Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten valmistautua Uusperhe-elämään
16.03.2022 |
elikkäs kaipaisin käytännön vinkkejä miten saada uusperhe toimimaan?
Tilanne on luonnollisesti kaikille osapuolille uusi. Olemme seurustelleet 2 vuotta, lapsia yht kolme 11-14v kaksi poikaa ja yksi tyttö. toiset ovat viikko viikko systeemillä yksi vähän miten sattuu, n 6-10pv kuussa.
Lasten kanssa tilanteesta on periaatteessa puhuttu ja ovat innoissaan ja tuntuvat ehkä ymmärtävän tilanteen. Mutta olen täysin varma etteivät kuitenkaan ymmärrä. Itselläni on kokemus äitipuolesta joka muutti lapsuuden kotiini kun olin 13 vuotias. En koskaan tottunut siihen, eikä meillä ole juurikaan välejä vaikka isäni vaimo on edelleen. Jotenkin vieras ihminen minulle.
Esim tällä hekellä kun olen miesystäväni kotona en luonnollisesti puutu hänen lastensa tekemisiin, siisteyteen, syömisiin jne. Tämän teen omasta tahdostani koska mielestäni se ei minulle täällä kuulu, mutta kyllähän minulla on sanan valtaa jos asuisimme yhdessä. Vaikka nyt tuohon siisteyteen liittyen voisin jotain "vaatia". (roskat kuuluu roskikseen ja likapyykki pyykkikoriin jne perus jutut)
Tämä nyt oli vain pieni esimerkki että mikä minua mietitytttää. Haluaisin ottaa vinkkejä vastaa siitä miten voisi valmistautua tuleviin muutoksiin. Uskon että löytyy onnistuneita uusperheitä.
Tiedostan kyllä ettei se tule olemaan helppoa. Mutta tahto asua yhdessä miehen kanssa on suuri ja yhteinen.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP jatkaa, että olisiko hyvä idea treenata sitä yhteisasumista, jotta lapset huomaisivat että muutoksia tulee elämään? heitä ei enää palvella jne... kyseessä kuitenkin jo 13 ja 14 vuotiaat.
Älä missään nimessä suostu siihen, että sinulla ei olisi täyttä kasvatusvaltaa kodissasi asuviin lapsipuoliin. Sellainen johtaa täyteen katastrofiin, kun "hiiret alkavat hyppiä pöydillä kissan tassujen ollessa sidotut".
Eikö ole mitään onnistumisen mahdollisuutta? onko kaikki uusperheet tuhoon tuomittuja?
:O
AP
Suosittelen peeheterapiaa ja nimenomaan heti, ennen kuin edes ongelmia vielä on. Siellä osataan hyvin neuvoa mitä kannattaa ottaa huomioon, jotta ongelmilta myös vältytään.
Myös hyvät välit kaikkien vanhempien kesken on avainsana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole mitään onnistumisen mahdollisuutta? onko kaikki uusperheet tuhoon tuomittuja?
:O
AP
En sanoisi tuhoon tuomittuja, mutta toisaalta se yhdessä asuminen ei välttämättä tuo elämään niin paljon uutta ihmeellisen kivaa, että sen takia kannattaa ottaa riski sekoittaa murkkujen elämä täysin. Ihan tavallisessa murkkuperheessäkin elämä voi ajoittain olla täyttä h*lvettiä ja se oma lapsi voi tuntua todella raskaalta. Tähän kun lisää, ettei se raskas lapsi olekaan oma, mutta pitäisi kasvattaa ja ei toisaalta "saa" niin aikamoinen soppa on. Odottakaa siihen asti, kun viimeinenkin lapsi muuttaa kotoa. Eihän mikään estä teitä viettämästä tälläkin hetkellä paljon aikaa yhdessä, lapset voivat ystävystyä todella jne. Ihan turha sekoittaa toimivaa kuviota.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole mitään onnistumisen mahdollisuutta? onko kaikki uusperheet tuhoon tuomittuja?
:O
AP
Ei. Ovat.
Älkää muuttako yhteen ennenkuin viimeinenkin lapsi lentänyt pesästä, eihän tuossa enää montaa vuotta ole.
Näin tekisin nyt itse jos voisin palata ajassa taaksepäin 8v.
T. Äitipuoli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo helppoa, vieraat lapset on aina vieraita eikä niihin saa sellaista yhteyttä kuin pitäisi. Tai mä en ainakaan oo saanu.
