Lue keskustelun säännöt.
Oletko toipunut masennuksesta omatoimisesti?
23.08.2015 |
Mikä auttoi? Olen kärsinyt toistuvista masennuksista koko aikuisikäni. Lääkitys ollut useaan otteeseen käytössä, siihen en millään haluaisi palata. Erinäisistä syistä, joita en nyt tähän avaa, terapiaan hakeutuminen on jos nyt ei mahdotonta, niin kovin työlästä ja mutkikasta tilanteessani. Tietoa masennuksesta ja siihen liittyvistä tekijöistä on vaikka kuinka, etsin siis lähinnä omakohtaisia kokemuksia, jos niitä jollakulla on?
Kommentit (11)
Masennusta on niin monta erilaisra ja eri syistä johtuvaa, ettei voi sanoa että sama auttais kaikille. Itselle terapia ja ihana mies, koska mua oli kohdeltu niin kaltoin miesten taholta oikeestaan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:12"]
Masennusta on niin monta erilaisra ja eri syistä johtuvaa, ettei voi sanoa että sama auttais kaikille. Itselle terapia ja ihana mies, koska mua oli kohdeltu niin kaltoin miesten taholta oikeestaan aina.
[/quote]
Osaatko lukea?
Ap kysyi omakohtaisia kokemuksia aiheesta.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:13"][quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:12"]
Masennusta on niin monta erilaisra ja eri syistä johtuvaa, ettei voi sanoa että sama auttais kaikille. Itselle terapia ja ihana mies, koska mua oli kohdeltu niin kaltoin miesten taholta oikeestaan aina.
[/quote]
Osaatko lukea?
Ap kysyi omakohtaisia kokemuksia aiheesta.
[/quote]
Kerroin omakohtaisen kokemuksen.
Nosto. Lisää kokemuksia kaivataan!
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:13"][quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:12"] Masennusta on niin monta erilaisra ja eri syistä johtuvaa, ettei voi sanoa että sama auttais kaikille. Itselle terapia ja ihana mies, koska mua oli kohdeltu niin kaltoin miesten taholta oikeestaan aina. [/quote] Osaatko lukea? Ap kysyi omakohtaisia kokemuksia aiheesta. [/quote] Kerroin omakohtaisen kokemuksen.
[/quote]
Opettele argumentoimaan selkeämmin, tuosta sai aikalailla eri näkökulman -.- Vituttaa sun kaltaset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teini-iän masennus loppui johonkin. luin kaikenlaista filosofiaa, jotenkin sitten sain voimaa siitä. Camus tuli tutuksi. uskon että iso osa olikin ihan hormonaalista. nykyään yritän liikkua paljon ja elää melko säännöllisesti. isä toipui aikanaan lääkkeillä ja työtä vaihtamalla.
Joo olen. Ajattelin vain paljon ja mietin mistä en elämässäni pidä ja mitä haluaisin muuttaa ja onnistuin. Kyllähän terapiassakin se työ tehdään itse, joten miksi ei onnistuisi ilman terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä alkoi masennus itsemurhayrityksineen, yritin parannella oloani alkoholin avulla joka pahensi tilannetta huomattavasti. Sitten aloin polttamaan pilveä ja voisin vannoa että se pelasti elämäni, jaksoin paremmin ja pärjäsin ilman alkoholia, sinnittelin sen avulla ja yritin pitää elämästä kiinni. Lopulta elämäni muutti mies ja lapsi. Elämääni tuli uusi sisältö, aluksi oli vaikeaa, mutta nyt kuusi vuotta myöhemmin voin hyvin. Välillä iskee väsymys ja "masennus" silloin yritän olla itselleni armollinen ja antaa itseni laiskotella, koen olevani saamaton ja torun itseäni. Vihaan sitä tunnetta kun ei pysty mihinkään, aloitekyky katoaa. Onneksi yleensä se menee viikossa ohi tai parissa. Lapsen saannin jälkeen olen oikeastaan miettinyt että onkohan minulla maanisdepressio, käyn usein ylikierroksilla ja sitten vaivun hetkeksi synkkyyteen. En koe silti enään olevani masentunut, ajattelen tämän olevan persoonani. Puran tuntojani miehelleni ja sisarukselle, se auttaa.
Ilmeisesti liian vähäinen estrogeeni voi aiheuttaa masennusta ja olen sitäkin miettinyt että ajoittuuko surkea olo esim. Kuukautisten alkuun jolloin hormonit romahtavat. Ehkä kannatta ruokavalioo korjata.
Deletoin tiettyjä, paskoja fiiliksiä aiheuttavat henkilöt elämästäni (pääasiassa sukulaisia, yksi "ystävä"), hankin itsetuntonnon, aloin harrastamaan liikuntaa, aloitin uusia harrastuksia, rukkasin ruokavalion täysin uusiksi, muutin tietoisesti ajattelutapojani.
Kuulostaa pelkältä liibalaabalta, mutta itseäni auttoi. Viimeksi olen voinut systemaattisesti näin "normaalilla" tavalla viimeksi 8 vuotta sitten, jolloin katson ensimmäisten masiskausien iskeneen. Tietysti vieläkin on kauheita päiviä jolloin tunnen itseinhoa ja syytän kaikesta itseäni enkä pidä itseäni minkään arvoisena, mutta se on elämää ja aivan eri juttu kuin ne viikkokaudet, jolloin en tehnyt muuta kuin itkin ja vihasin itseäni yli kaiken.