Onko teitä painostettu lukioon? Kuinka kävi?

Aika monet vaan vetkuttelee lukiossa kun vanhemmat on sinne pakottanut, eikä keskenkään voi vaihtaa ettei vanhemmilla sekoa nuppi. Siinä sitten lopulta vanhemmat todella yllättyvät kun lukio vaan venyy ja venyy eikä suorituksia tule ja kirjoitukset kusee. Ei kannata painostaa, jokainen valitkoon oman tiensä, kyllä se aikanaan löytyy.

Nuoren valinnat eivät kuulu suvulle tipan tippaa. Sanot jyrkästi ja selkeästi tämän.

Se mikä tässä on se suurin ongelma on se, että ammattikoulut on ajettu aivan alas eli niissä ei nyt kunnon opetusta saa.

Ei varsinaisesti. Menin, koska lähes kaikki kaveritkin menivät. Ei napannut panostaa ja rimaa hipoen ylioppilaaksi. Sitten amikseen hakemaan ammatti ja sitää lähtien työttömänä. Näin on hyvä olla.

Älkää hyvät ihmiset painostako, suuntaan tai toiseen (tai no, toki jotan pitää opiskella). Lukion ehtii suorittaa myöhemminkin, jos niin haluaa.

Olen pari kertaa sijaistanut ammattikoulussa enkä keksi miten joku voi saada siellä innostuksen opiskeluun. Kaikki vähäinenkin innostus ja aivotoiminta lakkaa siinä ympäristössä. Tuossa tilanteessa antaisin lapsen valita mutta maksaisin lukion käymisestä kuukausirahaa.

Pääasia, että nuori ymmärtää itse, mitä valitsee. Lukiosta on helpompi tie yliopistoon, ammattikorkeasta taas jo alaa opiskelleet ovat pidemmällä. Ymmärtääkseni tasoituksesta on puhuttu paljon, nythän esim. kielet ja äidinkieli jäävät ammattikoulussa keskitasolle, vaikka ne yrittäjälle saattaisivat olla hyvinkin tärkeitä.

Lukiossa kyllä mentiin myös kielten opiskelu sotkemaan pisteytyksillä. Molemmissa jää ja saa.

Itsehän en painostanut vaan sanoin että johonkin menet.Itse sai päättää koska meidän kylän ammattikoulussa ei ollut häntä miellyttävää alaa siksi lukio.

Huonosti kävi. Paska yo todistus neljän vuoden jälkeen. Amikseen sitten 2 vuoden yo linjalle. Töitä on riittänyt. Lukiossa kyllä viisastuu ja sivistyy. Amis työkaverit tuntuu usein yksinkertaisilta ja typeriltä. Kuuluisin yliopistoon mutta pää ei kestä päntätä ja muisti ei ole häävi. Kielten opiskelu ollut vaikeaa. Kaks jakoinen olotila.

Vierailija kirjoitti:

Olen pari kertaa sijaistanut ammattikoulussa enkä keksi miten joku voi saada siellä innostuksen opiskeluun. Kaikki vähäinenkin innostus ja aivotoiminta lakkaa siinä ympäristössä. Tuossa tilanteessa antaisin lapsen valita mutta maksaisin lukion käymisestä kuukausirahaa.

Lukioon haetaan nykyään lukuaineiden arvosanoilla, joten sinne ei kannata välttämättä edes luovempien ihmisten yrittää. Ilmeisesti sinne halutaan nykyään vain niitä, joilla on oikeasti lukupäätä. Esim. käsityötaidot ja luovuus eivät yleensä asu matemaatikossa. Toki voi.

Ei kiinnostanut lukio. Sinne menin, kun en keksinyt mikä ammatti kiinnostaisi. Ylioppilaaksi pääsin rimaa hipoen. Huh! Siitä onkin jo melkein 20 vuotta. Nykyään monen mutkan kautta työskentelen siivoojana.