Kumman kotiin muutatte?Helpompi olisi hankkia uusi asunto niin voisi sopia uudet ja yhteiset säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumman kotiin muutatte?Helpompi olisi hankkia uusi asunto niin voisi sopia uudet ja yhteiset säännöt.
En älynnyt mainita, että tarkoitus oli siis hankkia uusi yhteinen asunto, jossa lapsilla olisi vähän enemmän tilaa, omat huoneet.
Kiitos perheterapia vinkistä, epäilen että mies suostuisi.. mutta lisää vinkkejä? ja niitä totuuksiakin.
AP
En ole kuullut kenestäkään, jota perheterapia ei olisi auttanut edes vähän. Harmi että kaikki eronneet parit eivät ole aikanaan menneet keskenään terapiaan - silloin uusien kumppanien ei tarvitsisi siivota "muiden jälkiä" tunnepuolella. Jos miehesi eksä on yhtään vaikea tapaus, niin unohtaisin tuollaiset yhteisasumishaaveet. Niitä tarinoita on ihan tarpeeksi, joissa eksä panee kapuloita rattaisiin ja pilaa sinun, melko tuntemattoman ihmisen elämää.
Omassa tapauksessani kokonaiskuva on ollut tasainen, eikä varsinaisia uhkia ole. Kuitenkin on odotettua kurjempi tunne, kun vuosienkaan päästä lapset eivät tunnu omilta. Neuvoisin olemaan oma itsesi, pitämään tiukasti omat rajat esim. vapaa-ajan vietossasi ja sanomaan asiat suoraan, vaikkakin lempeästi jos osaat. Niin lapset myös tutustuvat sinuun luontevasti. Jutelkaa ja sopikaa miehen kanssa kasvatussäännöistä: sinua ei saa pienentää lasten edessä, ja teidän on oltava tiimi. Aivan ytimessä on avoin kommunikointi, vaikka se tarkoittaisi myös epämukavia tilanteita lasten kanssa. Selvitä ns. vanhan perheen historiaa, jotta tiedät missä lapset ovat kasvaneet. Viettäkää reilusti esim. 1 päivä viikossa kaikki yhdessä, jotta yhteyksiä on mahdollista muodostaa. Vietä aikaa myös hiljalleen lasten kanssa kahdestaan, sillä silloin tutustuminen voi olla joidenkin kanssa helpompaa. Riippuu tietysti lasten iästä, paljonko tätä tarvitaan.
Äiti- ja isäpuolilla ei ole oikeutta esim. jäädä kotiin sairaan lapsipuolen kanssa, joten sinua ei ole reilua jättää lapsenvahdiksi muinakaan aikoina. Neuvoni on, että aseta itsesi tässä etusijalle äläkä suostu moiseen. Selvitä myös tukiasiat, lapsilisät ym. että tarvitseeko sinun osallistua muuhun kuin ruokien ym. ostoon. Ostan esimerkiksi synttärilahjoja mielelläni, mutta en lähde maksamaan toisten lasten harrastuksia.
Uusperheen muodostamisesta on kirjoitettu ainakin yksi hyvä suomalainen kirja, löytynee kirjastosta.
Muista että olet mukava lisä lasten elämään, et korvaamassa ketään. Mukavuus lähtee toki sinusta: osaatko luonnostaan ajatella lasten parasta ja asioita heidän näkökulmastaan? Huumori auttaa hirveän paljon monessa tilanteessa. Ehkä tärkeä neuvo on myös se, että yritä olla ottamatta lasten mahdollisia kettuiluja henkilökohtaisesti. Eivät he ole tuollaista tilannetta itselleen pyytäneet.
Aika moni on myös sanonut että ei kannata ottaa niin hirveästi paineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori ap mutta uusperhe kirjoitetaan edelleen pienellä alkukirjaimella.
En ole uusperheellinen, mutta kun lapset tuon ikäisiä, en muuttaisi enää yhteen. Muutaman vuoden päästä lähtee jo vanhimmat armeijaan yms. Onko järkeä tässä vaiheessa sotkea kuvioita? Tietysti jos lapsista tuntuu siltä että haluavat ehdottomasti että muutetaan, niin sitten. Muuten jättäisin väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se hyvin menee, jos olette molemmat täyspäisiä ihmisiä.
Tänne kirjoittelee pääsääntöisesti ne elämässään epäonnistuneet. Ei kannata lannistua niiden huutelusta.
