoa, että esimieskin on antanut siunauksensa ryhmälle. Jotenkin kun muistelen omaa menneisyyttä, niin kyllähän meillä tuntui olevan juuri alkumetreillä kaikkein eniten sitä puitavaa ja pohdittavaa. Itse en uskaltanut raskauteen heittäytyä ennen kuin rakenneultran jälkeen. Sitä ennen olin koko ajan valmistautunut keskenmenoon.
Joten tuosta johtuen sanoisinkin, että jos käyntejä on kolme, niin pitäisin kaksi ekaa käyntiä alkuraskaudessa/alkupuoliskolla. Eli varmaan neuvolan kautta jo infoa eka neuvolakäynnin yhteydessä. Suurin osa menee kuitenkin ennen 10 viikkoa neuvolaan käymään. Ehkäpä se synnytyksen jälkeinen tapaaminen voisikin olla jo ryhmän itsensä järjestämä, kun ovat tulleet tutuiksi tapaamisilla. Tietysti viikot voi olla ryhmäläisillä erilaisia, mutta se tuskin haittaa kovinkaan paljon. Mutta kyllä varmaan ne viikot ennen sitä 20 on ne ajat jolloin eniten pohtii sitä lapsen menettämisen pelkoa yms. Itse ainakin ajattelin sitä suurenakin rajapyykkinä, että milloin vauva on niin iso että se jäisi henkiin jos tulisi ennenaikainen synnytys.
Ja niinkuin joku sanoikin, niin neuvolasta ei kyllä saa kauheasti tukea ja ymmärrystä niihin pelkoihin, joita hoitojen jälkeen plussanneilla usein on. Vaikka pelot onkin usiemmiten aiheettomia, niin ne ovat kuitenkin todellisia ja jopa ahdistavia jos niiden kanssa yksin kamppailee.
Alona
En ole enää raskaana, mutta vastaan kuitenkin, kun tämä asia saattaa tulla synnytyksenkin jälkeen esiin.
1) Onko teillä kellään äitipolin puolelta tai neuvolasta tarjolla vastaavaa?
Ei ollut.
2) Olisiko ryhmälle tarvetta??? Tulisitko jos oisit juuri sopivissa viikoissa? Olisitko osallistunut jos olisi ollut tarjolla?
Todennäköisesti olisin osallistunut, jos olisi ollut tarjolla. Tämä ainakin kuulostaa hyvältä idealta.
3) Olisiko ryhmä vain naisille?
Ainakin yksi tapaaminen isille voisi olla paikallaan. Meillä ei mies oikein ymmärtänyt, että IVF-alkuiseen raskauteen liittyy omia juttujaan.
4) Onko 2 tapaamista se sopiva määrä?
En osaa oikein sanoa.
5) onko esittämäni ajankohta hyvä? Eli rv12 ja rv28-33.
rv12 voisi olla hyvä. Itse ainakin kaipasin eniten vertaistukea alkuvaiheessa. Mutta vko 20 jälkeen en juurikaan, kun silloin jo uskalsi uskoa, että totta se on.
6) Lisää aiheita joista TE olisitte halunneet puhua jonkun kanssa alkuraskaudessa tai niillä viikoilla kun siirryitte äitipolin piiriin.
Yksi asia, josta on hyvä sopia ajoissa miehen kanssa on se, kerrotaanko hoidoista muille vai ei (jos sitä ei vielä ole tehty). Itselleni oli selvää, etten kerro kuin muutamalle hyvin luotetulle henkilölle sen, että lapsi sai IVF:llä alkunsa. Mies taas olisi kailottanut sen kaikille, myös työkavereilleen ja puistossa tapaamilleen ihmisille. Tämä asia olisi pitänyt sopia ajoissa.
Olisin kaivannut myös asiatietoa siitä, miten keinoalkuinen raskaus poikkeaa luomusta, vai poikkeaako ollenkaan. Sitä kun kuuli näitä hurjia juttuja siitä, kuinka IVF-alkuisilla lapsilla on PALJON enemmän vammoja ja kromosomipoikkeami kuin muilla ja sitten kävi ilmi, että huhu se vain oli.
midwife: Olisi ollut tosi ihanaa jos tämmöinen ryhmä olisi ollut olemassa tässä raskaudessa=) Varsinkin kun hoitojen ja km:n lisäksi ongelmia on ollut koko raskaus täynnä olisi ollut mukava jakaa tuntojaan muiden kanssa.
1) Onko teillä kellään äitipolin puolelta tai neuvolasta tarjolla vastaavaa? Ei siis ole tarjolla (muuten hoidot tapahtuvat täällä kuten sielläkin eli itse ivf/icsi/pas tehdään muualla)
2) Olisiko ryhmälle tarvetta??? Tulisitko jos oisit juuri sopivissa viikoissa? Olisitko osallistunut jos olisi ollut tarjolla? Ehdottomasti kyllä
3) Olisiko ryhmä vain naisille? Jotenkin mulla tällä hetkellä tunne että naisporukalla varsinkin sen menneen märehtiminen onnistuu paremmin ja on antoisampaa. Mutta toki ymmärrän perhekeskeisyyden tärkeyden joten mielipiteitä kiitos siitäkin. Naisille mielestäni
4) Onko 2 tapaamista se sopiva määrä? no ainakin minimi=)
5) onko esittämäni ajankohta hyvä? Eli rv12 ja rv28-33.
no juuri niskapoimu-ultran jälkeen olisi varmasti hyvä aika, ei ennen ja toinen sitten loppuraskauteen
6) Ongelmat, pelot, sen asian uskominen että vauva saadaan joskus hengissä maailmaan... Mahdollinen uusi raskauskin jo mietityttää tai lähinnä se, että ikinä en uskalla tähän enää lähteä
Waimo rv 37
1) Onko teillä kellään äitipolin puolelta tai neuvolasta tarjolla vastaavaa?