Ylioppilastutkinto oli itselleni vaan kiusaamista ja ajan tuhlaamista. Ei sen turha paikka ole, mutta itselleni oli 100% väärä ratkaisu. Mutta eihän sitä ylä-aste ikäisenä pikkulapsena ymmärtänyt mitään.

Mut aikoinaan painostettiin (olin menossa amikseen) ja ONNEKSI niin tehtiin. Mulla on ollut mukava ura ja olen viihtynyt tehtävissäni, joihin en olisi ikinä päässyt ilman yo-todistusta ja sen jälkeisiä opintoja. 

Menin ammattikouluun ja olen edennyt päällikkötasolle käytyäni ammattikorkean. Välillä ärsyttää juurikin sellainen yleissivistyksen puute ja aiemmin täällä mainittu kielitaito. Ne aiheuttavat alemmuuden tunnetta. Jossain määrin ajattelen siis, että olisi pitänyt mennä aikanaan lukioon, vaikken mitään uskaltaisi elämässäni muuttakaan.

Narsistivanhemmalle on tärkeää päästä lesoilemaan "jatkeensa" saavutuksilla. Jo vähemmän elitistilukioon meneminenkin voi saada aikaan itkupotkuraivarin.

Olin peruskoulussa todella hyvä ja ahkera oppilas. Koulunkäynti oli helppoa ja kivaa, ja ajattelin, että kun saan hyvän todistuksen, pääsen opiskelemaan ihan mitä haluan. Ysiluokalla alkoikin olla jo ajatusta toiveammatista ja olisin halunnut pyrkiä amikseen alaa opiskelemaan. Sekä vanhempani että opinto-ohjaaja kuitenkin ilmoittivat jyrkästi, että noilla numeroilla mennään lukioon. En todellakaan olisi halunnut, mutta pakko oli, ei minusta ollut kapinoimaan.

Lukio meni päin helvettiä, lintsasin minkä kerkisin ja sain huonoja arvosanoja kun ei vaan kiinnostanut yhtään olla siellä. Tulevaisuuttakaan en jaksanut ajatella. Tuli mielenterveysongelmia sun muuta kivaa. Valmistuin nippa nappa, vanhempiani ei edes kiinnostanut kirjoitusten arvosanat, pääasia että saatiin perheeseen Ylioppilas!

Olen lukion jälkeen opiskellut yhden ammattitutkinnon, mutta pää hajosi sillä alalla työskennellessäni. Nyt olen osa-aikaisena paskaduunissa. Olishan tämä voinut paremminkin mennä... Ja kyllä, olen katkera.

Vierailija kirjoitti:

Olin peruskoulussa todella hyvä ja ahkera oppilas. Koulunkäynti oli helppoa ja kivaa, ja ajattelin, että kun saan hyvän todistuksen, pääsen opiskelemaan ihan mitä haluan. Ysiluokalla alkoikin olla jo ajatusta toiveammatista ja olisin halunnut pyrkiä amikseen alaa opiskelemaan. Sekä vanhempani että opinto-ohjaaja kuitenkin ilmoittivat jyrkästi, että noilla numeroilla mennään lukioon. En todellakaan olisi halunnut, mutta pakko oli, ei minusta ollut kapinoimaan.

Lukio meni päin helvettiä, lintsasin minkä kerkisin ja sain huonoja arvosanoja kun ei vaan kiinnostanut yhtään olla siellä. Tulevaisuuttakaan en jaksanut ajatella. Tuli mielenterveysongelmia sun muuta kivaa. Valmistuin nippa nappa, vanhempiani ei edes kiinnostanut kirjoitusten arvosanat, pääasia että saatiin perheeseen Ylioppilas!

Olen lukion jälkeen opiskellut yhden ammattitutkinnon, mutta pää hajosi sillä alalla työskennellessäni. Nyt olen osa-aikaisena paskaduunissa. Olishan tämä voinut paremminkin mennä... Ja kyllä, olen katkera.