En oo itse uusperheellinen vaan murkku-/teini-ikäisten yh. Mua ainakin arveluttais raha-asiat. Kuka maksaa ja mitä. Jääkö kotityöt äidin harteille. Entäs lasten kaverit. Kenen kavereilla oikeus tulla kylään kun hulinaa jo omastakin takaa. Tietty näiden vaikuttaa perheen rahatilanne, luonteet yms.
Olen hieman samassa tilanteessa, mutta ehkä helpommassa: kotona asuu enää yksi 9v lapsi. Sekä miehellä että minulla on lisäksi kaksi aikuista jo omillaan asuvaa lasta. Miesystäväni on jo nyt luomassa hyviä välejä tyttäreni kanssa; heillä on yhteinen harrastus ja muutenkin viettävät välillä aikaa kahdestaan. Mies on myös oikeasti kiinnostunut tyttäreni asioista. Toisaalta tyttäreni on aika vaativa persoonallisuus, jonka takia olemmekin käyneet joitakin keskusteluja ammattilaisen läsnäollessa, jotta miehelle tulisi realistinen kuva siitä mihin olemme ryhtymässä. Olemme samanarvoisia kasvattajina ja huoltajina. Hänestä ei tule uutta tai vara- isää, mutta tärkeä aikuinen lapsen elämään.
Asun itse vuokralla, joten mies muuttaa toistaiseksi meille, jotta voimme turvallisesti tutkailla onnistuuko yhteiselämä perheenä. Jos ei, niin minulla on edelleen asunto ja lapsen elämä jatkuu samana kuin ennen. Jos saamme tämän systeemin toimimaan, niin uskallamme aloittaa uudenlaisen elämän yhtenä yksikkönä jossain muualla.
Meillä tämä yhteenmuutto olisi edessä puolen vuoden sisällä kun mies on saanut talonsa myytyä. Toivon, että edessä on lähinnä positiivisia haasteita kuin negatiivisia. Onnea ja viisautta matkaan ap!
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut kenestäkään, jota perheterapia ei olisi auttanut edes vähän. Harmi että kaikki eronneet parit eivät ole aikanaan menneet keskenään terapiaan - silloin uusien kumppanien ei tarvitsisi siivota "muiden jälkiä" tunnepuolella. Jos miehesi eksä on yhtään vaikea tapaus, niin unohtaisin tuollaiset yhteisasumishaaveet. Niitä tarinoita on ihan tarpeeksi, joissa eksä panee kapuloita rattaisiin ja pilaa sinun, melko tuntemattoman ihmisen elämää.
Omassa tapauksessani kokonaiskuva on ollut tasainen, eikä varsinaisia uhkia ole. Kuitenkin on odotettua kurjempi tunne, kun vuosienkaan päästä lapset eivät tunnu omilta. Neuvoisin olemaan oma itsesi, pitämään tiukasti omat rajat esim. vapaa-ajan vietossasi ja sanomaan asiat suoraan, vaikkakin lempeästi jos osaat. Niin lapset myös tutustuvat sinuun luontevasti. Jutelkaa ja sopikaa miehen kanssa kasvatussäännöistä: sinua ei saa pienentää lasten edessä, ja teidän on oltava tiimi. Aivan ytimessä on avoin kommunikointi, vaikka se tarkoittaisi myös epämukavia tilanteita lasten kanssa. Selvitä ns. vanhan perheen historiaa, jotta tiedät missä lapset ovat kasvaneet. Viettäkää reilusti esim. 1 päivä viikossa kaikki yhdessä, jotta yhteyksiä on mahdollista muodostaa. Vietä aikaa myös hiljalleen lasten kanssa kahdestaan, sillä silloin tutustuminen voi olla joidenkin kanssa helpompaa. Riippuu tietysti lasten iästä, paljonko tätä tarvitaan.
Äiti- ja isäpuolilla ei ole oikeutta esim. jäädä kotiin sairaan lapsipuolen kanssa, joten sinua ei ole reilua jättää lapsenvahdiksi muinakaan aikoina. Neuvoni on, että aseta itsesi tässä etusijalle äläkä suostu moiseen. Selvitä myös tukiasiat, lapsilisät ym. että tarvitseeko sinun osallistua muuhun kuin ruokien ym. ostoon. Ostan esimerkiksi synttärilahjoja mielelläni, mutta en lähde maksamaan toisten lasten harrastuksia.
Uusperheen muodostamisesta on kirjoitettu ainakin yksi hyvä suomalainen kirja, löytynee kirjastosta.