# ei meillä keski-suomessa tietääkseni ainakaan ole tuommoista
2) Olisiko ryhmälle tarvetta??? Tulisitko jos oisit juuri sopivissa viikoissa? Olisitko osallistunut jos olisi ollut tarjolla?
# olisin varmaan osallistunut, miehestäni en ole niinkän varma.
3) Olisiko ryhmä vain naisille? Jotenkin mulla tällä hetkellä tunne että naisporukalla varsinkin sen menneen märehtiminen onnistuu paremmin ja on antoisampaa. Mutta toki ymmärrän perhekeskeisyyden tärkeyden joten mielipiteitä kiitos siitäkin.
# ehkäpä kuitenkin pariskunnille, kun hoidoissakin pyritään hoitamaan pariskuntaa, eikä pelkästään sitä osapuolta, jolla on enemmän syytä lapsettomuuden alkusyihin..
4) Onko 2 tapaamista se sopiva määrä?
# eiköhän
5) onko esittämäni ajankohta hyvä? Eli rv12 ja rv28-33.
# varmaankin
6) Lisää aiheita joista TE olisitte halunneet puhua jonkun kanssa alkuraskaudessa tai niillä viikoilla kun siirryitte äitipolin piiriin.
Tai onko tämä ihan turhaa ajanhukkaa??? Onko menneet jo NIIN menneitä sen plussan tullessa että niitä ei tarvitse tai niitä ei halua enään kaivella vaan haluaa olla " tavallisesti" raskaana (sillä näitäkin äitejä on)
# mulla on takana yksi onnistunut raskaus, mutta silti mulla takana painaa kolme keskenmenoa (ennen sitä onnistunutta), ja niihin ei ainakaan täällä ole saatavilla minkään sorttista tukea. ei neuvolasta, eikä naistenpolilta, eikä lapsettomuuspolilta, eikä alkuraskauden keskeytymisissä äitiyspoliltakaan.
olen edelleen ihan hermona raskauden jatkumisen suhteen, viikkoja huomenna 20 tasan.
Noi tapaamisraskausviikot tulisi olemaan joustavat jo siksi että alueellamme ei ole hurjasti IVF ym tapauksia. Mutta tasaisesti niitä on ja luulisin että ryhmän koot tulisi olemaan pieniä (3-8 henkeä).
#ryhmän koko onkin ok, jos olisi siinä 4 pariskuntaa, kun pienellä porukalla ehkä juttu luistaa sujuvammin,kuin usean kymmenen ihmisen seurueessa.
#hyvä idea, midwife
-e-
En tiedä, olisiko tämä enempi synnytyksen jälkeinen asia vai hyvä käydä läpi jo raskausaikana.
On aivan ihana saada lapsi pitkän odotuksen ja hoitojen jälkeen. Lapsi on todella rakas ja kultaakin kalliimpi. Sitä vain helposti ylisuojelee lasta ja tulee helposti rajoittaneeksi lapsen intoa tutkia asioita. Pelko lapsen menetyksestä on liian suuri.
Itse olen saanut tehdä töitä aika paljon asian kanssa ja parille ystävällenikin se tuntuu olevan hankala asia. En tiedä, olemmeko tässä suhteessa poikkeuksia, toivottavasti.
Mupsi
1) Onko teillä kellään äitipolin puolelta tai neuvolasta tarjolla vastaavaa?
Ei ole
2) Olisiko ryhmälle tarvetta??? Tulisitko jos oisit juuri sopivissa viikoissa? Olisitko osallistunut jos olisi ollut tarjolla?
Olisin juuri jotain tällaista kaivannut.
3) Olisiko ryhmä vain naisille? Jotenkin mulla tällä hetkellä tunne että naisporukalla varsinkin sen menneen märehtiminen onnistuu paremmin ja on antoisampaa. Mutta toki ymmärrän perhekeskeisyyden tärkeyden joten mielipiteitä kiitos siitäkin.
Kannattaisin naisten ryhmää.
4) Onko 2 tapaamista se sopiva määrä?
2 ok, jos resursseja voisi olla enemmänkin.
5) onko esittämäni ajankohta hyvä? Eli rv12 ja rv28-33.
Ihan ok. Mulle tämä loppuraskaus on herättänyt eniten näitä lapsettomuuteen littyviä ongelmia.
6) Lisää aiheita joista TE olisitte halunneet puhua jonkun kanssa alkuraskaudessa tai niillä viikoilla kun siirryitte äitipolin piiriin.
Tai onko tämä ihan turhaa ajanhukkaa??? Onko menneet jo NIIN menneitä sen plussan tullessa että niitä ei tarvitse tai niitä ei halua enään kaivella vaan haluaa olla " tavallisesti" raskaana (sillä näitäkin äitejä on)
Ajatuksesi kuullostaa hienolta!!!! Toivottavsti saat homman toimimaan.
En ole kuullut vastaavanlaisesta toiminnasta aijemmin.
Jos itselläni olisi mahdollisuus osallistua moiseen niin varmasti sen tekisin. Varsinkin ryhmä olisi tärkeä sellaisille ihmisille, jotka eivät ole pystyneet puhumaan asiasta läheisilleen.
Rantis rv4+4 (2.IVF:n PAS)