Lue keskustelun säännöt.
Miksei masentuneena saa levätä?
21.08.2015 |
Tiedän, että läheiseni tahtovat vain hyvää. Ajattelevat, että aktivoiminen auttaisi. Sen jälkeen, kun ovat saaneet tietää minun sairastavan masennusta, niin ovat jatkuvasti pyytämässä johonkin. Aikaisemmin kutsuivat vain satunnaisesti. Nyt kutsuvat kahville, syömään, mökille, taiteiden yöhön, ulkomaanreissulle jne.
Voimani ovat kuitenkin niin vähissä, etten vain oikeasti jaksa. Parhaani mukaan yritän läheisiäni kyllä nähdä, muttaa nimenomaan lyhyissä merkeissä. Kahvittelua ja muuta.
Joudunkin aina kieltäytymään näistä kutsuista. Se ei ole tietenkään kivaa minulle eikä varmaan läheisillekään. Huono omatunto tulee aina kun kerta toisensa jälkeen kieltäydyn. Hyvä asia on, että hyväksyvät kieltäytymiseni. Ei tarvitse vängätä.
Kuulostan varmasti kiittämättömältä, kun valitan läheisistä, jotka ovat kiinnostuneita. Olen niin pitkään vaan jaksanut ja jaksanut ja painanut eteenpäin, että en jaksaisi nyt yhtään vaatimuksia. Kutsut tuntuvat välillä nimenomaan vaatimuksilta.
Kommentit (9)
No valtion perseptiivistä ainakin se on vaje budjetissa ja on parempi että ongelma poistaa itsensä päiviltä kuin että lepäisi ja parantuisi mahdollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 16:25"]Tiedän, että läheiseni tahtovat vain hyvää. Ajattelevat, että aktivoiminen auttaisi. Sen jälkeen, kun ovat saaneet tietää minun sairastavan masennusta, niin ovat jatkuvasti pyytämässä johonkin. Aikaisemmin kutsuivat vain satunnaisesti. Nyt kutsuvat kahville, syömään, mökille, taiteiden yöhön, ulkomaanreissulle jne.
Voimani ovat kuitenkin niin vähissä, etten vain oikeasti jaksa. Parhaani mukaan yritän läheisiäni kyllä nähdä, muttaa nimenomaan lyhyissä merkeissä. Kahvittelua ja muuta.
Joudunkin aina kieltäytymään näistä kutsuista. Se ei ole tietenkään kivaa minulle eikä varmaan läheisillekään. Huono omatunto tulee aina kun kerta toisensa jälkeen kieltäydyn. Hyvä asia on, että hyväksyvät kieltäytymiseni. Ei tarvitse vängätä.
Kuulostan varmasti kiittämättömältä, kun valitan läheisistä, jotka ovat kiinnostuneita. Olen niin pitkään vaan jaksanut ja jaksanut ja painanut eteenpäin, että en jaksaisi nyt yhtään vaatimuksia. Kutsut tuntuvat välillä nimenomaan vaatimuksilta.
[/quote]
Kerro tämä heille. Tsemppiä ♡
Mä oon masentuneen yksin kotona eikä kukaan pyydä mua mihinkään :( oisit kiitollinen et sulla on ihmisiä ympärillä jotka välittää!!
Mä oon masentunut, ja ONNEKSI mulla on osa-aikainen yötyö postissa. Työ on niin rutiinia, että jaksan sen, kunhan seuraava päivä on TÄYDELLISEN rauhoitettu.
Jos minulla ei olisi työtä, voin kuvitella, mitä helvettiä elämä olisi kaikkien aktivointiyritysten takia. Kokemusta on työttömyysajalta. Nyt voin aina vedota rankkaan edelliseen yöhön.
Joskus, kun energiaa on riittävästi pari kertaa kuussa laitan pystyyn normaaliusnäytelmän, että "hei vaan kaikki täällä ollaan, ai sellaista teille kuuluu, omg sentään..."
Olen kiitollinen. Olen todella kiitollinen läheisistäni. Mutta olen silti väsynyt. Niin väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 16:58"]Olen kiitollinen. Olen todella kiitollinen läheisistäni. Mutta olen silti väsynyt. Niin väsynyt.
[/quote]
Ap tässä
Kirjoita viesti takaisin, että kiitos toinen kerta. Ei sun tarvi sitä sen kummemmin selitellä, että mikä on. Säästyy omaa energiaa. Ja ymmärrän kyllä, että läheiset pyytävät, kerrot vain, että et tänään pääse. Tai käske vaikka laittamaan viestillä tulevista yhteisistä perhetapahtumista viesti, niin ilmoitat oletko tulossa vai et viestillä sitten. Ei aina tarvitse revetä joka suuntaan jos siltä tuntuu. :) Itse toivoisin tällä hetkellä saavan enemmän yhteydenottoja perheeltä, ja normaalia aktivoimista, menemistä johonkin ja muuta. Mutta en saa. Ja se tekee enemmän alakuloiseksi, oisi mukava tehdä yhdessä asioita, eikä olla kuin tuuliajolla koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs aloittajaa estää lepäämästä? Valot pois verhot kiinni, makkarin ovi kiinni, puhelin kiinni ja sänkyyn pitkäkseen elpymään?
Jos omakohtaisesti ei ole koskaan ollut masentunut (ja vaikka olisi: jokaisen masennus on omanlainen), on vaikea ymmärtää ettei jaksa lähteä. Tällöin täytyy itse ottaa vastuu asiasta ja kertoa selkeästi se mihin tällä hetkellä kykenee - lähimmäisesti eivät ole ajatuksenlukijoita.