Etkö voinut lukion jälkeen mennä opiskelemaan sitä toivealaa amikseen?

Vierailija kirjoitti:

Narsistivanhemmalle on tärkeää päästä lesoilemaan "jatkeensa" saavutuksilla. Jo vähemmän elitistilukioon meneminenkin voi saada aikaan itkupotkuraivarin.

No näitäkin meillä täällä alueella on. Jo yläkouluun mennessä iso osa haki painotettuihin tai yksityiskouluun. Mielestäni niihin kannattaa hakeutua vain jos erityinen aihe (musiikki, matematiikka) oikeasti kiinnostaa enemmän kuin mahdolliset muut valinnaiset.

Meillä nyt kyse ihan lähilukiosta. Tosin täällä sinnekin on ollut 8,6 keskiarvo viimeksi eli aika kauas saisi huonommalla todistuksella lähteä. Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin vaihtoehtoja valita alojenkin välillä, jos todistus riittää. Huomaan vain, että oma mieli on jumiutunut ja toisaalta pelkään, että nuori KUVITTELEE valitsevansa helpomman vaihtoehdon siksi, että nuorten elämä on nykyään paljon hektisempää.

Minut painostettiin lukioon. Olisin halunnut opiskelemaan pukusuunnittelua, olin innokas ompelija ollut koko ikäni. Kotona mulle ilmoitettiin että katto lähtee pään päältä, jos en lukioon mene (arvosanat oli silloin vielä niin hyvät, että lukioon pääsy oli ihan selvää). Menin sitten lukioon, jossa hyviä arvosanoja ei saanut enää niin helposti ja muutenkaan ei oikein opiskelu innostanut. Sain hyviä ystäviä, mutta en lopulta edes neljän vuoden jälkeen kirjoittanut ylioppilaaksi. Olin viimeiset vuodet masentunut ja en ajatellut että olisi suurtakaan väliä ylioppilaskirjoituksilla.

En tiedä olisiko pukusuunnittelu ollut se oikea polku, mutta olin pitkään katkera etten saanut lähteä opiskelemaan alaa, joka oli unelmani.

Lukio on pilattu. Se ei ole yleissivistävä oppilaitos vaan matematiikan preppauskoulu yliopistoon pääsypisteiden saamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin peruskoulussa todella hyvä ja ahkera oppilas. Koulunkäynti oli helppoa ja kivaa, ja ajattelin, että kun saan hyvän todistuksen, pääsen opiskelemaan ihan mitä haluan. Ysiluokalla alkoikin olla jo ajatusta toiveammatista ja olisin halunnut pyrkiä amikseen alaa opiskelemaan. Sekä vanhempani että opinto-ohjaaja kuitenkin ilmoittivat jyrkästi, että noilla numeroilla mennään lukioon. En todellakaan olisi halunnut, mutta pakko oli, ei minusta ollut kapinoimaan.

Lukio meni päin helvettiä, lintsasin minkä kerkisin ja sain huonoja arvosanoja kun ei vaan kiinnostanut yhtään olla siellä. Tulevaisuuttakaan en jaksanut ajatella. Tuli mielenterveysongelmia sun muuta kivaa. Valmistuin nippa nappa, vanhempiani ei edes kiinnostanut kirjoitusten arvosanat, pääasia että saatiin perheeseen Ylioppilas!

Olen lukion jälkeen opiskellut yhden ammattitutkinnon, mutta pää hajosi sillä alalla työskennellessäni. Nyt olen osa-aikaisena paskaduunissa. Olishan tämä voinut paremminkin mennä... Ja kyllä, olen katkera.

Etkö voinut lukion jälkeen mennä opiskelemaan sitä toivealaa amikseen?

Hain kyllä. En päässyt. Mun lukion päättötodistuksella ei tee mitään. - Se jota lainasit

Serkkuni painostettiin lukioon ja sairastui psykoosiin toisena vuonna. Ei kannata painostaa vaan kuunnella mitä nuori itse haluaa ja tukea siinä.