Sain asperger- testistä huimat pisteet

Nettitesti ei kerro kaikkea. Terkuin autisminkirjonhäiriöinen.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 22:42"]Nettitesti ei kerro kaikkea. Terkuin autisminkirjonhäiriöinen.
[/quote] Ei tietenkään! Tunnistan itsestäni AS-piirteitä, mutta en olisi arvannut saavani 144 pistettä asteikolla 53-159.
Ap

Mä sain 140 pistettä.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 22:54"]Mä sain 140 pistettä.
[/quote] Eli aika samoissa kanssani? Luuletko, että saisit oikeankin diagnoosin, vai omistatko vain sattumalta samoja piirteitä? Juuri mietin, että introverttiyden, sosiaalisen hermostunrisuuden, voimakkaiden kiinnostuskohteiden ja epätasaisen kykyprofiilin lisäksi on ollut aistiyliherkkyyttä ja tic (oikeat diagnoosit lapsuudesta) ja olen ihan äärimmäisen iltavirkku, mies kutsuu minua "yöeläimeksi". Jännä juttu. Luin myös, että tytöt saavat poikia vaikeammin diagnoosin, voisi olla syy miksen sitä lapsena saanut? Pidettiin vain kivana, että olen matemaattisesti lahjakas ja jaksoin pauhaa biologiasta, etenkin nippelitietoa eri eläinlajeista. Ja diagnosoitiin nuo mainitsemani.

5 on Ap

Tiedän että mulla on asperger, mutta mitä sillä diagnoosilla tekee? Ne jotka tietää oireet, huomaa sen kyllä.

Tervetuloa kerhoon.

Ja mitä sitten taas diagnoosiin tulee, eihän sillä "tee" mitään, mutta minulle ainakin oli hyvin helpottavaa tietää, että omituisuuksilleni on jokin syy. Luulin vain olevani jotenkin vajavainen, sosiaalisesti ja muutenkin. Yritin korjata noita puolia itsessäni mutta epäonnistuin aina. Nykyään kun ymmärrän, mikä on vialla, olen kehittänyt muunlaisia strategioita pärjäämiseen. En enää yritä päästä noista piirteistä eroon, koska se ei onnistu. Sääli että meni 30 vuotta elämästä hukkaan epämääräisiin epäonnistumisen tunteisiin.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 23:15"]Tiedän että mulla on asperger, mutta mitä sillä diagnoosilla tekee? Ne jotka tietää oireet, huomaa sen kyllä.
[/quote]
Ei kai aikuisena yhtään mitään, minun tapauksessani lähinnä haluaisin kuulla onko minun diagnosoitu väärin lapsena. Ihan vain vain uteliaisuudesta mieltä tutkivia tieteitä kohtaan.
Ap

Aspiaikuisena myös oppii tekemään itse omat tukitoimensa, esim. meillä työssä palavereissa viitataan ja puhutaan vuoroillaan koska en pysty seuraamaan useista suunnista päällekkäin meneviä keskusteluita. Työkaverit omaksuivat tavan kerralla ja ovat sanoneet että se luo järjestystä kokouksiin ja heillekin on helpompi keskittyä asiaan. 

Samoin pyysin että työpöytäni on avokonttorissa nurkkaan päin, koska ohi kävelevät ihmiset ja telkkari häiritsevät minua- taas, ei mitään ongelmaa. 

Bileissä osaan jo humoristisesti pyytää paikkojen vaihtamista koska en pysty seuraamaan keskusteluja eri suunnista. Olen hauska ja sosiaalinen, jos pääsen mukaan keskusteluun, jos en, olen hiljaa ja yritän hahmottaa mistä puhutaan. Kaverini haluavat minut mukaan jutteluun, joten joskus tanssimme vähän niin että näen kaikkien puhujien kasvot edessäni. 

Aspi on ihan normaalia, ja pienillä muutoksilla etenkin lievät aspit pärjäävät ihan hyvin maailmassa. Vaikeammilla tapauksilla ammattiapu on ehdottomasti tarpeen.