Muista että olet mukava lisä lasten elämään, et korvaamassa ketään. Mukavuus lähtee toki sinusta: osaatko luonnostaan ajatella lasten parasta ja asioita heidän näkökulmastaan? Huumori auttaa hirveän paljon monessa tilanteessa. Ehkä tärkeä neuvo on myös se, että yritä olla ottamatta lasten mahdollisia kettuiluja henkilökohtaisesti. Eivät he ole tuollaista tilannetta itselleen pyytäneet.
Aika moni on myös sanonut että ei kannata ottaa niin hirveästi paineita.
Mielestäni bonusvanhempi ei lähtökohtaisesti osallistu lasten elatukseen, jollei ole esim. isoja tuloeroja/leski tms. Meillä esim. talo omistetaan puoliksi, mutta mies maksaa enemmän vastiketta, omien lasten lomat, vaatteet, ruoat, harrastukset jne. lasten äidin kanssa. Ostan miehen lapsille lahjat per nenä synttäreinä ja jouluna. Yhteiselle lapselle ostan enemmän lahjoja, kuten tekee miehen lasten äiti omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni bonusvanhempi ei lähtökohtaisesti osallistu lasten elatukseen, jollei ole esim. isoja tuloeroja/leski tms. Meillä esim. talo omistetaan puoliksi, mutta mies maksaa enemmän vastiketta, omien lasten lomat, vaatteet, ruoat, harrastukset jne. lasten äidin kanssa. Ostan miehen lapsille lahjat per nenä synttäreinä ja jouluna. Yhteiselle lapselle ostan enemmän lahjoja, kuten tekee miehen lasten äiti omilleen.
Minun mielestäni taas on ihan luonnollista että perheenä asuvat ja lapsia yhdessä kasvattavar ja huoltavat vanhemmat jakaa kulut jota kuinkin kykyjensä mukaan. Ei siis siten että toinen maksaa 3/4 osaa, vaikka tulot on 1/4-osa toisen tuloista.. mutta esim itse maksan koko perheen ruuat vaikka lapset ovat mieheni lapsia. Ollaan kuitenkin perhe, eletään perheenä joten jaetaan asiat perheenä. Paitsi mun auto.. se on minun ja sitä en jaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni bonusvanhempi ei lähtökohtaisesti osallistu lasten elatukseen, jollei ole esim. isoja tuloeroja/leski tms. Meillä esim. talo omistetaan puoliksi, mutta mies maksaa enemmän vastiketta, omien lasten lomat, vaatteet, ruoat, harrastukset jne. lasten äidin kanssa. Ostan miehen lapsille lahjat per nenä synttäreinä ja jouluna. Yhteiselle lapselle ostan enemmän lahjoja, kuten tekee miehen lasten äiti omilleen.
Minun mielestäni taas on ihan luonnollista että perheenä asuvat ja lapsia yhdessä kasvattavar ja huoltavat vanhemmat jakaa kulut jota kuinkin kykyjensä mukaan. Ei siis siten että toinen maksaa 3/4 osaa, vaikka tulot on 1/4-osa toisen tuloista.. mutta esim itse maksan koko perheen ruuat vaikka lapset ovat mieheni lapsia. Ollaan kuitenkin perhe, eletään perheenä joten jaetaan asiat perheenä. Paitsi mun auto.. se on minun ja sitä en jaa. :)
Me ei kyllä mitenkään kasvateta tai huolleta lapsia yhdessä. Ainoastaan yhteisiä lapsia huolletaan yhdessä. Mies ja lasten äiti hoitavat omat lapsensa. Olisi aikamoista riistoa, jos alkaisin maksamaan 50-50 kaikkien lasten menoja ja asumisia. Se olisi pois omilta lapsiltani ja minulta. Olisi hassua, että miehen lapsia elättäisi kolme aikuista ja meidän lapsia vain kaksi. En olisi koskaan muuttanut yhteen, koska kuluni olisivat pompanneet. Miehen lapsille olen mukava aikuinen heidän elämässään.
Alue: Aihe vapaa
Noin 7-8 vuoden kuluttua viimeinenkin lapsista on muuttanut kokonaan pois kotoa tai ainakin on ohittanut pahimman murrosiän, palatkaa asiaan siinä vaiheessa. Olen ihan tosissani. En itse ikimaailmassa olisi laittanut lastani asumaan sisaruspuolten ja uuden aikuisen kanssa saman katon alla, en pienempänä enkä varsinkaan tuossa elämänvaiheessa kun murrosikä iskee voimalla.